Pakkassäässä ihan jäässä

Kaksi kertaa mietin, että pystynkö lähtemään tällä pakkasella kameran kanssa heilumaan ulos, mutta valokuvausinto voitti. :)

SULKAHUIVI

Lanka: Lamana Piura

Puikot: 3,5mm pyöröpuikot

Ohje: Snurren paperiohje

Lankalaihis: -50g

Sain viime vuoden puolella jo valmiiksi tämän sulkahuivin, mutta se on odottanut päättelemistä jo pidemmän aikaa. No ei se ole edelleenkään päätelty (kuten kuvista huomaatte). Tämän tietenkin huomasin vasta kuvatessa. :) Ilmankos se oli vielä lankojen seassa eikä siitä ollut mitään postausta. Miten se lankojen päätteleminen voi ollakin niin vaikeaa. Se on jopa pahempi kuin toisen sukan syndrooma. :D

Sulkahuivin ohjeen olen saanut Snurresta ja myös lanka on sieltä ostettu (ei mainos). Viime syksyn aikana tuli aika monta kertaa käytyä Helsingissä ja aina siinä bussia odotellessa oli sopivasti aikaa kipaista Snurreen. Se värimailma mikä siellä tulee vastaan ovesta astuessa on sama kuin menisi karkkikauppaan. Huulipyöreänä katselee ja ihastelee väriloistoa, eikä tiedä minkä ensimmäisenä ottaisi käteensä. :)

Postasin tämän huivin aloituksesta aikaisemmin Porvoon reissun yhteydessä ja huivi on ollut monesti mukana Helsingin reissuilla ja tullut tutuksi Onnibussin kanssa. :)

Sitten ne perinteiset selfiet. :D

Hieman hankalaa oli saada tarkennettua kuvia oikein. Ensin heilui huivi kiinni kamerassa asettaen ajastimen päälle ja sit äkkiä piti peruuttaa, jotta kerkiää tekemään "kunnon" posen. :D Kaukosäädin laukaisuun olisi kiva, se siis hankintalistalle. Mutta toivottavasti kuvat on sen verran tarkkoja, että selvän saa. Onneksi valoa riitti. Pakkanen on jäykistänyt kuvattavan, koska kaikissa kuvissa sama armeijan jäykkä pose, onneksi joihinkin on setäs pieni hymy eksynyt. :D

Kun tämän kuvan näin niin se päätteleminen alkoi hieman kaivelemaan, mutta ei voi mitään! Koittakaa kestää, aina ei voi onnistua. :D

Ohje oli helppo, mutta vaati kyllä keskittymistä ja osioiden erottelemista silmukkamerkeillä. Vaikkakin huivissa ei heti virheet näy, sulkamaisuus ei tule, jos silmukat eivät ole suurimmaksi osaksi oikeissa paikoissa. Muutamaan kertaan jouduin purkamaan ja muutaman kerran vaan annoin olla.

Naaman lämmitystauko. :) Vähän on tämä huivi turhan ohut näille keleille, mutta rekvisiitaksi kaulaan se sopii hyvin harmaan ulkotakin kanssa. Eikä näillä keleillä voi olla kyllä liikaa huiveja päällä. :)

Lanka oli todella ohutta ja huivin tekeminen oli pidempi prosessi, mutta se ei haitannut. Taitaa aikalailla kaikki kolmiohuivit olla samaa kategoriaa. Vaikka lanka on todella ohutta se on myös hyvin riittoisaa. Tämä huivi valmistui yhdestä kerästä (50g) ja hintaa huiville ei paljoa tullut n. 7€ (en muista tarkkaan), jos ei laske tuntityötä. Ostin samaa lankaa myös violettina ja ehkäpä jossain kohtaa saan aikaiseksi toisen sulkahuivin. On vaan niin paljon kaikkia uusia ohjeita, jotta ei tahdo tulla tehtyä samaa ohjetta toista kertaa.

Posted with Blogsy

Messulöytöjä

Ensin messutunnelmia ja sitten siirrytään itse löytöihin, joita tarttui mukaan ihan liikaa.
 Blogisti, pressinä paikalla. :) Blockwallahin käsi tekee korteista ja paketeista persoonallisia.

Makeat ensin (ne jotka on enää jäljellä). Ostin kaksi levyä chocoMe:n suklaata, joista toinen meni jo illanistujaisiin tuliaisiksi ja itselle jätin Pistaasi-Appelsiininsuklaarae-Hasselpähkinä-Chili tumman suklaan. ChokoMe suklaat ovat ainutlaatuisia ja käsin tehtyjä.



Pillihimmeli tarvikkeet ostin Sinooperista. Jos jouluksi saisi jonkin kivan koristeeksi.




Lankalöydöksiä yllättäen tuli tehtyä. Tukuwoolilta löytyi Timeless huivin tekopaketti.

