perjantai 29. tammikuuta 2016

Karkkipäivä

SUFFELISUKAT
Puikot: 3,25mm pyöröpuikot
Ohje: Toe-up Toddler socks muokattuna omasta päästä
Lankalaihis: -55g


Tein sukat pitkästäaikaa varpaasta kärkeen ja täytyy taas todeta, että ne on paljon siistimmän näköiset omaan silmään kuin varresta kärkeen neulotut. Tein kaksi sukkaa kerralla Magic Loopin avulla ja sukat valmistuivat hetkessä. Ainoa mikä nousi ongelmaksi oli raitojen saaminen yhteen värin vaihtuessa. Se aiheutti lievästi harmaita hiuksia, koska looppaamalla ei pystynyt kuin toisessa sukassa vaihtamaan ensimmäisen ja viimeisen silmukan paikkaa (jossain olen siihen ohjeeseen törmännyt, en vaan muista missä). Jouduin siis perinteisesti nostamaan aina ensimmäisen silmukan uuden värin toisella kerroksella. Jossain kohdissa raidat menivät tosi tasan ja joissain taas ei. Perfektionistin vikaa, kun häiritsi omaan silmään. :)


Aluksi suunnittelin että kirjailen suffeli tekstin sukkaa kutoessa, mutta muutaman ensimmäisen kerroksen jälkeen totesin jäljen näyttävän niin hirveältä ja kireältä, että purin ne pois ja tein suosiolla tekstin silmukoita jäljittelemällä (Dropsin ohje). Sainpahan tutustua siihenkin tapaan, koska en ollut aikaisemmin tehnyt silmukoiden jäljittelyä. Eikä siitä tullut ihan lempihommaa näin ensi kerralla, koska se tekee sukan kohdan vähän paksummaksi ja kovaksi. Olisi pitänyt ehkä tehdä jäljittely puolikkaalla langalla. Oletteko koskaan kokeilleet sitä? Tuleeko yhtään parempaa jälkeä vai onko se puolikas lanka liian ohutta, ettei se peitä allaolevaa lankaa?


Pienistä virheistä huolimatta olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Toista sukkaa kirjailessa huomasin tehneeni tekstin "väärinpäin". Enkä saanutkaan enää tekstejä peilikuvaksi toisistaan, ärsyttävää. :D Pikkasen olisi voinut taas suunnitella tarkemmin. Mutta pääasia, että itse käyttäjä on tyytyväinen! Nämä olivat kummitytölle lupaamat sukat, jotka olen siis jo aikoja sitten luvannut ja nyt vasta sain täytettyä lupaukseni. Viivästymisessä ei ollut kyse siitä ettenkö olisi halunnut tehdä sukkia vaan en löytänyt sopivaa sukkamallia, joka olisi tosi ihana. Oli liikaa vaihtoehtoja eikä juuri sitä oikeaa, tai ainakaan oikeissa mittasuhteissa. En osaa suhteuttaa aikuisten sukkaa lasten kokoon, jos lanka ei ole 7-veikkaa. :)


Kantapään tein tiimalasina ja yritin tehdä siihen vohvelimaista tuntua nostamalla joka toisen silmukan, mutta se ei ihan mennyt niin kuin strömsöössä. Tiimalasi kantapää onkin vähän pienempi kuin tavallinen kantapää, joten vohveliosuudesta tuli aika nysä ja näkymätön. Jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut jatkaa vohvelia koko ruskean raidan. Seuraavalla kerralla voi sitten olla viisaampi. :) Muuten tykkään kyllä tiimalasikantapäästä sillä se on paljon tiiviimpi ja siistimpi. Ainoa mihin jäi reijät oli puikkojen vaihtumiskohtaan. Ja nekin sai aika kivasti piiloon muutamalla ylimääräisellä silmukalla.


Oikoluettuani tekstin tuli sellainen tunne, ettei sukat ollenkaan olleet sellaiset kuin halusin. Toivottavasti sellainen tunne ei välittynyt teille lukijoille. Näin ei siis ole. :) Sukat onnistuivat omasta mielestäni hyvin ja olen tyytyväinen lopputulokseen (kuten taisinkin mainita). Seuraavia loopattuja sukkia siis tekemään, mahdollisesti muitaihania blogin talvisukat.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Laatuaikaa siskon kanssa



Rakas pikkusisko tuli pitkästä aikaa vierailemaan ja "pakotin" hänet valokuvailemaan. On paljon mielekkäämpää kuvata jonkun kanssa kuin aina yksin heilua kameran kanssa. :) Onneksi ei joutunut kauheasti taivuttelemaan, molemmat kai ollaan peritty isältä valokuvausgeenit.





















