Liskoillaanko?

FAT LIZARD
Lanka: Les petits points parisiens Basique DK, väri Autumn in Tampere

Puikot: 3mm pyöröpuikot

Ohje: Fat lizard by Anu Ahoniemi, Taito lehti nro 6/2019

Lankalaihis: -226g

Nyt voi jo paljastaa, kun lahja on tavoittanut saajansa. Tämä liskohuivi oli siis äidin joululahja.

Kova oli yritys saada ajoissa valmiiksi, mutta hieman myöhästyi joulusta. :) Aatonaattona vielä yritin autossa äidille mentäessä neuloa huivin loppuosaa kuin viimeistä päivää, jotta olisi ollut jotain valmista näyttää. Pimeys ja ajan loppuminen saivat kuitenkin luovuttamaan. Pakko oli niellä tappio ja sanoa lahjan tulevan perästäpäin.

On se kumma, että aina syksyllä päättää että ei aio neuloa yhtäkään joululahjaa, mutta joka jumalan marras-joulukuu sen päätöksen aina pyörtää. Voisi edes harkita pyörtävänsä sen ajatuksen jo vaikka edes syys-lokakuussa, niin kerkiäisi paremmin valmistautumaan. Mutta ei, viime tingassa ja hirveellä kiireellä. :)

Noh, eihän siitä voi kuin itseään syyttää. :) Ehkäpä se into alkaa aina siitä, kun kaikki muutkin tekevät joululahjoja ja itse ei löydä mitään muuta hyvää lahjaa kaupastakaan.

Mutta mennäänpä taas itse aiheeseen. :)

Tämän liskohuivin idea lähti Tampereen neulojaryhmästä. Anu, joka liskohuivin on suunitellut kyseli aikanaan testineulojia. Silloin jo mietin, että olisi hyvä joululahja äidille, joka tällaista huppu-huivia on aikanaan joskus käyttänytkin. Testineulontaan en uskaltanut lähteä, sillä omasta aikataulusta ei koskaan tiedä olisinko saanut ajoissa valmiiksi. Lisäksi en halunnut ottaa lisäpaineita, eikä onneksi tarvinnutkaan sillä testineulojat löytyivät lähes samantien.

Malli on kaunis ja monikäyttöinen. Liskohuivista voi käyttää joko huppu tai huivi osaa pelkästään tai sitten molempia yhtäaikaa. Liskohuivi neulotaan kerralla, joten paloja ei tarvitse liittää toisiinsa. Koska tämä tehdään paksuhkosta langasta, tulee se myös nopeaan. Itsellä meni tämän tekemiseen 16 päivää, toki osa ajasta oli neulomista turbomoottorilla. :)

Liskohuivin reunoissa kulkee kauniit palmikot, jotka yhdistyvät lopulta toisiinsa huivin päissä. Hupun takana kulkee toinen palmikkokehys aina kappaleen kahtiajakoon asti. Palmikot antavat liskohuiville kivaa ilmettä.  

Lankana käytin Les petits points parisiensin Basique DK:ta, joka ei ole ihan samanpaksuista kuin ohjeelle suunniteltu lanka. Ohje on tehty Eluded Fibresin soft MCN langalle, joka on sport vahvuista lankaa. Metreissä langoissa oli eroa vain 100m, joten uskalsin lähteä kokeilemaan sopivuutta. 

Anun suosituksen mukaan otin saman puikkokoon mitä ohjeessa, jottei huivista tulisi liian isoa. Ja hyvin suositus piti paikkansa, neuloksesta ei tullut liian tönkköä eikä kokokaan mielestäni ole sen isompi kuin ohjeessa. 

Liskohuivi on helppo neuloa. Silmukoiden luonti tehtiin ohjeen mukaan turkkilaiseen tapaan, mutta sen vaihdoin villasukista tutumpaan Magic loopiin. Turkkilaisessa silmukoiden luomisessa jotenkin tuntui, että silmukoita oli puikoilla liikaa ja aloitus takkusi sen vuoksi.  

Törmäsin ensimmäistä kertaa syyskuussa 2018 Les petits points parisienin lankoihin, kun Anne (langan värjännyt) tuli Pariisista asti pitämään Pop upia Lankaputiikki Silmukkaan. Tykkään Annen langoista, koska ne ovat todella pehmeitä ja värisävyt ovat harmonisia. 

