Nuorimmainen kummityttöni tykkää eläimistä ja varsinkin ketuista, joten tein hänelle viime jouluna joululahjaksi kettusukat. Edellisenä jouluna tein hänelle kettuhupun, joten sukat olivat sopivasti jatkumoa. :)
Mallin löytäminen otti hieman aikaa, sillä mieleisiä ei tuntunut ensin millään löytyvän. Sitten näin Little Foxy socks mallin Ravelryssä ja päätin tehdä ne. Ohje oli DK vahvuiselle langalle, joten jouduin aika paljon muokkaamaan sukkia. Muokkasin sukkia myös siksi, koska halusin tehdä ne kärjestä alottaen toisin kuin ohjeessa. Joten aikalailla hakuammunnalla mentiin. :)
Sukkien kärjet eli ketun hännät tein kirjoneuleena. Oranssin langan piilottaminen valkoisen taakse oli hieman haasteellista. Kettujen kasvot on tehty myös kirjoneuleena, mutta intarsiana. Tein sen, jotta kasvojen kohdalta sukat eivät alkaisi kiristämään. Siinä oli hieman haasteellisuuksia, kun joutui tekemään kirjoneuletta myös nurjalla puolella. :)
Sukat on tehty samaan aikaan looppaamalla, miten nykyisin aina sukat tykkään tehdä. Olen todella laiska tekemään sukkia enää erikseen. :) Kantapää saattaa aina välillä tuottaa vähän ongelmia looppaamisessa. Onneksi löytyy monia kantapääohjeita, kuten fish lips kiss heel tai German short row heel, jotka ovat helppoja toteuttaa myös looppaamalla.
Lankana käytin Opalin sukkalankaa. Lankaa oli alkuksi haasteellista löytä hyvän oranssin värisenä. Halusin ketuista kirkkaan oranssiset eikä punaoranssiset tai punaiset, mitä monissa lankavaihtoehdoissa tuntuu löytyvän. Toki silloin ne olisivat voineet olla lähempänä oikean ketun väriä. Koska tekemäni kettuhuppu oli vahvan oranssin värinen, piti sukistakin tulla. Ja mielestäni onnistuin värissä hyvin, vaikka se ei ihan täydellisesti näihin kuviin tullutkaan. Sisätiloissa kuvaamisen kirous, liian vähän valoa tuomaan värit oikein esille. :)
Sukista tuli hieman liian isot, mutta onneksi niinpäin eikä liian pienet. Aikaisemmin kun olen tehnyt sukkia, ne ovat olleet piakkoin liian pienet, joten nämä menevät vähän pidempään. :)
Loppujen lopuksi sukista tuli todella söpöt. Virkkaamalla tehdyt pienet korvat antoivat lisäsäväyksen. :)
Vielä on ollut yksi joululahjapostaus jemmassa, nimittäin kerkesin pistää nämä pakettiin ennen kuin otin kuvat. Joten on täytynyt käydä jälkikäteen pikaisesti kuvaamassa. Ja se näkyy kyllä kuvanlaadussa. :)
Siskon pojalle tein joululahjaksi aviator pipon, tossut ja tumput. Samaa sarjaa kuin aikaisemmin tekemä villapaita tietenkin. :)
Pipon kohdalla oli jo selvää, että teen lentäjä hatun mallisen, ne on niin söpöjä! Onneksi Ravelrystä löytyi kivasti valikoimaa. Samalla tekijällä oli hatusta ohje myös ilman palmikoita, mutta mun mielestä palmikot teki kivan yksityiskohdan. Itessään pipo ei näytä niin kummalliselta, mutta pikku miehen päässä se oli NIIN söpö! Valitettavasti kuvalupia ei herunut, joten joudutte vain kuvittelemaan pienen nappisilmän pipon sisään. :)
Lankaa jäi vielä hyvin jäljelle, joten päätin tehdä samaan settiin tossut ja tumputkin. Paras ohje huovutetuista tossuista on mun mielestä Pizzicato-blogissa. Oon kerran aikaisemminkin tehnyt sillä ohjeella tossut ja tykkäsin. Nyt vaihdoin vain pitsiosuuden palmikoiksi, koska pipossakin oli palmikoita. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt tossujen varsista tehdä vähän isommat, sillä palmikko veti niitä aika paljon kasaan.
Tumppujen ohjetta erikseen ei ollut, mutta tein sen mukaillen tossujen ohjetta. Tumput onnistuivat paremmin huovutuksessa, tossut jäivät aavistuksen isoiksi vaikka kävivät pesukoneessa useamman kerran.
