Callan kukkia

CALLA
Lanka: Malabrigo Arroyo, Sand bank

Puikot: 4mm pyöröpuikot

Ohje: Calla by Natasja Hornby, Laine Magazine, Issue 7

Lankalaihis: -269g


Pitkästä aikaa taas neulepostausta tännekin. :)

Tällä kertaa postauksen kohteena on Laine Magazine 7:sta Calla huivi. Alkuun Calla näytti todella monimutkaiselta, mutta se olikin loppupeleissä hyvin yksinkertainen. Calla on neulesuunnittelija Natasja Horbyn suunnittelema. Hän on minulle täysin uusi tuttavuus. Natasja on suunnitellut pääosin kauniita huiveja, paitoja ja pipoja, joista Calla on kolmanneksi suosituin. 

Heti kun Laine magazine ilmestyi ja näin tämän huivin, niin ihastuin siihen. Calla oli kuvattu todella kauniissa pohjoisen usvaisessa pakkassäässä, mihin se on omiaan lämmittämään. 

Langaksi valikoitui kestosuosikki Lankaputiikki Silmukan Malabrigon Arroyo, lanka joka sopii lähes mihin vaan. Sekä vähän paksumpaan neuleeseen että ohuempaan. Ohje on tehty paksummalle (DK vahvuiselle) langalle. Halusin kuitenkin huivista hieman pienemmän, jotta se olisi käyttökelposempi. Arroyo muhkeudessaan sopi hyvin, vaikka onkin sport vahvuista lankaa. 

Vaikka yritinkin vähän pienempää huivia saada aikaiseksi, niin ei se ihan onnistunut. :) 

Värivalinta osui tällä kertaa hiekan harmaaseen, jossa on vivahdus violettia mukana. Rauhallinen ja tyylikäs olematta kuitenkaan pliisu. Täytyyhän sitä tehtä joskus vähän näitä "värittömämpiäkin" neuleita. Calla itsessään on jo näyttävä huivi, joten mielestäni väriksi sopii paremmin hillitty kuin värikäs. 

Calla valmistui hyvin nopeasti, niin kuin aina, kun on paksua lankaa ja mielenkiintoinen neule käsissä. :) Huivin tekemiseen meni vähän reilu kuukausi ja siihen kerkesi mahtumaan muutamia virheitä ja purkuja sekä myös muita neuleita. Callan kukkien välissä olevaa joustinneuletta oppi todella nopeasti tekemään. Ulkomuistista kun yritti tehdä myös kukka osuutta, niin väärinhän se meni. :)

Vaikka Calla onkin muhkea huivi, on se toiminut hyvin myös kaulalle kiedottuna. Calla on äärettömän pehmoinen ja sen kanssa ei kevään kylmät tuulet ole haitanneet.  

Kastelin ja pingotin Callan ehkä liian isoksi, sillä osa kukista meni aika littaniksi. Hyvin tuntuu Calla pysyvän muodossaan, eikä rypisty kasaan vaikka miten pöyhii. Ehkäpä sen vielä joskus kastelen uudestaan ja pingotan vähän vähemmän. Arroyo lanka antaa aika hyvin myöden kastuessaan, joten jämäkämpi lanka olisi pitänyt ehkä kukat paremmin kuosissa. Mutta en silti vaihtaisi lankaa karheampaan. :)

Callasta tuli aivan ihana ystävä syksyyn sekä talveen ja se onkin ollut ahkerasti käytössä. Ehkäpä vielä teen joskus toisen. :)

Timeless Henley

TIMELESS HENLEY
Lanka: Skein Queen Selkino (väri Highclere castle)

Puikot: 3,25mm pyöröpuikot

Ohje: Timeless Henley by Joji Locatelli (Interpretations Vol. 3 kirja)

Lankalaihis: -280g

Nyt on esittelyvuorossa ihana pitsinen neulepaita, jonka on suunnitellut argentiinalainen neulesuunnittelija Joji Locatelli. Tämä on ensimmäinen Jojin suunnittelema neulepaita, jonka olen neulonut. Ja täytyy sanoa, että en ole todellakaan pettynyt! Tämä taisi olla ihan ensimmäinen neuleohje ylipäätään, jonka olen Jojilta neulonut. Piti ihan tarkistaa, että enkö muka ole mitään neulonut. :) Olen kuitenkin jo jonkin aikaa sitten tutustunut Jojin neuleisiin Veera Välimäen ja interpretations kirjasarjan kautta. 

