Baby steps, baby steps. :)

Aloitin jokin aika sitten kasaamaan haastavaa palapeliä. Rakastan palapelejä, koska niissä pääsee haastamaan omaa keskittymiskykyä ja pitkäjänteisyyttä. Se tunne kun puoli vahingossa löytää oikean palan kohdalleen. <3 :) Olen ottanut harrastukseksi tehdä palapelejä paikoista, joissa olen maailmalla matkustanut, niistä tärkeimmistä ainakin. Töissä pitää käydä jo siksikin, että saan rahoitettua nämä harrastukset. Käsillä tekeminen on aika vahvassa roolissa mun elämässä. Aina tarvitsee olla jotain näpertämässä, töissä tai kotona. :)

Pitkään olen suunnitellut teettäväni omasta valokuvasta Cinque Terren alueelta palapelin, mutta olen ollut skeptinen laadun suhteen. Ja jotenkin vaan en ole saanut aikaiseksi tilata. Ehkä sillä oli syvempi merkitys, sillä yksi kaunis päivä törmäsin vahingossa eräässä harrastekaupassa tähän palapeliin. Se on juurikin se kuva mistä olen itsekin ajatellut palapelin teetettävän. Ja se löytyi! <3 Sitten kun sen vielä saisi koottua. Tuo 2000 palaa aiheuttaa vaan pientä haastetta. ;) Tässä teille ensimakua. Helpoimmat kohdat on jo plakkarissa, mutta vielä ei olla voiton puolella. :)

Eihän se tuossa nyt niin suurelta näytä, mutta jotta saisitte vähän tuntumaa niin kerronpa palapelin mitat koottuna, n. 98x75cm. :D Tässä saattaa jokunen tovi ja viinilasillinen mennä. Helpottaakseni työtä teen palapelien kanssa yleensä niin, että jaottelen kaikki samaa aihetta (jos pystyy tunnistamaan) olevat palat omiin pusseihinsa. Tässäkin palapelissä oli oikeastaan koottavana 6 pienempää palapeliä. Jos aikoo saada joskus valmiiksi 2000 palan palapelin täytyy olla aika järjestelmällinen. Olenkin naureskellut, etä ainoa järjestelmällisyys mussa tulee palapeleissä (ja töissä) esiin, muuten on hyvinkin leväperäistä toimintaa havaittavissa. :) Kun olen jaotellut palat isompiin kategoria pusseihin, jaan ne (varsinkin taivaat, metsät, meret) värisävyjen mukaan pikkupusseihin. Nämä vaiheet ovat mielestäni kettumaisimpia, mutta myös välttämättömiä. Jokaista palaa ei voi kokeilla joka paikkaan, siinä menisi ikä ja terveys. Tai no menee tässä muutenkin. :D

Kyllä siitä jo Manarolan kaupungin tunnistaa. :)

Paikallinen tuttava on naureskellut usein Italian rakkaudelleni ja kun näimme viimeksi, hän pyöritteli silmiään ja totesi olevani hullu. :) Hän ei voinut käsittää kuinka joku voi olla niin innoissaan maasta, jossa on ollut ja on edelleen niin paljon korruptiota yms. Totesin, että peferisco la lingua e le persone italiane, che sono molto simpatici e vivaci. Eli pidän italian kielestä ja italialaisista, koska he ovat sympaattisia ja eläväisiä. Toista maata, kuin me jurot suomalaiset. En tiedä mikä siinä maassa ja kulttuurissa loppujen lopuksi kiehtoo, onko se aurinko ja lämpö, jotka vaikuttaa positiivisesti ihmisiin tai sitten olen ollut edellisissä elämissä joskus italialainen. Tai mistä sitä tietää, jos esihistoriassani on joku ollut lämminverinen. :)

Tarkkaavaiset saattoivatkin jo hoksata, että kyseessä on sama kaupunki/kylä kuin mitä blogin taustalla. Taustakuva on vaan käännetty toisinpäin, jotta se olisi käyttökelpoisempi blogiin. :) Olen laittanut edellisen palapelin (Rooman Colosseumista, 1000 palaa) kehyksiin ja jatkossa ajattelin tehdä samoin muillekin. Jos joskus saan sen lottovoiton, voin ostaa talon missä on suuri askarteluhuone ja sinne seinälle voin ripustaa nämä palapelitaulut. Tässäpä teille väliaikatietoja. Hauska katsoa, koska saan päivittää palapelin valmistumisesta. :)