Laskemisen ja suunnittelun jalo taito

Jota itsellä ei siis ole. :D Instagramissa olettekin päässeet jo tutustumaan Dexter neuletakkiini, mutta nyt siitä vähän täälläkin. Ostin viime vuoden Tampereen kädentaitomessuilta Baa Ram Ewe:n Titusta aikomuksena tehdä siitä neuletakki. Kerän myyjä langan riittävyyttä kovasti kehui, joten raaskin nappasta mukaani neuletakkiin tarvittavat kolme kerää. Niiden piti riittää hyvin, mutta toisin kävi. No olisihan ne varmaan riittäneet, jos olisin yhtään tarkemmin suunnitellut mitä teen. 

Ostin messuilta yhden kerän valkoista ja kaksi kerää violettia. Alkuun ajattelin, että teen kokonaan valkoisella (älkää kysykö millä ajatuskaavalla), mutta sitten totesin sen olevan liian arka väri ja teenkin kaksi värisenä. Sinänsä hyvä idea, sillä violettia kerää oli jopa kaksi kerää ostettuna. ;) Kuumeisesti aloin etsimään sopivaa kirjoneulekuviota, jolla olisi kiva tehdä värin vaihto. Hetken kesti ennen kuin löysin mieleisen ja työkaverit voivat todistaa, että muutamaan kertaan tuli purettua ennenkuin se oikea sävel löytyi. Ohjeen soveltaminen omatoimisesti on vielä hakusessa. Mutta virheistä oppii ja periksiantamattomalla pakkomielteellä saakin jotain aikaiseksi. :D

Titusta saa Suomesta ainoastaan Kerästä ja jo kertaalleen olin käynyt yhden kerän hakemassa valkoista lisää. Aloin jo epäilemään dementtian saapuneen (ei sekään ihme olisi), kun olin hukannut ostamani valkoisen lisäkerän johonkin. Kunnes kaikki lankavarastot penkoneena tuli mieleen tarkistaa paljonko neuletakki painaa (niinpä niin!) ja olisinkohan mahdollisesti tuhlannut jo senkin kerän. Villatakki painoi n. 300g, joten 3 kerää siihen oli hukkunut. Siinä sentään matematiikkapää toimi ja osasin laskea kumpaa väriä on se kaksi kerää kulunut. Yllättäen valkoista. :D 

Onneksi (tai miten sen nyt ottaa) kauppa on lähellä ja marssin hakemaan kolmatta kerää valkoista Titusta. :) Mutta sitäpä ei ollutkaan enää ja lisää ei ole lähiaikoina tulossa. Se tunne, kun olet vaivalla tehnyt jotakin neuletta ja odotat että saat sen vihdoin valmiiksi. Ja sitten se tyssää ihan viimemetreillä! Vain nappilista ja puolet hihasta jäljellä. Pettyneenä totesin, että saa kait se neuletakki hetken odottaa. Sitä paitsi nythän on kesä tulossa. Mutta sitten Kerän IHANA myyjä ilmoitti, että hänellä on samaa lankaa lähes täysi kerä kotona, että jos haluan saisin sen. Ja mikä ihana uutinen, täydellistä asiakaspalvelua! Tämä neuletakki saattaa siis jopa valmistua juhannuksen lumisateeseen. :)

Viikonlopun yli piti kuitenkin jotain tekemistä käsille saada niin aloitin Raverlystä bongaamani "Far Into The Forrest" sukat. Yllättäen lankavarastoista löytyi sopivaa lankaakin valmiiksi. Ensimmäinen kokeilu Handun sukkalangasta ja näin ensi puraisulla vaikuttaa hyvältä. Lanka on todella pehmeän tuntuista ja sitä on helppo neuloa.

Sukkiin tarvittavia vyyhtejä keriessä tuli kerittyä muutama muukin vyyhti. Pienessä kaksiossa kun ei ole omaa käsityöhuonetta, vaikka siitä kyllä haaveilen. Vyyhdinpuut ja kerijä ovat osoittautuneet erittäin kannattavaksi ostokseksi, onneksi toisten varastoista löytyy aarteita.