Ja lopuksi vielä koko setti esillä. Setistä tuli mielestäni todella kiva, vaikka se jää pieneksi varmaan todella pian. Mutta ehkäpä nämä aikanaan periytyy sitten seuraavalle tädin murulle. ;)
Lankaputiikki Silmukassa on nämäkin sukat saaneet alkunsa. :) Vuosi sitten ostin Kässäkerho Pom Pomin Superviikonlopusta Lystigin merinosukkalankaa. Pitkään ajatus sukkamallista muhi päässä, kunnes löytyi se oikea. Ei ollut helpoin löytää mieleistä mallia, kun vaaleanpunaista oli vain 20g minikerä. Sukkien kärjet ja kantapää tehty erillisestä 20g minikerästä.
Kerien langan vaihdon halusin tehdä intarsiana (linkki opasvideoon) ettei langat kiristäisi sukan sisässä. Se ei ollut todellakaan niin helppoa kuin ajattelin. Olen tehnyt intarsiaa tasoneuleena, mutta en suljetuna neuleena. Vasta useamman purkun jälkeen sain sen onnistumaan. Intarsiana kun tekee suljettua neuletta, joutuu tekemään joka toisen kerroksen nurjalta puolelta. Tässä kohtaa oli pakko ottaa sukat erikseen omille puikoilleen, muuten ei olisi tullut yhtään mitään. Kaikkea sitä itsensä pistääkin tekemään, mutta lopputulokseen olen todella tyytyväinen. :)
Vaaleanpunainen minikerä sopii täydellisesti harmaan kirjavan kanssa yhteen ja tuo kivasti piristystä. Sukan kuvio hieman hukkuu kirjavaan lankaan, mutta ei toisaalta liikaa.
Koska halusin käyttää minikerää myös kantapäässä, tein erilaisen kantapään kuin ohjeessa. En varmaksi muista oliko kyseessä Fish Lips Kiss Heel vai german short row heel, mutta tykkää tämän mallisesta kantapäästä, sillä se istuu paremmin jalkaan. Ei tule mitään ylimääräsiä ryppyjä tai pusseja. :)
Sukat on jalkaan ihanan pehmeät, käy hyvin olosukista. Katsotaan kuinka kestävää Lystigin sukkalanka on jatkuvassa käytössä. Onneksi on monet sukkaparit joita voi vaihdella, niin ei ehkä niin herkästi pohjat pala puhki. :)
Lankaa jäi sen verran jäljelle, että ehkä siitä voisi vielä samaan sarjaan tehdä kämmekkäät. :)
Jo viime kesänä aloitin tekemään näitä sukkia. Ohje löytyi yllättäen Ravelrystä, kun etsin kirjoneulesukkia. Olen tykästynyt kahdella värillä tehtäviin kirjoneulesukkiin, ne antavat kivan kontrastin ja on vielä hallittavissa neulomisen suhteen. Nämä Valkyrien sukat näyttivät todella hienoilta, pakkohan niitä oli sitten kokeilla. :)
Nämä sukan alut pääsivät mukaan Jyväskylän neulefestareille Jonna Hietalan valokuvauskurssille. Valoituksesta riippuen merinosukkis näyttää, joko siniseltä tai vihreältä. Mutta todellisuudessa lanka on upeasti värjätty monisyinen turkoosi. Merinosukkis on todella pehmeää ja ihanaa neuloa, tykkään! Ja se sopi myös hyvin yksiin Sandnesin Sisun kanssa. Näistä sukista tuli ehdottomasti unisukat. Näitä ei pahemmin mihinkään mökkihommiin päästetä. :)
Ohje oli varresta kärkeen, mutta koska en saa ikinä kärjen ylivetokavennuksista siistejä päätin muokata ohjetta hieman. Aloitin siis sukat kärjestä ja tietenkin molemmat samalla kertaa, sillä en halua toisen sukan syndroomaa. :) Ohje oli helppo kääntää kärjestä aloitettavaksi, Hyödynsin aikaisemmin tekemiä Far into the forrest sukkien ohjetta.