Tämän langan Anne värjäsi toiselle (9/2019) Pop up vierailulleen ja värin innoittajana oli Tampere. <3 Jostain syystä tämä väri oli todella suosittu. :) Fingering vahvuinen lanka meni kuumille kiville. Tätä DK vahvuista riittikin vähän pidempään, niin että tällainen  mattimyöhäinenkin kerkesi ottamaan omansa.

Värisävy on todella kaunis ja hienosti punaiset raidat elävöittävät harmaata. Hyvin Anne on osannut vangita Tampereen ydinvärit ensimmäisellä vierailullaan. :)

Vaikka ensin alkuun ajattelin, että tämän mallinen huppu-huivi ei ole ominta juttua, niin kyllä siihen on vaan jotenkin lämmennyt. :) Kaunis ja harmoninen värisävy tuo liskohuivin parhaat puolet ehdottomasti esiin. Niin hyvin, että harkitsin jopa toisen tekemistä itselle ja ehkäpä jopa saman sävyisellä värillä ja langalla. :)

Little foxies

KETTUSUKAT
Lanka: Opal sukkalanka

Puikot: 2,75mm pyöröpuikot

Ohje: Little Foxy Socks, koko n. 32

Lankalaihis: -80g

Nuorimmainen kummityttöni tykkää eläimistä ja varsinkin ketuista, joten tein hänelle viime jouluna joululahjaksi kettusukat. Edellisenä jouluna tein hänelle kettuhupun, joten sukat olivat sopivasti jatkumoa. :)  

Mallin löytäminen otti hieman aikaa, sillä mieleisiä ei tuntunut ensin millään löytyvän. Sitten näin Little Foxy socks mallin Ravelryssä ja päätin tehdä ne. Ohje oli DK vahvuiselle langalle, joten jouduin aika paljon muokkaamaan sukkia. Muokkasin sukkia myös siksi, koska halusin tehdä ne kärjestä alottaen toisin kuin ohjeessa. Joten aikalailla hakuammunnalla mentiin. :)

Sukkien kärjet eli ketun hännät tein kirjoneuleena. Oranssin langan piilottaminen valkoisen taakse oli hieman haasteellista. Kettujen kasvot on tehty myös kirjoneuleena, mutta intarsiana. Tein sen, jotta kasvojen kohdalta sukat eivät alkaisi kiristämään. Siinä oli hieman haasteellisuuksia, kun joutui tekemään kirjoneuletta myös nurjalla puolella. :)

Sukat on tehty samaan aikaan looppaamalla, miten nykyisin aina sukat tykkään tehdä. Olen todella laiska tekemään sukkia enää erikseen. :) Kantapää saattaa aina välillä tuottaa vähän ongelmia looppaamisessa. Onneksi löytyy monia kantapääohjeita, kuten fish lips kiss heel tai German short row heel, jotka ovat helppoja toteuttaa myös looppaamalla.

Lankana käytin Opalin sukkalankaa. Lankaa oli alkuksi haasteellista löytä hyvän oranssin värisenä. Halusin ketuista kirkkaan oranssiset eikä punaoranssiset tai punaiset, mitä monissa lankavaihtoehdoissa tuntuu löytyvän. Toki silloin ne olisivat voineet olla lähempänä oikean ketun väriä. Koska tekemäni kettuhuppu oli vahvan oranssin värinen, piti sukistakin tulla. Ja mielestäni onnistuin värissä hyvin, vaikka se ei ihan täydellisesti näihin kuviin tullutkaan. Sisätiloissa kuvaamisen kirous, liian vähän valoa tuomaan värit oikein esille. :)

Sukista tuli hieman liian isot, mutta onneksi niinpäin eikä liian pienet. Aikaisemmin kun olen tehnyt sukkia, ne ovat olleet piakkoin liian pienet, joten nämä menevät vähän pidempään. :)

Loppujen lopuksi sukista tuli todella söpöt. Virkkaamalla tehdyt pienet korvat antoivat lisäsäväyksen. :)

Creamiä talven pakkasilla

 

CREAM
Lanka: Hedgehog Fibres Merino DK (Crystal) ja Isager Silk Mohair (vaaleanpunainen)

Puikot: 4mm pyöröpuikot

Ohje: Cream by Jonna Hietala, Laine Magazine Issue 1

Lankalaihis: -50g

 Vähään aikaan ei olekaan pipoa ollut puikoilla, joten olikin jo korkea aika korjata tilanne! Monta kertaa on ollut ajatuksena tehdä, mutta nämä pienemmät projektit usein jäävät isompien alle. Ajatuksena, että piponhan kerkee tehdä koska vaan.  

