Saimin tiluksilla rentoutumassa

Tämän kuvan kaltaisissa maisemissa sain viettää unohtumattoman viikonlopun viikko sitten. Rentoutuen, nauttien hyvästä ruuasta ja varsinkin seurasta. Tutustuen uusiin ihmisiin ja tavaten vanhoja hyviä ystäviä. No mistä sitten oli oikein kyse...

Viime viikon torstaina iltavuorossa työpaikan kahvihuoneessa istuessani ja instagramia selaillessani, huomasin erään postauksen. Kässäkerho Pom Pom ilmoitti yhdestä peruutuspaikasta Punkaharjun neuleretriittiin. Olin toivonut pääseväni kyseiseen retriittiin, joka tuli myyntiin jo viime vuoden puolella, mutta 15 tunnin työpäivä esti pääsyn varaamaan paikkaa riittävän ajoissa. Paikat olivat menneet kuulemma muutamassa tunnissa, joten turha toivo oli enää illalla klo 22.00 aikaan paikkaa saada. Harmitus oli iso, mutta minkäs sille mahtoi. 

Ehkäpä tämä oli siis kohtaloa, mun oli tarkoituskin lähteä Punkaharjulle. Niinpä ei montaa sekuntia mennyt, kun laitoin viestiä Kässäkerho Pom Pomille ja kyselin vieläkö paikka olisi saatavilla. Varasin paikan samalla sekunnilla sillä varauksella, että saisin jotenkin itseni järkättyä paikan päälle. Nopea selvitys junista, liput ostoskoriin ja klo 22.00 töistä kotiin kiireessä pakkaamaan. Lähtöhän oli siis jo seuraavana aamuna. Perjantaina klo 9.00 istuin bussissa kohti Helsinkiä juuri ja juuri silmällisen nukkuneena, mutta intoa piukassa. Edessä oli n. 5 tunnin reissumatka kohti Punkaharjua. Onneksi ei tarvinnut matkustaa yksin, vaan sain seuraksi Helsingistä Anun ja Kaisan. Ystävällisen herrasmiehen ansiosta pääsin jopa samaan työskentelyhyttiin istumaan heidän kanssaan. Matka taittui siis varsin rattoisasti. :)

En ole koskaan (tiettävästi) käynyt Punkaharjulla ja jo itsessään matka sinne oli elämys maisemineen ja pienine söpöine junaseisakkeineen (Retretti ja Lusto). Neuleretriitti järjestettiin Hotelli Punkaharjun hulppeissa maisemissa, joka normaalisti olisi kiinni tähän aikaan vuodesta, mutta hotelli oli avattu vain meille ja meitä varten. 

Saapuessa perille hotelli Punkaharju loisti jylhänä kukkulan päällä, jonne sai melkoisen ylämäen kiivetä päästäkseen perille. Hotelli lähes peittyi valkoiseen lumihankeen, mutta silti sen kauneus oli silmin nähtävissä. Nostan todella hattua Saimi Hoyerille suuresta kunnostustyöstä ja entisöinnistä, ne on tehty kartanoa sekä sen miljöötä kunnioittaen. 

Vastassa hotellilla meitä odotti Kässäkerho Pom Pomin ihanaiset naiset Liinu ja Annu sekä Titittyyn Tiina, jotka asettelivat mukana tuomiaan lankoja ja neuleita esille. Luulin että he olisivat ottaneet vain muutamia lankoja mukaan, mutta hotellin ruokasali täyttyi pian villantuoksuisista vyyhdeistä.

Kun kaikki olivat päässeet perille oli aika tehdä tutustumiskierros. Esiteltiin itsemme, sekä tällä hetkellä puikoilla oleva työ. @nurjajonnan #verticesunitekal2019 huivit olivat selkeästi suosiossa ja viikonlopun mittaan niitä putkahteli vielä lisää puikoille. Tutustumiskierroksen jälkeen ohjelmassa oli vapaata oleskelua, syömistä ja saunomista. Ja sitähän sitten tehtiin koko viikonloppu, täydellistä rentoutumista kiireettömässä ilmapiirissä. :)

Sisäterassin ikkunan ja ovenkarmit olivat hulppeat!

Hotellin sisustus oli todella mielenkiintoinen, positiivisella tavalla siis. Vaaleanpunaisen kartanon kalusteet sointuivat hyvin yhteen, vaikkeivät olleet täysin samaa sarjaa. Hotellin teema toistui hienovaraisesti kattolampuista hotellihuoneen avaimenperään. 

