maanantai 10. lokakuuta 2016

Aulangon ruskaa


Joskus sattuu niitä hyviä ilmoja myös vapaapäivälle, joten se piti heti käyttää hyväksi. Kaverin kanssa ollaan käyty kuvailemassa/harjoittelemassa kuvaamista tässä lähiympäristössä aina silloin tällöin. Nyt päätettiin suunnata Aulangolle.



Vaikka olen Aulangon tornilla monesti käynyt niin en ole koskaan kiivennyt ylös torniin asti. Tai ainakaan niin, että siitä olisi mitään muistikuvaa. :) Viimeksi kun täällä kävin torni oli remontissa tai kiinni eikä ylös asti päässyt.



Pakollinen ikkunaselfie ja paparazzin ottama salakuva. :D



Maisemat tornista oli huikeat! Päivä oli ihanan aurinkoinen, jopa liiankin aurinkoinen vaokuvaajan näkökulmasta. Värit haalistuivat auringossa liiaksi. Jos olisin jaksanut käyttää enemmän aikaa ylhäällä kameran säätöihin, niin kuvista olisi varmasti tullut parempia. Mutta massiivinen tuuli, jäätyminen ja pienen tytön malttamattomuus tekivät suunnitelmat tyhjiksi. :)






Hieman oltiin myöhässä, sillä iso osa puista oli jo lehdettömiä eikä vaahteroita ollut kovin paljoa tuomassa väriä. 



Vaikka oli arkiaamupäivä ja syksy edennyt pitkälle, niin silti maiseman ihailijoita tornilla riitti. :)



Tornin jälkeen käytiin vilvottelemassa järvessä. No ei vaiskaan! Vähän vaan janojuomaa hakemassa. :)



Tornin lähellä on pieni metsälampi, jonka rannalla on hieno ruusupaviljonki. Jylhässä yksinäisyydessään paviljonki on hieman karu pöhöttyneen metsän juurella. Mutta ei sitä voi kieltää, etteikö se hieno olisi.


Lammen rannalla oli vielä puita ja pensaita, jotka hohkasivat väriloisteessa.



Joutsenia mentiin katsomaan joutselammelle, mutta valitettavasti ne olivat jo lähteneet muuttoon, harmi. Sorsat sen sijaan kävivät kurkkaamassa uusia vieraita, mutta lähtivät pian pois, kun tajusivat ettei ollut pullaa saatavilla. :)

 

Aulangolta poispäin ajaessa tehtiin vielä pikainen pysähdys, kun nähtiin onnentemppeli tienvarressa. Yllättävän lujaa Aulangon pikkutielläkin ajetaan, kun meinasin jäädä yhden kaahailijan alle. :( Harmillisesti valotus oli epäsuotuisa onnentemppelin kuvaamiseen. Lähes joka kuvassa temppeli oli tumman varjon peitossa, tai sitten vastaavasti hienosti kellastuneet koivun lehdet paloivat kuvassa puhki. Allaoleva kuva oli ainoa, jossa varjot ja puhkipalaminen oli hillittyä. :) Kuvaushankaluuksista huolimatta onnentemppeli oli söpö pieni somistus.


 

Takaisintulomatkalla tultiin vanhoja pikkuteitä, joten päästiin näkemään jotain vähän muutakin kuin motarin betonia mm. Hattulan kirkko. 

 
Punatiilinen kirkko oli kyllä kaunis, mutta itse tykkään enemmän vanhoista kivikirkoista, niissä on enemmän tunnelmaa ja tarinaa. Sisälle ei tällä kertaa kurkattu, kun pieni neiti otti päikkäreitä autossa.


Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä matkan varrelle osui Hattulan satama, joka on varmasti kesällä todella kaunis ja kiva paikka. Niin paljon on kaikkia kivoja paikkoja ihan nurkan takana ja silti niissä ei tule koskaan käytyä. Heti sataman nähtyäni muistin yhden tämän kauden Possen jaksoista. Nimittäin yksi stuntti tehtiin juurikin tuolla sillalla. Mies paran piti juosta palavassa puvussa sillalle ja hypätä sieltä alas, huh!

Seuraavassa postauksessa on sitten kuvia Breathing Spacesta, jonka tietenkin otin mukaan kuvattavaksi. :)