Kokeilin ensimmäistä kertaa höyryttämistä sileän lopputuloksen saamiseksi sukkiin. Se oli yllättävän kätevää. Kattilaan vaan vettä kiehumaan ja siivilään sukat hetkeksi aikaa. Sukkien ei tarvinnut olla kuin muutama minuutti kuumassa höyryssä, jonka jälkeen kädellä silittelin ne suoraksi. Toistin tätä prosessia muutaman kerran, kunnes olin tyytyväinen sukkiin. Lopuksi laitoin vielä sukat painon alle yöksi. Jos ei halua kastella, venyttää tai silittää sukkia höyryttäminen kattilassa on nopea tapa saada siisti lopputulos.
Sukan takaosan kerttiläiskuvio meinasi tuottaa harmaita hiuksia. :) Sai silmä tarkkana katsoa, kumman sukan kuviosta on kyse. Kumpaankin sukkaan siis oli omansa ja niiden pitäisi olla peilikuvat toisilleen niin kuin joutsenienkin. Mutta monessa kohtaan meni silmät ristiin enkä jaksanut aina lähteä purkamaan.
Vielä ei mene niin kuin Strömsössä kaksi sukkaa kerralla, aina kantapään kohdalla tulee ongelmia niin kuin nytkin. Olin onnistunut näissä hyppimään kantapään kanssa sukissa eri riveille, joten varressa piti katsoa eri rivejä kummankin sukan kohdalla. Tästä syystä oli pakko jo merkitä ruutukuviot ja sukat värikoodeilla, jotta pysyisin laskuissa. :D
Sukat valmistuivat juuri sopivasti juhlimaan 100 vuotista Suomea. :) Vaikka nämä sukat näyttävätkin haasteellisilta, niin sitä ne ei ollut. Piti vain seurata tiiviisti ruutupiirrosta, jotta tulisi oikeanlaista kuviota. :D Handun merinosukkis loppui kesken ihan viimeisillä metreillä. Onneksi törmäsin Handun Iluun viime vuoden Jyväskylän neulefestareilta ja ostin häneltä saman väristä merinovillalankaa. Jotenkin osasin aavistella, että käy kuitenkin kusisesti. :) Merinovillalankaa meni sen verran vähän, että eroa ei edes huomaa jälkikäteen vaikka neuloessa sen kyllä huomasi.
Koska kuvia on enemmän kuin laki sallii, jaan kuvat kolmeen erään. Tässä postauksessa on yleiskuvia ja tunnelmia. Festareilla järjestettiin erilaisia neulekursseja, joihin olisin kaikkiin halunnut osallistua. Mutta järki voitti ja osallistuin Jonna Hietalan järjestämälle valokuvauskurssille, joka vastasi eniten tarpeisiini. Siitä kirjoitan omassa postauksessa ja festarilöydöt saavat myös oman postauksen.
Tästä alkaa valokuvien tulva. :)
Toivolan vanhalle pihalle oli kerääntynyt myyjiä jopa Ranskasta (La Bien Aimée) ja Italiasta (Snail Yarn) asti. Kotimaisista liikkeistä paikalla oli mm. uusi tuttavuus Kässäkerho PomPom, Louhittaren luola, Handu, iKKe, Hopeasäie ja monia muita ihania liikkeitä. Tietenkin paikalla oli myös itse järjestäjä Titityy, jolle iso kiitos onnistuneiden festareiden järjestämisestä! Lankojen väriloistoa oli joka puolella, ja niitä olisi voinut hypistellä vaikka kuinka kauan. Valinnan vaikeus oli todella suuri!
Shoppailujen välissä oli kiva ihan vaan istahtaa nauttimaan auringosta ja mistäs muusta kuin neulomisesta. Lauantaina sääkin sopivasti suosi neulojia.
Toivolan vanha piha on itsessään jo todella kaunis miljöö, josta olisi voinut ottaa vaikka kuinka paljon kuvia. Pieni oma idylli keskellä kaupungin vilskettä, joka unohtui täysin.
No todellakin kävin, ja vähän turhankin tarkkaan. :)
Vanha synnytyslaitos toimii nykyisin pienten butiikkien kotina ja renesanssityylinen sisustus teki vaikutuksen. Myynnissä oli mm. vaatteita, koruja ja keramiikkaa. Riiminkan vaatteet olivat aivan ihania, niinpä minäkin sorruin yhteen pellavamekkoon, josta myöhemmin kuvia.
Titityyssä oli esillä paljon erilaisia neuleita. Myös Janina Kallio oli esittelemässä omia huivejaan. Neuleita katsellessa sai niin paljon erilaisia inspiraatioita, että ei tiedä mistä aloittaisi. Kävin useampaan kertaan ihastelemassa malleja ja lankoja, sillä aika ajoin butiikissa oli hyvin ruuhkaista. Onneksi sunnuntai-iltapäivällä oli väljempää niin sai rauhassa ihastella ja katsella, eikä tarvinnut koko aikaa pyydellä anteeksi, kun oli jonkun tiellä.
