keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Viimeisenä muttei vähäisimpänä festariostokset

No niin ja sitten niihin ostoksiin. :)


Törmäsin Louhittaren luolan kojulla Tuulia Salmelan neulekirjaan. Neulepaitoja ylhäältä alas neulottuna. Olen tehnyt ensimmäisen neuletakin (Dexter) itselle juurikin ylhäältä alas neulomalla ja tykkäsin siitä tekniikasta todella! Neuleesta voi tehdä juurikin sen kokoisen, kun lankaa riittää. Olen jo kerännyt muutamia lankakeriä neulepaitoja silmällä pitäen, joten tämä kirja sattui sopivasti silmiin. Kirja on todella yksityiskohtainen ja antoi ohjeet, joilla voi muokata eri neuleita juurikin itselle sopivaksi. Kokoja oli jopa 13 erilaista! Tämä kirja saa varmasti pian ystäväkseen Madelinetoshia kokoelmastani. Madelinetoshin langat kuuluvat ehdottomasti mun lempparilankoihin. :)


Yritin ostella hillitysti lankoja, sillä n. 40 neliön kämppään (kun muutakin tavaraa on liiaksi) ei saa piilotettua enää kovin paljoa. Täytyyhän täällä jonkun mahtua asumaankin. :) Sotasuunnitelma festareille oli, että ostan vain sellaisia lankoja, joihin osaan jo sanoa projektin valmiiksi. Lakkaan ostelemasta lankoja vain sen vuoksi, että ne ovat niin kauniita ja ihania hypistellä.
Ollappa miljonääri. ;)


Kässäkerho PomPomista löytyi todella pehmeää Langin sukkalankaa ja väreistä tuli heti mieleen Muita Ihania blogin Talvisukat. Olisi pitänyt vaan tarkistaa ohje, sillä siinä olikin käytetty 5 väriä 4 sijaan, minkä muistin. No eiköhän näihin ihaniin pastellisävyihin joku lisä löydy. :) 


Tämän kevään trendivärit, niin kuin työkaverini Instassa muistutti. Taitaa olla aika jääkiekkofani. :D Näistä Madelinetosheista (ylläri) tuli Stephen West mieleen, "something bold". Näitä värejä en välttämättä yhdistäisi samaan neuleeseen, mutta toisaalta joskus täytyy ajatella laatikon ulkopuolelle. Nyt minäkin pääsen näillä langoilla Westknitsin ihmeelliseen maailmaan Barndomin huivin avulla. Katsotaan tuleeko näistä liian räikeää sekametelisoppaa vai juuri sopivasti päheyttä. :)  


Pienestä pitäen olen ollut Lego-fani, joten täytyihän sitä napata mukaan "Lego"silmuccamerkit. :)


So...the Goodie bag. :) Festareilla sai pienen yllätyspussukan, joka sisälsi 3 pientä lankakerää ja pankkikortin kokoisen puikkomitan, joka kulkee helposti mukana rahapussissa tai kännykkäkotelossa. Lankakerien nimet löytää täältä


Nämä kaunokaiset olivat todella söpöjä, hempeän vaaleanpunaisia pienillä yksityskohdilla. En ole koskaan aikaisemmin kokeillut keraamisia nappeja neuleisiin, mutta nyt siihen tulee muutos. Nämä pääsevät koristamaan seuraavaa neulepaitaa, jonka teen fuksian värisestä Madelinetoshista. En malta odottaa! :)


Miten ne linssiluteet aina onnistuukin. Tätäkään en nähnyt ennen kuin vasta kotona kuvia muokkaillessa. 


Vähän maisemakuvia vaihtelun vuoksi. Sen verran oli tyyntä, että vasemman puoleisessa kuvassa onnistui ottaa kuva heijasteesta.


Sorruin sitten Riiminkan pellavamekkoon. Hinta oli hurja, mutta toistaiseksi hintansa väärti. Näillä kuumilla keleillä se on ollut ihanan viileä. Alkuun luulin, että mekko on kovin kankea, kun tuntui jäykälle kankaalle. Mutta mekko onkin yllättävän mukava päällä. Pieni miinus mekossa on, se rypistyy todella helposti, mutta se kai kuuluu asiaan. Toistaiseksi lempparimekko ja ahkerassa käytössä ollut.