 

Snurresta löysin harmaan ja keltaisen sävyistä Louhittaren luolaa, josta yllätys yllätys taas viriää joku huivi. :) Ostin aivan ihanaa ja super pehmeää Punon Gepardia, josta vielä projekti-idea odottaa tuloaan. Ihanat kauppiaat antoivat lankakassin mukaan, joita ei todellakaan koskaan ole liikaa!

Kerästä keräsin Titus-lankaa neuletakkiin ja Louhittaren luolan Tuulen tytär johonkin huiviin.

Werannan´sta ostin käsin kerittyä ja värjäämätöntä lampaan villaa, josta tulisi ihanan lämpöiset ja pehmoiset tumput.

Tänä vuonna tuli ostettua vaatteita hieman  itsellekin. Millineeristä löytyi söpö englanninlakupipa. Vaikka en olekaan lippapipojen suurin fani, mutta tämä oli niin ihana, että vaikka ei ihan luukkiin sovikaan niin pidän silti. Ainakin työmatkoilla. :)

 

Kimperistä löytyi piristävä oranssi hame, joka pääsi myös heti käyttöön ja Turkua kiertämään. 

 

PaaPii Designin kangasta tuli myös matkaan, mutta ne menivät huomaamatta jo suoriltaan ompelupaikalle kaverille. Oma kämppä on niin pieni, että on kiva mennä levittelemään ja sotkemaan kaverin koti. Ei vaiskaan! Näette sitten kun kankaista valmistuu jotakin, että mitä tuli ostettua, se voi tosin kestää. :)

 

Ostettujen kirjojen teema oli kirjoneule. Mulla on nyt meneillään joku kirjoneulevillitys ja kovasti on tullut netistä etsittyä kivoja kuvioita. Ehkä valinnanvaraa on liikaa, kun ei ole oikein sopivia löytynyt. En osaa (jaksa) yhdistellä erilaisia kuvioita, mutta josko nyt yrittäisin petrata. :)

Kaikenlaista sitä tarttui taas mukaan ja ensi vuonna sitten ehkä jotain muuta. :)

Messuvilinää

No niin, nyt niihin Tampereen kädentaitomessuterveisiin sitten. :)

Tänä vuonna (viime vuodesta viisastuneena) päätin mennä messuille perjantaina ja sunnuntaina. Viime vuonna lauantaina oli niin hirveät ruuhkat ja tungokset, että päätin ne jättää suosilla väliin. Perjantaina menin paikan päälle vasta iltapäivällä, mutta silti väkeä ei ollut ihan tungokseen asti. Vaikka ruuhkia olikin, mutta ei ahdistukseen asti. Sunnuntaina olinkin sitten koko päivän ja silloinkin oli ruuhkia, mutta ei ärsytykseen asti. Molempina päivinä olin valjastanut kummitytön (ja hänen äitinsä) huolehtimaan kummitädistään. Pitäisi ostosmanian kurissa, kun pitäisi vahtia vauhtihirmua (2,5v). :) Tämä suunnitelma oli täydellinen, kunnes sunnuntai iltapäivällä pääsin yksin kiertelemään. Muutamassa tunnissa kerkesi aivan liian paljon kahmimaan syliinsä. :D

Järjestelyt olivat tänäkin vuonna huippuluokkaa. Ja parannusta oli viime vuodesta tehty bussiliikenteeseen, koska ainakin perjantaina ja sunnuntaina se toimi moitteetta.  Positiivista oli myös väljät tilat käytävillä. Pystyi liikkumaan jopa rattaiden kanssa hyvin, vaikka ajoittain oli ruuhkaista. Muutamana negatiivisena asiana nostaisin esiin ajoittaiset viemärin hajut, jotka putkahtelivat nenään silmiä kirvellen. Onneksi ne löyhähti vain ajoittain. Mutta inhottavaa nevertheless. :( Toinen miinus puoli oli kahvilatarjoilut. Samat pullat ja kakut kuin viime vuonna, vaihtelua ja vaihtoehtoja olisin kaivannut lisää. 

Messut alkoivat perjantaina heti kärkeen sokkotreffeillä, nimittäin Marenkia ja mööpeleitä - blogistin Mian kanssa. Ja todella hauskaa oli! Ihanaa on tutustua uusiin ihmisiin ja jään innolla odottamaan TRE-BLOGIT yhteisön pikkujouluja. :)

 

Ihastelin upeita himmeleitä messukeskuksen katossa ja siitä inspiroiduin ostamaan itsellekin himmelitarvikkeet, tosin pilleistä. Saa nähdä mitä niistä pilleistä kasaantuu. :)

Novitalla oli ihania huiveja tehty hyväntekeväisyyteen, varsinkin sydänhuivi oli suloinen. Novitan pisteellä kävi kova kuhina ja tiukkaa teki, että pääsi itse kurkkimaan lankoja. Tällä kertaa ei tarttunut mitään mukaan, mutta heidän talvisomistusta ihailin.