Sisustuksessa oli otettu huomioon kartanon historia ja tehty hienoja sisustuselementtejä mm. vanhoista maljakoista. Puhumattakaan hotellin sielusta, jonka elämäntyö ja harrastus olivat vahvasti esillä. 

Hotellissa oli rento aulatila sohvaryhmineen, joka oli omiaan neulomiseen ja ihan vaan hengailuun. 

Retriitin mainoksessakin olleet keinutuolit olivat nimensä veroisia. Puikkojen kilinä ja hiljainen puheensorina loivat tunnelmaa keinutuolien hiljalleen keinuessa. Retriitissä pääsin tutustumaan ihaniin lämminhenkisiin ihmisiin paremmin. Sitä naurun ja ilon määrää, mitä tästä porukasta lähti ei voi sanoin kuvailla. Ei ollut hotelli hiljainen, vaikka oli vain meidän käytössä. Monta vuotta on taas nuorruttu tämän neuleretriitin ansiosta. :)

Nonesuch neuletakkikin edistyi aika mukavasti viikonlopun aikana.

Suuret kiitokset ja isot pointsit täytyy antaa hotellin emännille sekä Maxille, jotka sydämellä meitä kestitsivät koko viikonlopun. Ilman heidän lämmintä vastaanottoa ei olisi viikonlopusta tullut läheskään niin onnistunut. Kirsikkana kakun päällä olisi ollut itse Saimin vierailu, mutta ymmärrettävistä syistä johtaja joutui olemaan toisaalla. Ehkä sitten seuraavalla kerralla. :)

Saimi on tunnettu terveellisyydestä ja luonnonläheisyydestään, Saimi ja sienet ovat hotelli Punkaharjun sielu. Itse en ollenkaan pidä sienistä ja kauhukseni kuulin, että sieniä on käytetty lähes joka ruuassa mitä emännät meille tarjoilisi. Onneksi ei tarvinnut nähdä nälkää sillä uskokaa tai älkää söin lautaseni kiltisti tyhjäksi ja vielä tykkäsin niistä! Menussa oli sienipiirakkaa, -lasagnea, -keksejä, -pateeta ja mitä vielä muuta minkä unodin mainita. Viikonlopun kohokohta kulinaristisesti oli ehdottomasti herkkulakossa olevalle juuri vastaleivottu voisilmäpulla! Nams! :)

Koska hotelli oli varsinaisesti kiinni, oli meille tarjolla sekä lauantaina että sunnuntaina ravintola Nilassa lounasta. Se oli pienen kävelymatkan päässä hotellilta Luston aseman vieressä. Samalla kävelyreissuun pystyi yhdistämään sivistävämmän museovierailun Luston museossa tai vanhassa asemarakennuksessa, jonne avattiin sinä perjantaina juuri näyttely nimeltä koulutaulut. 

Ravintola Nilan kokit loihtivat maittavat ruuat molempina päivinä eikä matkan varrella olleet lumiset maisematkaan olleet hullummat. Vaikken käynytkään museossa ja aseman taidenäyttelyssä, niin silti pääsin ihasteemaan kulttuuria ja taidetta matkan varrella. 

Pususilta. <3

Kun maha oli täynnä pöydän herkkuja saattoi jalkansa oikaista sohvalle ja neuloa muutaman rivin lisää.  

Hotelli Punkaharjun sisätilat eivät ole ainoat näkemisen arvoiset kohteet vaan hotellin välittömästä läheisyydestä löytyi upeat ulkoilumaastot latuineen. 

Jos jylhät maisemat ovat näin kauniit talvella, voin vain kuvitella kuinka kaunista täällä on kesällä. 

Hotellin seinustalla oli muutama pulkka nojallansa ja niinpä minä lapsenmielinen sitten uskaltauduin laskemaan mäkeä pinkin pulkan kanssa. Voi että se oli kivaa! Mäet olivat ihanan pitkiä, joten vauhdin hurmasta sai nauttia vähän pidempään kuin kaksi sekunttia. Jos kunto olisi kestänyt, olisin laskenut mäkiä useampaankin kertaan, mutta kun ei jaksanut nousta montaa kertaa jyrkkää rinnettä ylös. :)

 

Touhukkaiden päivien päätteeksi iltaisin lämpesi meille rantasauna. Saunomisen välissä oli ihana käydä vilvoittelemassa terassilla kirpsakassa 20 asteen pakkasessa sekä lumihangessa. 