Kotona huomasin, että olin unohtanut ottaa yhdet ostokset mukaan kuvaukseen, koska ne olivat ko käytössä. Titityyssä vieraillessa törmäsin kaupan työntekijään, jolla oli käsivarsilla Tukuwoolin pussukka langoille. Pussukka näytti niin näppärälle, että ostin heti sukkaprojektilleni kaksi kappaletta. Näin ei mene langat koko ajan sekaisin. Jos tietenkin muistaa aina kääntää työn joka toisella kertaa oikean kautta, ja joka toisella vasemman kautta. Näillä keleillä pussukat on kätevästi saanut parvekkeen tuolin käsinojiin roikkumaan. Ei tarvitse hikisillä käsillä roikotella. :)

 

Siinäpä ne tällä erää. Olen ylpeä itsestäni, että ostokset pysyivät tällä kertaa edes kohtuullisuuden rajoissa. Mutta eipä lasketa kokonaiskuluja hotelliyöllä...shhh.... :D

Tähän päättyy mun festaripäivitykset, kiitos ja hyvää yötä! 

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Tarinallisen neulekuvan salat - kurssi

Jyväskylän neulefestareilla oli mahdollisuus osallistua erilaisille neulekursseille ja valitsin niistä itselleni kaikista sopivimman. Toki olisin halunnut mm. Stephen Westin ja Veera Välimäenkin kursseille, mutta kaikkea ei voi saada. Eniten kuitenkin kaipasin vinkkejä valokuvaukseen, joka on ollut isona projektina pitkään. Toki osaan valokuvata, mutta ehkä se tarina valokuvien takaa on vielä puuttunut. Asia, joka kiehtoo tai vangitsee katsojan. Siksipä valitsin Jonna Hietalan Tarinallisen neulekuvan salat - kurssin. 


Niin kuin monessa muussakin harrastuksessa, myös valokuvaukseen pitää pikku hiljaa kasvaa ja aina oppii jotain uutta. Kurssi vastasi odotuksiani ja jopa ylitti ne. Palat alkoivat loksahtelemaan vihdoin paikoilleen ja pääsin taas asteen eteenpäin. Ehkä kuvauksen aihepiiri oli juuri sopiva oppimiseen. :)


Kurssille tuli ottaa mukaan lankaa tai neule, jonka halusi kuvata. Niin kuin moni muukin, luotin siihen, että ostoskassissa on riittämiin kuvattavaa materiaalia, enkä ottanut mitään kotoa mukaan. Toki mukana ollut keskeneräinen neuleprojekti toimi myös hyvänä mallina. Uppouduin niin omiin kuviini, etten kerennyt ollenkaan kuvaamaan muita kurssilaisia ja heidän neuleitaan. Se jäi harmittamaan, sillä olisin samalla voinut opetella liikkuvan kohteen kuvaamista, joka vielä vähän on hakusessa. :)


Alkuun kurssilla käytiin valokuvauksen perusasioita läpi mm. kameran asetuksia ja välineistöä sekä valotusta. Taas sai uuden säästöpossukohteen, kun Jonna kertoi vinkin hyvästä objektiivista, joka olisi vielä kohtuuhintainen. Olen käyttänyt viime aikoina enemmän zoomiobjektiivia, koska siinä on ollut enemmän mahdollisuuksia rajauksen suhteen ja kuvaan on mahtunut enemmän "tavaraa". Jonna kuitenkin muistutti 50mm:n objektiivin valovoimaisuudesta ja siitä kuinka sillä oikeasti saa kuvasta paljon enemmän irti. Nyt yritän taas ryhdistäytyä ja pidättäytyä ainakin blogikuvauksen suhteen tässä objektiivissa. :)


Alun priiffauksen jälkeen päästiin tosi toimiin, eli kuvailemaan. Vajaa parisen kymmentä naista sinkosi ympäri vanhan pappilan pihaa. Kuvausolosuhteet olivat hieman haasteelliset, sillä juuri siinä kohtaa aurinko päätti porottaa pilvettömältä taivaalta. Otimme kuitenkin haasteen vastaan! 