Seuraava kerä tulille.

Aavistuksen keristä tulee löysähköjä mun makuun, mutta toisaalta ne ovat pysyneet hyvin kasassa luuloistani huolimatta.

Forrest sukista ja neuletakista lisää myöhemmissä postauksissa.

P.s kyllä kannatti satsata uuteen puhelimeen, sillä nämä kaikki kuvat ovat otettu sillä. Pientä valoisuutta lisätty, mutta ei mitään muuta. Saapa nähdä kuinka käy järkkärin, jääkö vallan unholaan.

Syksy kolkuttelee jo ovella

SYYSHARUNI

Lanka: Malabrigo sock, väri 850 Archangel

Puikot: 4mm pyöröpuikot

Ohje: Stockinette Haruni by Emily Ross

Lankalaihis: -130g

Ihastuin niin paljon aurinkoiseen Haruni huiviini, että piti samantien tehdä toinen. Halusin kokeilla miten liukuvärjätty lanka toimii Harunin mallissa. Ja kyllähän se toimii! :)  

Tällä kertaa tein viimeiset kaksi kerrosta huivista 8mm pyöröpuikoilla, jotta saisin huivin paremmin venymään mittoihinsa. Huivin reunasilmukat täytyy olla todella löysiä, jotta huivi ei ala kiristämään mistään. Jopa 10-12mm puikot voisivat olla paremmat. 

Jätin tälläkin kertaa pois silmukkarenkaat, mutta voi olla, että renkaat olisivat juuri se tarvittava lisä, jotta huivi ei kupruile. :)

Vielä kun on kesää ja aurinkoa jäljellä, niin piti mennä ulos ottamaan kuvia huivista. Sain värvättyä kaverin kuvaamaan, kun hypin Pyynikin jorpakossa. Vesi oli lämmintä, mutta kivet turhan teräviä mun makuun. Mitä sitä ei käsitöidensä eteen tekisi. :)

Lenkkeilijöillä mahtoi olla hauskaa katsella, kun muutaman kauniin kukkaissanan siivittämänä hypin järvessä huivin kanssa. :) 

Taas tuli oppitunti valokuvaukseen vol 1093222. Ihana auringonpaiste = huono valokuvaushetki. Aurinko antaa valoa kyllä, mutta se antaa myös varjoja. Kyllä tämän tiesinkin, mutta ajattelin, että kuvankäsittelyohjelmalla varjot saisi häipymään nätisti. No ei saa, jos valoa on liikaa. :D

Kyllä valokuvakurssin opettaja muljauttaisi silmiään, kun näkisi ettei mitään kurssista ole mennyt perille. Olisi pitänyt ottaa mukaan heijastuskankaita, jotta saisi valoa kuvattavan toisellekin puolelle. Mutta se olisi alkanut näyttämään ehkä jo liian koomiselta, kun olisin pyytänyt lenkkeilijöitä pitämään heijastuskangasta. :)

Näin suoralla auringonpaisteella olisi pitänyt kuvata varjossa ja valoa olisi ollut riittävästi muttei liikaakaan. Mutta mitäpä noista, hauskaa oli silti! 

Tuulen viemää. :)

Juurikin niin kuin Strömsössä ;)

Luulisi, että sen jo osaisi, kun kertaalleen on tehnyt. Luulo ei ole tiedon väärti. :D

Tein jokin aika sitten kummipojalle villapaitaa, joka jäi auttamatta liian pieneksi (oman dementtian vuoksi). :) No nyt vihdoinkin olen alkanut täyttämään lupausta uudesta villapaidasta. Ja koska mokasin koossa pahemman kerran piti hyvityksenä tehdä villapaidasta paranneltu versio. Kummipoika on ehdoton Spiderman fani, joten pitihän sitä spidermania villapaitaankin saada. Inhoan kappaleiden parsimista kokoon, joten tällä kertaa tein (kuvionkin kannalta parempi) etukappaleet ja takakappaleen yhteen. Erittäin hyvä idea, jos osaisi toteuttaa idean loppuun asti. Ohje oli englanninkielinen, joten hetken joutui pähkimään mitenpäin ohjetta lukea (seli seli), jotta saa kappaleet yhdistymään. :) Onneksi oli se yksi harjoituskappale tehtynä...