Tämä viikonloppu rentoutti totaamisesti ja oli erittäin tervetullut tähän hektiseen arkeen. Viikonloppu jolloin voi tehdä vain niitä rakkaimpia asioitaan kiireettömästi ja hyvässä seurassa. Ei edes paluumatkan junan/bussin myöhästymiset lannistaneet tunnelmaa, vaikka välillä joutuikin jännittämään, että pääseekö edes töihin seuraavana päivänä. Vuoden päästä neuleretriitti palaa jälleen Punkaharjulle ja sillä kertaa aijon olla kärppänä paikkaani varmistamassa. :)

Omasta puolestani kiitän sekä järjestäjiä että kanssaneulojia ikimuistoisesta viikonlopusta! <3

Neuleretriittilöydöt:

Eihän sitä voinut taaskaan tyhjin käsin kotiin lähteä, joten tässä ostamani "terapia"langat. :D

Ostin Kässäkerho Pom Pomin Merino singleä aivan ihanassa kuparin värissä. Iskin silmäni heti tuohon väriin ja nappasin sitä paidallisen verran. Ajattelin tehdä siitä Joji Locatellin juuri julkaistun All of the lights neuletakin. 

Lisänä vanhaan kokoelmaan otin yhden vyyhdin Merino singleä Munakoiso värissä. Viime vuoden Kuopion superviikonlopulta ostin samaa lankaa jo yhden kerän. Valitettavasti se ei ihan riitä Dusk light huiviin, joten otin varuiksi tämän kerän.

Titityyltä tarttui mukaan hauska "not perfect" pinssi, joka sopii hyvin kasvavaan pinssikokoelmaani. 

Pinssin lisäksi ostin mahtavan väristä sähkönsinistä GarnStoriesin sukkalankaa, josta tulee täydennystä Beekeeper sukkien muodossa #sukkalaatikko2019 kokoelmaani.

Italiaa ristiin rastiin, osa 2 Bernina express

No niin, nyt jatkuu vihdoin tarina Italian reissusta Bernina Expressin kyydissä. Suurin osa postauksesta on vain järjetöntä kuvatulvaa, mutta pääsette nauttimaan erilaisista maisemista mitä matkalla tuli vastaan. :)

Aamusta heti lähdettiin liikenteeseen Churin kaupungista ja meidän iloksi vaunut eivät täyttyneet kokonaan turisteista vaan oli paljon myös tyhjiä penkkejä, joilla pystyi hyppelehtimään kameran kanssa. Kanssa matkustajien iloksi tietysti. Jos olisin jaksanut raahata mukana jalustaa, olisin sen mielelläni tehnyt. Rinkkaan vaan ei olisi vaatteita sitten paljoa mahtunutkaan mukaan. Tämän vuoksi kuvat pääsivät ajoittain hieman tärähtelemään, kun piti katsoa ja sännätä joka paikkaan samalla. :)

Alkumatkasta oli kovinkin syksyiset maisemat ja vain vuoren huiput olivat lumen peitossa. Vaikka ne eivät tälläkään matkalla kunnolla kuvaan osuneet valkoista taivasta vasten. :)

Kukkuloilla oli mielenkiintoisia linnoja ja raunioita, joihin olisi ollut kiva pysähtyä.

Vehreässä maastossa oli ihania idyllisiä kyliä, missä huomion keskipisteenä oli aina kirkko. Kyllä näissä maisemissa voisi asua, tuskin kyllästyisi hetkeen. Kuvista päätellen ei uskoisi, että on marraskuun puoliväli. :)

Maisemajunan yksiä nähtävyyksiä olivat lukuisat näyttävät sillat, joita matkan varrella on peräti 196 ja tunneleita 55, joista pisin on n. 6km pitkä. Matkan aikana aina ystävällisesti kuulutettiin eri kielillä milloin olimme tulossa minkäkin nähtävyyden kohdalle. Ainoa huono puoli oli, että yleisen metelin (lähinnä junan ja amerikkalaisseurueen) vuoksi ei meinannut saada kuulutuksista selvää. :)

Filisurissa oleva Landwasser Viaduct, Bernina Express junamatkan korkein (136m) silta. 