Indie Fabricsin kojusta olisi tehnyt mieli ottaa mukaan vaikka ja mitä! Värikkäitä ja suloisia kankaita metritolkulla. Matkaan tarttui kahta eri PaaPiin kuosia, jotka väreissä sointuvat täydellisesti toisiinsa. Niistä siis tunikoita pitää pistää tulemaan urakalla.

Vinkee oli tänäkin vuonna paikalla hauskalla huomionkerääjällä. Pakkohan sitä oli tehdä työtä käskettyä ja ottaa kuva. :)

Messut eivät tuottaneet pettymystä lankojen väriloisteessa. Silmiä hiveleviä värejä ja toinen toistaan kauniimpia. Olisi tenhyt mieli kerätä niistä iiiiso kasa lattialle ja mennä vaan köllimään niiden sekaan. :) Kerän pisteessä oli esillä neulottu villatakki Titus-langasta (ei kuvassa) ja se oli todella pehmeää! Miten aika voi riittää kaikkien näiden tekemiseen, mitä ideoita saa.

Weranna`silla oli aivan syötävän suloinen maskotti mukana messuilla. <3

Tukuwoolilla oli valmiiksi pakattuja paketteja nätistä Timeless-huivista. Ensin ajattelin, että ostan sen joululahjaksi jollenkin, mutta taitaa siitä tulla joululahja itselle, taas. :)

Snurre ei jäänyt kyllä ihanuudessaan ja väriloisteessaan yhtään vähemmälle muiden kanssa. Sielläkin olisi voinut viihtyä hypistelemässä vaikka kuinka ja kauan.

Eivät vain langat saaneet ihastusta aikaan vaan useammassa kojussa olleet aivan ihana karkkikorut, ne saivat vaan makean himon yltymään!

Nam! <3

Jos olisi iso kartano minne kaikki nää harrasteet voisi keräillä niin olisi ihana tehdä nukkekoti. Gepetto Oy:n pienen pienet huonekalut olivat oikea taidonnäyte ja ne pikkutarkat ykityiskohdat! Mä voisin niin kuvitella näpertäväni noita aamusta iltaan.

Söpöin pingviini. <3

Seuraavassa ostauksessa onkin sitten ne messulöydöt. :)

Syksy kolkuttelee jo ovella

SYYSHARUNI

Lanka: Malabrigo sock, väri 850 Archangel

Puikot: 4mm pyöröpuikot

Ohje: Stockinette Haruni by Emily Ross

Lankalaihis: -130g

Ihastuin niin paljon aurinkoiseen Haruni huiviini, että piti samantien tehdä toinen. Halusin kokeilla miten liukuvärjätty lanka toimii Harunin mallissa. Ja kyllähän se toimii! :)  

Tällä kertaa tein viimeiset kaksi kerrosta huivista 8mm pyöröpuikoilla, jotta saisin huivin paremmin venymään mittoihinsa. Huivin reunasilmukat täytyy olla todella löysiä, jotta huivi ei ala kiristämään mistään. Jopa 10-12mm puikot voisivat olla paremmat. 

Jätin tälläkin kertaa pois silmukkarenkaat, mutta voi olla, että renkaat olisivat juuri se tarvittava lisä, jotta huivi ei kupruile. :)

Vielä kun on kesää ja aurinkoa jäljellä, niin piti mennä ulos ottamaan kuvia huivista. Sain värvättyä kaverin kuvaamaan, kun hypin Pyynikin jorpakossa. Vesi oli lämmintä, mutta kivet turhan teräviä mun makuun. Mitä sitä ei käsitöidensä eteen tekisi. :)

Lenkkeilijöillä mahtoi olla hauskaa katsella, kun muutaman kauniin kukkaissanan siivittämänä hypin järvessä huivin kanssa. :) 

Taas tuli oppitunti valokuvaukseen vol 1093222. Ihana auringonpaiste = huono valokuvaushetki. Aurinko antaa valoa kyllä, mutta se antaa myös varjoja. Kyllä tämän tiesinkin, mutta ajattelin, että kuvankäsittelyohjelmalla varjot saisi häipymään nätisti. No ei saa, jos valoa on liikaa. :D

Kyllä valokuvakurssin opettaja muljauttaisi silmiään, kun näkisi ettei mitään kurssista ole mennyt perille. Olisi pitänyt ottaa mukaan heijastuskankaita, jotta saisi valoa kuvattavan toisellekin puolelle. Mutta se olisi alkanut näyttämään ehkä jo liian koomiselta, kun olisin pyytänyt lenkkeilijöitä pitämään heijastuskangasta. :)

Näin suoralla auringonpaisteella olisi pitänyt kuvata varjossa ja valoa olisi ollut riittävästi muttei liikaakaan. Mutta mitäpä noista, hauskaa oli silti! 

Tuulen viemää. :)