....niinhän sitä luulisi, että osaisi. Tässä kuitenkin todistus siitä, että aivot (mun) eivät osaa ajatella moninaisesti. Etukappaleisiin tulee "taskuvaot" neljästä nurjasta silmukasta. Hienosti osasin kääntää molemmat lähtemään samasta kohtaa etukappaleissa. Olin erittäin tyytyväinen tulokseen, KUNNES...kädentien kavennuksia tehdessä tajusin. Molemmat etukappaleet "väärinpäin" neulottuna, eli "taskuvaot/tasku" olisi näin ollen kainalossa. Great! :D Parin ensimmäisen kirosanan jälkeen, totesin että heitän työn roskiin. No mutta lupaus on lupaus, enkä todellakaan tekisi uudestaan tuota kirjokuviota. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi purkaa etukappaleet alas asti! Voitte kuvitella, että naapuritkin saivat osansa tästä ilosta, sen epätodellisen 15 minuutin tuijotuksen jälkeen. ;)

Ajattelin, että olisin saanut takakappaleen tehtyä valmiiksi parin päivän sisällä, mutta ei, saan tämän purkuhomman valmiiksi parin päivän sisällä, jee! :) Perfektionistia vielä häiritsee, kuinka epätasaista jälki on uudelleen tehtynä. Selkeästi näkee, mistä kohtaan on purkanut. Pistän kaiken toivon viimeistelyyn ja höyryttämiseen, jotta kaikki rumuudet silottuisivat. 

Kaukaa kuvattuna, se näyttää paljon paljon pienemmältä ongelmalta. Nämä kuvat ovat otettu purkukorjausvaiheen paremmalta puolelta. Kun olin ensimmäisen etukappaleen purkanut, ei tullut mieleenkään ikuistaa teille tilannetta. Sen verran oli kiukkua ilmassa. Nyt ehkä osaa jo hieman nauraa itselleen ja vakuutella, että onneksi ei ollut sen pahemmasta virheestä kyse. :) Huvittavaa tässä on vielä se, että kertaalleen toinen etukappale on ollut oikeinpäin työssä, kunnes huomasin "virheen" ja purin sekä tein uudelleen. Siinä vaiheessa ei onneksi ollut vielä kirjoneulekuviota mukana. 

  

Ehkä tästä vielä joskus villapaita tulee, toivon todella ettei ehdi tästäkin kasvaa ulos. :)

Ei pöllömpää

Pyyntönä tuli, että tekisin pienelle syntyvälle vauvalle neuletakin. Muuta toivetta ei ollut kuin valkoinen väri. Sukupuolen ollessa vielä salaisuus, pöllöneule oli sopivan neutraali. Yllättävän vaikeaa oli olla laittamatta, kaikkea ihanaa hempeää vaaleanpunaista tai sinistä. :) Ohje on Raverlystä ja langan sovelsin ohjeeseen itse. Pienten arvausten ja laskutoimitusten jälkeen pääsin aloittamaan. Ja eipä siinä kauaa nokka tuhissut, kun alkuun pääsi. Ihanaa vaihtelua joululahjasukkien tekoon. :) Valo ei ollut paras mahdollinen puolen yön jälkeen kuvia räpsiessä, joten hieman jouduin niitä säätämään. Enkä ihan täysin lopputuloksiin ollut tyytyväinen (siis kuvien), mutta nämä saavat nyt kelvata. :)