Tykkäsin todella paljon Suviknitsin villapaidasta (vasemmalla) ja melkein jo siihen ostin langatkin, mutta valitettavasti järki voitti. Vaikkakin neule oli hurjan kaunis ja niiiiiin ihanan pehmeä, ei kaikkea voi ostaa kerralla. :) Tämän kuitenkin jätän hautumaan taka-alalle ja varmasti palaan siihen vielä.
Myös Veera Välimäen huivit ja neuleet olivat ihania! <3
Toivolan vanhalla pihalla oli kahvio Muisto, joka tarjosi suussa sulavat tarjottavat koko viikonlopun. Huhuja kuulin, että moni kakku pääsi loppumaan kesken kaiken. En ihmettele yhtään, sillä ne olivat niin herkullisia.
Festareiden nimikkoleivos ja henkilökohtainen suosikkini, OMNOMNOM!
Kahvilassa oli kiva turista tuntemattomien ihmisten kanssa ja kuulostella heidän festarifiiliksiään. Eipä kukaan mitään huonoa keksinyt sanottavaksi, muuta kuin sen ettei voinut ostaa kaikkea mitä oli tarjolla. :D
Pihalle oli tuotu maailman suloisimpia alpakoita Bianca, Papu ja yksi, jonka nimeä en muista. Alpakat olivat Tourulan tilalta.
Aika varovaisenoloisia kavereita olivat, mutta eivät yhtään häiriintyneet vaikka päivän aikana moni kävi heitä katsomassa. Sen verran kuitenkin arastelivat, etteivät antaneet silittää. Rikkakasvit maistuivat alpakoille ja pikku syöttäjiä löytyi pihapiiristä alpakoiden kyllästämiseen asti.
Sitten iltajuhlaan...
Iltajuhla järjestettiin Säynätsalon juhlatalo Juurikkasaaressa, joka oli järven ympäröimä keidas. Puitteet olivat ehdottomasti sopivat, eikä ahtaus päässyt haittaamaan, vaikka jonkin verran ruokaa ja juomaa saikin jonotella. Ruoka oli syötävää, olisin toivonut ehkä monipuolisuutta valokoimaan, mutta masu täyttyi ja se oli pääasia. Kahvila Muiston herkut olisi voineet tuoda iltajuhlaan, sillä tarjolla ei ollut mitään makeanhimoon. :)
Kaksi bussilastillista neulojia oli tullut paikalle viettämään iltaa, ei huono!
Illan ohjelmassa oli rentoa yhdessäoloa, neulestarojen haastattelua sekä livemusiikkia. Pääsimme ensimmäisinä näkemään Stephen Westin uuden videon It´s Brioche Stitch (yllä), joka oli erittäin viihdyttävä ja inspiroiva.
Westknits huivien loistoa.
Vaikka yksin olinkin festareilla liikeellä, ei tarvinnut kuitenkaan nurkassa nyhjöttää, vaan pääsin keräläisten (lankakauppa Kerän neulojien) seuraan. Kiitos huipusta seurasta naiset! <3
Jokainen iltajuhlassa sai pienen tervetuliaispussin, jossa oli kolme erilaista pientä lankakerää. Illan aikana kävi kova kuhina, kun ihmiset yrittivät arvailla omia sekä toisten keriä. Jotkin langat olivat helpommin tunnistettavissa kuin toiset. Lista lankojen merkeistä löytyy Ravelrystä Jyväskylä summer festival keskusteluryhmästä. Oma neuleprojekti ei kovinkaan paljon päässyt eteenpäin iltajuhlan aikana, sillä ummikkona olin ottanut kirjoneuleen mukaan, jossa joutui koko ajan tuijottamaan ohjetta. Eihän siinä keskustelun lomassa kerennyt mitään ohjeita tuijottamaan, mutta se ei lienytkään pääasia, vaan hauskanpito. :)
Vaikka sitä ei neulomisen keskellä kerinnyt kauheasti kuvailemaan, niin auringonlasku oli upeaa seurattavaa.
Kaiken kaikkiaan erittäin tyytyväinen olen festareihin ja sen tarjontaan. Reissussa rähjääntynyt, väsynyt, mutta totaalisen onnellinen. Toivottavasti ensi vuonna taas tavataan! :)