 Pipomanian on riehuessa neulojien keskuudessa, päätin minäkin tarttua tuumasta toimeen. Oslo hattu on ehkä tämän hetken suurin suosikki, mutta se ei ole saanut vielä mua lämpenemään. Sen sijaan pitkään listalla ollut Laine lehden ensimmäisessä numerossa oleva Cream pipo sai mun sydämen lämpenemään. Sen on suunnitellut Laine lehden Jonna Hietala, jonka kautta aikanaan löysin tämän sydämellisen neuleyhteisön. ❤️ Jonna omisti ennen lankakauppa Kerän, jonne uskaltauduin noin 4 vuotta sitten kerran mennä neulomaan. Sillä tiellä edelleen ollaan ja sen kautta on saanut tutustua aivan mahtaviin ihmisiin!

Lankaputiikki Silmukassa olen ihastellut jo pidemmän aikaa pastellin värisiä Isagerin Silk Mohaireja. Ne näyttävät kuin pieniltä söpöiltä pupuilta ja niitä voisi vain silitellä päivät pitkät. On vaaleanpunaista, mintun vihreää, keltaista ja vaikka mitä muita värejä. Ja ne on kyllä hyvin hävinneetkin Silmukan hyllyiltä, muutamia keriä enää jäljellä ennen seuraavaa täydennystä.  

Hedgehogin harmaa sekä Isagerin hempeän vaaleanpunainen sopivat täydellisesti yhteen, vaaleanpunainen tuo toivotun säväyksen perusharmaaseen. Vaikka Hedgehogin harmaa on todella kaunis itsessään, niin tykkään silti siitä vielä enemmän Isagerin mohairiin yhdistettynä. Se sai heti miettimään, mitä muita ihania värikakkuja Isagerin Silk Mohairin kanssa voisi neuloa.

Mohair on hieman hankala lanka itselle alpakan lisäksi, koska se kutittaa herkkää atooppista ihonani. Merinolangat ovat juurikin tästä syystä lemppareita, ne ei kutita! Jospa mohairin yhdistäisi merinolangan kanssa, niin se ei ehkä tuottaisi niin paljoa ongelmaa. Nyt kun valmista Creamiä olen pidellyt päässä, niin kyllä se ajoittain hieman kutisee, mutta ei niin paljoa ettäkö se häiritsisi. En ole vielä Creamiä kastellut ja pingottanut, joten sekin voisi auttaa asiaan.

 Tykkään pipon mallista tosi paljon sillä se istuu hyvin päähän! Ohje on myös todella helppo ja nopea tehdä. Harmikseni tein vain piposta kiireessä liian pienen. Jo tehdessä epäilin pipon pienuutta, mutta koska se meni päähän, niin ajattelin että kyllä se venyy riittävästi. 

Halusin Creamin istuvan hyvin päähän niin, että se ei jäisi takaa lörpöttämään. Tämän ansiosta onnistuin kaventamaan ja päättelemään pipon liian aikaisin. Jos haluaisin, että otsa peittyy kunnolla, jää korvat osittain ulkopuolelle ja jos taas haluaisin korvat peittää paljastuu otsa. Ei se paljosta ole kiinni, mutta sen verran että se itseä häiritsee. :) Siksipä tämä pipo pääseekin uuteen kotiin työkaverilleni, jolla on pienempi pää kuin omani. Sen verran vähän Creamiin kului lankaa, että uskon saavani keristä itselleni uuden. Vähän enemmän silmukoita + isommat puikot ja voilá!  

 Vaaleanpunainen tupsu tekee piposta hempeän ja kepeän, vähän jopa prinsessamaisen. Ainahan sitä pitää vähän prinsessamaisuutta olla. :) Tupsu oli ehdottomasti hyvä löytö Tampereen Kädentaito messuilta. Niitä kun nyt on muissakin väreissä, niin täytyypä tehtailla Cream pipoja lisää. 

Suosittelen kaikille lämpimästi Creamiä, näillä pakkasilla sille on todella käyttöä! :)