Olen jo pitkään ihaillut tätä pöllökuviota ja pöllösukat ovat olleet ToDo-listalla jo vaikka kuinka pitkään, mutta kerkesin ensin kuitenkin tekemään pöllöt neuleeseen. Tampereen Nappikaupasta löysin jopa ihanat puiset pöllönapit. Ja eihän sieltä taaskaan päässyt vain näillä pöllöillä, mukaan tarttui muutamia muitakin ihania nappeja, mutta niistä tuonnempana. :)

BABY OWL YOKE CARDIGAN (56cm)

Langat: Sirdar Snuggly Baby Bamboo

Puikot: 3,5mm ja 4mm pyöröpuikot

Ohje: Baby owl yoke cardigan

Lankalaihis: -90g

Ja ensimmäistä kertaa pääsi leimasinkin mukaan merkkaukseen. :) Jätin neuleesta pois nauhamerkkauksen, koska se ei mielestäni sopinut vauvaneuleeseen. Musta olisi ollut niin synkkä kauniiseen valkoiseen.

Kuten allaolevista kuvista tarkkasilmäinen huomaa, leimasimen muste on levinnyt. Muste oli kuivumassa vuorokauden ja silti nauhaa kiinnittäessä onnistuin suttaamaan mustetta. Kukaan ei ole täydellinen, joten tämäkin paketti lähti eteenpäin omine pienine virheineen. <3

Here we go. :)

Palmikoita ja jokea

Tein joululahjaksi kummitytölle huovutusmanian innoittamana tossut. Tein varpaista varteen pyöröpuikoilla 2 sukkaa yhtäaikaa. Varsiosiossa vaihdoin sukkapuikkoihin, koska se tuntui helpommalta vähäisille silmukoille. Aikuiselle on helppo tehdä sukkia, kun on ohjeita, joissa on valmiina silmukkamäärät. Mutta miten nämä pikku prinsessojen sukat voi ollakin niin vaikea tehdä. :D Olen jo yhdet sukat tehnyt kummitytölle, joissa varresta tuli niin tiukka, ettei se mahtunut neitokaisen jalkaan. Ja niinhän nämäkin olivat liian kireät, mutta sentään menivät jalkaan. Sanoin seuraavalla kerralla tekeväni aikuisten sukkaohjeella varren. :) Täytyy ilmeisesti vielä harjoitella tätä ohjeiden muokkaamista omassa päässä. Tai pysyä selkeissä ohjeissa. Oletteko muuten huomanneet, että ohjeita on aikuisten ja vauvojen tossuihin/sukkiin paljon, mutta missä on ne ohjeet leikki-ikäisten sukkiin? Enkö vain osaa googlettaa oikeilla sanoilla vai onko totta ettei niitä löydy? Vai osaako kaikki muut soveltaa vauvojen ja aikuisten sukista sopivia malleja leikki-ikäisille. Itsellä kun ei ole edes mallia hyörimässä jaloissa niin voisi kokoa sovitella. :) 

Heitin sukat varsineen päivineen pesukoneeseen ja yllättävän hyvin pysyi varsi siistinä. Kannattaa pistää pesukoneeseen väärinpäin, niin varren kuvio-osa pysyy siistimpänä. Se väkisin hieman "pöhöttyy"/pörrööntyy. :)

 PRINSESSATOSSUT

Langat: Gjestal Maija (valkoinen) ja Novita Joki (kirjava)

Puikot: sukkapuikot nro 3,5 (varsi) ja pyöröpuikot nro 5 (sukka)

Ohje: Muokattu Lankahelvetin huovutetut tossut ohjeesta

Lankalaihis: -100g

Tässä vielä kuvat ennen pesukoneeseen laittoa. 

Onneksi messut on vain kerran vuodessa!