Niin kuin Veerankin neuleohjeiden kohdalla niin myös Jojin ohjeissa ei voi muuta kuin ihailla sitä tarkkuutta ja helppolukuisuutta. Onneksi aikanaan näin vaivaa ja opettelin lukemaan  englanninkielisiä ohjeita, sillä ne ovat vaan niin paljon yksityiskohtaisemmin kirjoitettu ja helpompia seurata. Suosittelen lämpimästi! Uskokaa tai älkää, mutta neulominen helppoutui ainakin mun kohdalla tämän uuden maailman avautuessa. Kaikki neulelyhenteet mitä ikinä ohjeen tekijä on keksinytkään käyttää, on taltioitu youtuben ihmeelliseen maailmaan. Ja loppupeleissä ei se neulominen sen kummallisempaa muualla maailmassakaan ole. :)

Mutta takaisin tähän ihanaan pitsineuleeseen... 

Tykkään todella paljon pienistä yksityiskohdista mitä Joji on neuleeseen suunnitellut niin kuin nappirivistön eteen ja hihoihin. En tykkää neuloa/käyttää takkimallisia paitoja, sillä en tunnu saavan ikinä nappirivistöä siististi suoraan vaan aina ne jää pingottamaan. Liekö syynä tämä pyörähkö ulkomuoto. :D Tässä paidassa napit tuovat kuitenkin särmää ja niitä on juuri sopivasti. Olisi kiva tehdä joku toinen neulepaita tällä samalla tyylillä. 

Tätä tehdessä tuli opittua jälleen kerran uutta, Joji oli nimittäin suunnitellut ohjeeseen hihojen aloituksen short row -tekniikalla (lyhyet kerrokset), jota en ollut koskaan kokeillut. Toki huiveista ja Veeran paidoista short row käsitteenä on tuttu. Hihojen reunoista tuli ehkä omaan makuun hieman epäsiistit, vaikka kuinka yritin kiertäen neuloa etu- ja takakappaleelta poimitut silmukat. 

Lankana käytin uutta tuttavuutta Skein Queenin Selkinoa, jonka ostin Jyväskylän talvifestareilta. Selkinossa on 70% merinovillaa ja 30% silkkiä. Silkki tuo elävyyttä ja tekee langan todella pehmeäksi sekä soljuvaksi neuloa. Highclere castle värisävy on lähes tumma tai musta, mutta pintaa elävöittää silkin lisäksi vaaleammat violetin sävyt. Pitsiosuutensa vuoksi Timeless Henley kuluttaa todella vähän lankaa. Ostin 4 kerää ja sitä meni vain vajaa kolme! Ikinä ei ole paitaan saanut alle 3 kerää menemään. Paidalla on kuitenkin pituuttakin ihan hyvin. 

Tykkään todella paljon tästä paidasta ja sen keveyden vuoksi varmasti tulee olemaan myös hyvin paljon käytetty. Hyvä niin, sillä sääli olisi neuleen antaa pölyyntyä kaapissakaan. Onneksi syksyn koleus ja pimenevät illat on jo saapumassa. <3

Kuvausreissulle oli toki pakko ottaa tämän hetkinen neuletyö mukaan, Jojin suunnittelema sekin (Glacier Tunic). Vaikka neulottuani Timeless Henleyn sanoinkin, etten kyllä hetkeen tee enää neulepaitaa, niin taas sitä löysi itsensä samasta allikosta. :D No kerkeshän sitä tehdä vajaan puolet Veeran Midnight in Paris huivia ennen kuin siihen tuli hetkellinen ähky. Johan alkoi taas neulepaidan tekeminen kiinnostaa. Tässäkin vaikutti enemmän lanka kuin itse ohje. Jyväskylän neulefestareilta ostamani La Bien Aimeen Merino single ihanassa roosan/violetin sävyissä poltteli liikaa. :) 

En malta odottaa, että saan Glacier tunicin valmiiksi. Aiméen käsinvärjäämät upeat sävyt pääsee tässä mallissa oikeuksiinsa.  

Tätä postausta tehdessä ja kuvia katsellessa huomasin, että olen oikonut hieman mutkia suoriksi Timeless Henleyssäni. Ihmettelinkin kuvatessa, kun neuleessa on suhteellisen suuri kaula-aukko. En tosin tajunnut, että olen jättänyt tekemättä siihen resorin. Miten niin piti saada äkkiä valmiiksi. :D Kaula-aukon reuna on siisti, eikä käynyt edes mielessä, että siitä puuttuisi jotain. Pitääpä varmaan jossain kohtaa se lisätä. 