 Näitä rappusia ei ole todellakaan ikävä, elävästi tuli mieleen lähes joka tiistainen traditio näissä portaissa, joka on onneksi ohi. Reitti Italian tunnille on muuttunut, ei tarvitse näissä portaissa enää hikoilla! Joku hullu näissä portaissa vielä vapaaehtoisesti kuntoilee, hatun nosto heille! :)

 Ilma oli mitä mahtavin valokuvaukselle! Näitä päiviä kaihoisasti muistelee täällä vesisateen keskellä. Ensin suunnitelma oli mennä kuvaamaan Siilinkarille, mutta suunnitelmat vaihtuivat tuttuun ja turvalliseen Pyynikin näkötorniin. Sieltä saa lähes aina takuuvarmasti hyviä kuvia, jos vaan sää sallii. Siilinkari olisi muuten ollut hyvä idea, mutta näin arkena siellä ei olisi ollut majakan kahvila auki ja 20 asteen pakkasessa reilun 2 kilometrin jäällä tarpominen ei kuulostanut kivalle ilman sisäistä lämmikettä. Siispä suunnattiin lähimaastoon, jossa on tarvittaessa kahvila ja munkit lähellä. Ei pääse hiukomaan. :) Myös aika asetti pieniä rajoitteita, sillä kello oli lähes 3 iltapäivällä ja aurinko alkoi laskea uhkaavasti.


Ensin kiivettiin (hissillä) ylös torniin. Huipulta oli mahtavat maisemat! Mutta kuvaamisesta ei meinannut tulla mitään, kun ilma oli ylhäällä niin hyytävää. Reunalta katselin kauhuissani, että olenko oikeasti joskus uskaltanut laskeutua tuolta tornista seinää pitkin alas! Käääk!! Nyt ajatus tuntui mahdottomalta, kun juuri ja juuri pystyi reunan viereen menemään. Kaikkea sitä kaason ominaisuudessa joutuukin tekemään. :D


Lasi- ja sormenjälkitaidetta alá Pyynikin näkötorni. :)


Ja jottei kaikki mun blogikuvat olisi maisemakuvia, niin rakas sisko joutui malliksi. :) Ja vaikka itse sanonkin niin aika hyviä kuvia tuli. Auringon lasku antoi hienosti valoa kasvoille.


Ja solidaarisuuden nimissä, yksi yhteisselfiekin.


No menköön nyt vielä hissiselfiekin. :)


Siinä on katettuna aika monta kieltä maailmassa.



Maisemakuvauksen jälkeen pääsi hetkeksi lämmittelemään sormia ja varpaita herkullisen munkin ja kaakaon kera, Nam!


Paluumatkalla piti taittua bussilla, mutta jotenkin jäätiin kuhnimaan sen verran, että bussin valot kerettiin nähdä. Tämä ei tietenkään kauheasti yllättänyt. :) Hetken arpomisen jälkeen päätettiin sulattaa munkit pienellä kävelylenkillä. Jäätä pitkin pääsi paljon nopeammin keskustaan, eikä jäätynyt bussia odotellessa. Eli päästiin siis kuitenkin sinne jäällekin, toiselle puolelle Tamperetta vaan.


Toissa vuonna uutena vuotena tuli näissä ratinan maisemissa kuvattua, mutta ilma oli pikkasen toinen. Lunta ei ollenkaan ja taisi olla plussan puolella. Tammerkoski oli hienon näköinen, kun ilma oli niin kylmää, että vesi höyrysi.





Siskolla alkoi tässä vaiheessa palaa hermo, kun matka kesti niin pitkään. Aina mä jäin johonkin kiinni kuvaamaan kameran kanssa ja edettiin etanan vauhtia. :)

 




maanantai 18. tammikuuta 2016

Vuodet ne vaan vierii

Ja taas on vuosi vierähtänyt tämän blogin kanssa, ei uskoisi! Kaippa se on sama kuin oma vanheneminen, ei sitä vaan voi uskoa. Toisaalta saa kai olla onnellinen että mieli ei ole vanhentunut samaan tahtiin kuin ruumis. :)
Kulunut vuosi ei ole tuonut blogiin mitään uutta ja ihmeellistä (ei kai tarvitsekaan), mutta blogin myötä elämääni se on kyllä tuonut paljon kaikkea uutta ja kivaa. Joten jo se on syy jatkaa bloggaamista taas ainakin vuoden verran. :) Lisäksi blogi toimii tällä hetkellä hyvänä päiväkirjana ja muistikirjana.
Mutta mennäänpä sitten asiaan ja jatketaan perinnettä, joka vuosi sitten alkoi. Blogisynttäreiden kunniaksi järjestän taas arvonnan! Tällä kertaa arvon kaksi pakettia ja kumpaakin voi osallistua. Mikäli haluat osallistua vain toiseen, niin kerrothan sen kommentissa.

1. PAKETTI sisältää Novitan sukkalehden, Joki-lankaa 2 kerää (tummansininen) ja 7 veljestä Raita-lankaa 1 kerän.

2. PAKETTI sisältää Viron käsityölehden, Austermannin Step-lankaa 1 kerän, puiset neulepuikot nro 4,5 ja Cheval Blancin Uttacryl-lankaa 2 kerää.
Arvonnan säännöt ovatkin teille jo mahdollisesti tutut viime vuodelta. :) Eli arvontaan voi osallistua 18.2.2016 mennessä yhdellä arvalla kuka tahansa, joka kommentoi tätä postausta. Yhden lisäarvan saat, jos keksit (mitä tahansa) näistä tarvikkeista saisit aikaan. Ja toinen lisäarpa lohkeaa, jos olet lukijani. Laitathan kommenttiin monellako arvalla osallistut sekä sähköpostiosoitteesi, jotta voin ottaa sinuun yhteyttä.
Ja vielä selvennykseksi tämä ei ole maksettu tai sponsoroitu arvonta. :)

ARPAONNEA KAIKILLE! :)