Ihme ja kumma matkan aikana ei oikein neulomisesta tullut mitään. :D Junassa sai esitteen, jossa oli kivasti reitti piirretty karttaan ja myös ne nähtävyydet. 

Jos ei kuulutuksista saanut selvää, niin  sijaintia pystyi seuraamaan lehtisen lisäksi myös näyttötaululta tai pöydässä olevasta kartasta.

Ylemmäs kun päästiin alkoi luntakin olla jo maahan asti yltänyt. Aurinko paistoi täydellä teholla ja loi todella hauskoja efektejä kuviin. Ja vaikka oli keskipäivä, tuli tunnelma kuin olisi ollut iltahämärässä liikenteessä. 

Ennen korkeinta kohtaa Alp Grümiä ja pysähdystä oli järvi, joka näytti todella upealta. Voin vain kuvitella kesäaikaan, kun järvi loistaa turkoosina ja vuorten huipuilla saattaa olla vielä vähän lunta. 

Juna meni pitkään järven vierustaa ja hidasti huomattavasti vauhtia, jotta saatiin otettua kuvia. Ja niitähän sitten räpsittiin. :)

Ja olihan se näihin maisemiin pakko Breathing spacekin kuvata. :)

Churin suuntaan menevä Bernina express juna pysähtyi samaan aikaan Alp Grümissä ja sieltä purkautui myös lauma turisteja ihmettelemään maisemia. Kovasti lunta ihasteltiin perheen pienempien toimesta. :)

Alp Grümin "juna-asemalla" ei ollut muuta kuin ravintola. Paikalle ei pääse kuin junalla, ainakaan ei mitään teitä näkynyt missään. Pysähdysaika oli vain vartin, joten mitään kovin kummoista ateriaa ei kerkiäisi saman junan kyydissä syödä. Junia menee kaksi kertaa vuorokaudessa talviaikaan Tiranon suuntaan, joten ravintolaan olisi ollut mahdollista jäädä ja odottaa seuraavan junan tuloa. Meidän aikataulu ei valitettavasti sille riittänyt, mutta ehkä joskus toiste. :)

Järvet ja sillat jatkuivat vielä alaspäinkin tullessa.

Tässä vaiheessa aurinko paistoi melkein kohtisuoraan kameraan, joten se poltti kuvista väritkin. Aurinkolasit sai kaivaa esiin. :)

Hienosti junarata mutkitteli, niin sai junankin kuviin mukaan. Alkupään vaunut olivat tavallisia junan vaunuja ja 4 vaunua oli maisemavaunuja, joissa osa katostakin oli yhtä isoa ikkunalasia.

Allaolevan kuvan vuorten huipulta laskeuduttiin lopulta laaksoon ja matka jatkui vielä vähän matkaa Tiranoon asti. Kokonaisuudessaan junamatkaan meni 4h, mutta junaan voi hypätä myöhemminkin kyytiin ja tehdä päivän pysähdyksiä esimerkiksi St. Moritziin.  

Tiranossa oli junanvaihto Milanoon menevään junaan. Vaihtoaikaa oli mukavat 20 minuuttia. Suunnittelun kukkanen tuli tässä kohtaa matkaa esille, sillä matkasimme Veronaan yhdessä päivässä. Ja se tarkoitti sitä, että aikataulullisesti ei ollut aikaa pysähtyä Tiranoon pidemmäksi aikaa esimerkiksi lounaalle. Posottelimme suoriltaan n. 8tuntia junassa. Vaihtojen yhteydessä onneksi kerkesi käydä tankkaamassa eväsvarastoa. Myös hotellilla tankattu runsas aamupala auttoi pitämään nälän poissa pitkään. :) 

Juna Tiranosta Milanoon kulki Como järven viertä pitkän aikaa. Saatiin ihailla lähes kesäisiä maisemia ja auringon paistetta. Lämpöasteita oli n. +20C mikä tuntui hurjalta verrattuna muutamaan pakkasasteeseen mistä aamulla lähdettiin. 

Ja lopuksi vielä pieni videon pätkä junamatkasta. :) 

Huh huh, olipa varsinainen pläjäys. Olisi melkein vielä pitänyt erotella tämäkin postaus kahteen osaan. Toivottavasti jaksoitte seurata. Seuraavaksi mennäänkin sitten Veronan sykkeeseen. :)