 Monia messuja on tullut käytyä viime vuosina ja niistä suurimpana on ehdottomasti Suomen kädentaitomessut Tampereella! Onhan ne euroopan suurimmat, käsittämätöntä. :) Mukavaa on, että kaikki ihanat lankaliikkeet tulevat lähemmäs, mutta onneksi vain sen kerran vuoteen. Tämä vuonna niin kuin edellisvuosinakin tarjottavaa oli lähes liiaksi asti. Yksi päivä ei riitä mihinkään, lämmöllä suosittelen kahden/kolmen päivän käyntiä, koska nähtävää riittää! Tämä vuonna olin lauantaina ja sunnuntaina liikenteessä, vaikka työt yritti sotkea harrastusta. :) 

Lauantai

Lauantaina oli ohjelmassa facebookin blogitapaaminen ja kässätreffit. Johanna Wallius Ilosofiaa blogista oli järjestänyt meille käsityöblogisteille tapaamisen, kiitos siitä! Ekaa kertaa olin liikenteessä tällaisessa tapaamisessa, mutta varmasti ei jäänyt viimeiseksi. :) Mikä sen mukavampaa kuin turista joutavia käsityön äärellä ja tutustua ihmisiin. Ihanaa oli päästä näkemään kasvoja blogien takana. Hauska oli myös nähdä reaktioita, kun kyseltiin kuka vaikuttaa minkäkin blogin takana. Harmillista oli ettei messuilla ollut rauhallisempaa paikkaa tapaamisille. Parin sadan ruokailijan sorinassa ei meinannut kuulla keskusteluja. Tokikaan se ei häirinnyt itsessään vilkkaita keskusteluja. :)

Kässätreffit messun yhteyteen olivat järjestäneet blogistit Eilen tein, Piipadoo, Hupsistarallaa, Pizzicato, Handmade Hippu, kiitos teillekin! Treffeillä järjestettiin arpajaiset, joihin voitoiksi blogistit olivat keränneet kolme mahtavaa kassia. Kassi sisälsi vaikka mitä erilaisia tuotteita liittyen käsitöihin. Kuola valuen katselin sopivasti edessäni olevaa yhtä näistä kasseista. Tämä kassi arvottiin viimeiseksi ja vaikka kuinka intensiivisesti tuijotinkin sitä, niin ei se minulle suostunut tulemaan (eikä ne toisetkaan). Harmillista! :) Näistä kässätreffeistä innostuneena olen jo selaillut Kerän #puikoissa neulontatapaamista ja vakavasti harkinnut meneväni, vaikken ketään tunnekaan. Hiukkasen jännittää, mutta kerran näissäkin oli niin kivaa niin miksei sielläkin. :)

Arpajaisvoitto kassi

Treffailun jälkeen menin vielä hetkeksi pyörimään messuille. Messut oli hyvin järjestetty, mutta väenpaljous alkoi jo vähän ahdistamaan. Yövuorosta lähes samoilla silmillä messuille menemisessä oli puolensa. Aivot oli lauantain kokolailla narikassa ja ostoksetkin pysyivät maltillisina. Sunnuntaina se sitten kostautuikin. :) 

Sunnuntai

Sunnuntailta onkin sitten enemmän kuvakollaasia kuin tekstiä. Vielä täytyy harjoitella messuvalokuvaamista. Kamera kaulassa (niska kiitti) hosuin ympäriinsä messuilla, mutta siinä tiimellyksessä unohdin ottaa kuvia! Kaikkea ihanaa oli ympärillä ja monta ihanaa paikkaa taisi vielä jäädä näkemättä. Onneksi muut bloggarit ovat olleet fiksumpia kuin minä ja heidän blogeissaan pääsette tutustumaan mm. upeaan Novitan karkkineulekilpailun satoon. :) Sunnuntaina meno messuilla oli onneksi rauhallisempaa lauantaihin verrattuna ja sai rauhassa tutustua tarjontaan. Koko päivä messuilla hurahti siivillä, kun seurana oli ihana ystävä ja vaativa makutuomari kummityttöni. :)

 Messuilta mukaan tarttuneet:

Paljon oli messuilta kotiinviemistä, mutta onneksi osa oli joululahjoja. Niitä tietenkään ei vielä voi tänne postata. :) Ja tämän jouluähkyn jälkeen pitääkin ruveta tiukalle lankalaihikselle!

 

Lakut on vakio-ostos. :)

Näihin tunnelmiin ja kuviin.... :)