Timeless Henley on todella ajaton neule ja kaunis sellaisenaan. Se on tyylikäs ja sopii sekä arkeen, että juhlaan. Ainoa mikä itseäni yllätti, oli pitsin läpinäkyvyys. Tämä on ensimmäinen pitsisempi neulepaita mitä olen tehnyt ja en osannut arvata kuinka paljastava tämä pitsikuvio onkaan. Nämähän on siis jo toiset kuvaukset Timeless Henleystä, edellisistä kuvista tuli niin huonoja juuri väärien asuvalintojen suhteen, että piti ottaa uuksiksi. :) Valkoiset trikooleggarit ja valkoinen toppi yhdistettynä tähän neuleeseen ei antanut yhtään armoa kurveille, kaikki tuli esiin ja korostettuna. :D

Zweig villitys

 

ZWEIG

Lanka: Malabrigo Sock, värit eggplant (musta) ja water green (minttu) 

Puikot: 3, 25 ja 3,75mm pyöröpuikot

Ohje: Zweig by Caitlin Hunter
Lankalaihis: -295g

Nyt on Tampereellakin Zweig neulepaita saanut tuulta purjeisiin. Ja niinpä mäkin lähdin muiden mukana tekemään omaani. 

Caitlin Hunter (@boylandknitworks) neulesuunnittelijana oli mulle uusi tuttavuus, enkä olisi ehkä suoraan suunnittelijan omista kuvista osannut innostua neuleesta. Mutta sitä vartenhan on neulekaverit, ne neuloo ensin ja itse meet apinana perässä. :)

Lankana Zweigissani oli jälleen kerran Malabrigon sockia, joka on mielestäni täydellinen fingering lanka paitoihin. Omassa käytössä ainakin todella riittoisa lanka ja päällä mukavan pehmeä. Myös tälläisen atoopikon ja herkkänahkaisen näkökulmasta. :)

Värivalinta osui myös nappiin, minttu korostaa kivasti mustaa ja tuo siihen raikkautta. Lööv lööv! 😍

Malli oli todella kiva neuloa, koska siihen oli sekoitettu pitsiä, kirjoneuletta sekä perinteistä sileää neuletta. Sileässä neuleessa oli 5 kerroksen välein tehty rastipalmikko, joka toi kivaa eloa. Ja toisaalta sileä neule ei ollut niin puuduttavaa neuloa, kun tasaisin väliajoin tuli vaihtelua. 

Pitsikuvio olisi omasta mielestä voinut olla yksinkertaisempikin. Ainakin neuloessa sai olla aika tarkka, että missä kohtaan menee. Se hidasti huomattavasti neulomista. Kuviot eivät juurikaan toistuneet, joten ei paljoa pystynyt oppimaan ulkoa. Tai jos oppikin, niin heti kuvio vaihtui. 

Eniten kuitenkin tykkäsin kirjoneuleosuuksista ja siitä kuinka ne kehystää pistikuviota kauniisti. Se, että kirjoneule kuvio jatkui myös käsivarressa on todella kiva yksityiskohta. 

Ja koska lupasin, niin pakko oli laittaa myös niitä "making of" kuvia tähän loppukevennykseksi. Niistä näkee, että aina ei kuvaaminenkaan mene ihan putkeen. Mitä sitä ei tekisi saadakseen kauniita ja kivoja kuvia aikaiseksi. :D

Lähdin tällä kertaa kuvaamaan neuletta lähimetsään, pienelle kukkulalle. Sopivasti suuremmalta yleisöltä piilossa. Vaikka lunta oli paljon, niin paikka paikoin oli irtonaisen lumen alla jäistä kivikkoa ja pitihän mun tietenkin testata reiden iskukapasiteettia juurikin niihin kivikoihin. Vaikka kuinka varovasti alas menin, niin ylöspäin tullessa menin reisi edellä lumipenkkaan. Ensimmäinen ajatus oli, että onneksi kamera oli turvassa ja vasta toinen ajatus, että onneksi ei sattunut pahemmin. Reisi otti vähän iskua, mutta tokeni parissa päivässä. :) Siitä ne kuvaussession lumipesut sitten alkoikin. :D

Toinen lumipesu tulikin sitten kirjaimellisesti puskista. Piti hieman siirtää isompaa oksaa pois tieltä ja sainkin ämpärillisen lunta niskaan. :D

Testattu on Zweig kestää myös lunta, mä en niinkään. :D

Kolmas lumipesu tuli, kun horjahdin askeleissani ja testasin kuusten syleilyä pyrstölläni. Se oli yllättävän mukavaa ja pehmeää. :)  

Kuvaussessiosta tulikin Zweigin "kaste", onneksi en ollut malttanut vielä kastella ja pingottaa neuletta. Sain ne tässä kaupan päällisiksi. Mahtoi hiihtäjillä olla ihmettelemistä, kukkulalta kuuluvia voimasanoja ja kiljahduksia. Ja tähän olikin sitten hyvä lopettaa kuvaaminen ja siirtyä sisätiloihin lämmittelemään. :D

Kaikenkaikkiaan Zweig saa mun pisteet ehdottomasti, kenties joskus voisi neuloa toisenkin. Jos malttaisi tehdä kaksi samanlaista. :)