Aikaisemmilla valokuvauskursseilla, joilla olen käynyt on keskitytty siihen, että varjoja tulisi välttää. Tykkään itse todella tummista, värikkäistä ja kontrastisista kuvista (olette sen ehkä huomanneetkin). :) Jonnan kurssilla sai luvan olla synkkä ja käyttää varjoja tarinan kerronnassa. Syväterävyyden käyttö oli myös aika vahvassa roolissa. Kun kerrotaan jotain kuvalla, niin sen ei tarvitse olla terävä kauttaaltaan. Olen aikaisemmin pyrkinyt siihen, että kuva olisi mahdollisimman terävä. Ehkä siksi, etten ole oikein osannut hahmottaa sitä mitä haluan kuvassa tuoda esille. Näin sanottuna kuulostaa yksinkertaiselta, mutta mietittyäni asiaa tarkemmin, olen ehkä yrittänyt tunkea kuvaan liikaa asioita. En ole tuonut sitä yhtä tärkeimpää kohdetta tarpeeksi esille. Opin myös sen, että jos kuvaa vähän kauempaa, niin kohde terävöityy kokonaisuudessaan eikä vaan osittain. Jälkeenpäin kuvasta voi ylimääräiset rajata pois. 


Valokuvaamisen jälkeen käytiin pikaisesti yhden kurssilaisen kuvia läpi ja Jonna näytti omalla koneellaan, kuinka niitä  muokataan Photoshopin avulla. Mitä hän esimerkiksi omille kuvilleen tekee. Oli todella kiva nähdä muutamia hänen kuviaan ennen ja jälkeen muokkauksen. 


Ylhäällä näette (vasen) alkuperäisenä otetun kuvan lankakerästä ja sienestä. Kuvat eivät ole kuitenkaan täysin samat sillä muokkasin samaa kuvaa enkä muistanut tallettaa alkuperäistä kuvaa erikseen. Mutta tässä näette kuitenkin sen, mitä kaikkea kuvanmuokkausohjelmalla voi tehdä, myös niillä ilmaisilla. Itselläni on käytössä Nikonkin oma (joka menettelee) ja Gimp. Yleensä muokkaan kuvat RAWina Nikonin omalla ohjelmalla valmiiksi ja sen jälkeen muutan ne jpeg:ksi. 

Jonnan sanoin valokuvaus ei lopu siihen, kun kuvan on ottanut vaan se vasta alkaa. Eli kuva ei ole todellakana valmis sen jälkeen kun se on otettu. Joskus olen kironnut sitä, että kuvia joutuu niin paljon muokkaamaan ja se on aikaa vievää. Mutta se täytyy vaan hyväksyä osaksi valokuvausta, niin ne alan huiputkin tekee. Vähän se helpottaa, että niin ne muutkin muokkaa. :)


Auringon paisteen kanssa meinasi olla todellisia haasteita valkoisen taustan ja sukkien kanssa. Kaikki meinasi palaa puhki. Eikä sukkien turkoosi väri tullut esiin kuin muutamissa kuvissa, vahingossa. Näissäkin kuvissa se hieman huijaa liikaa sinisen puolella. Marjat osoittautuivat kivaksi kontrasti väriksi. Toivottavasti puskien omistaja ei kovasti pistänyt pahakseen vaikka muutaman sieltä nipistinkin. :)



Kuvat on otettu manuaalisäädöillä ja olen siitä todella innoissani! Tähän asti olen käyttänyt puoliautomatiikkaa ja kuvannut A-asetuksella (aukon valinta). Nyt uskalsin kokeilla säätää lähes kaikki arvot itse ja niistä jopa tuli jotain! :)


Lopuksi Jonna kävi jokaisen kuvat läpi kommentoiden ja antaen hyviä vinkkejä. Kolmetuntinen sujahti niin äkkiä, että ei edes huomannut, kun alkoi olla kiire hakemaan tavaroita Matkakeskuksen säilytyksestä.

Tämä hehkutus ei toki tarkoita että koko maailma olisi avautunut ja tästä lähin osaan kaiken kuvata, mutta olen ainakin yhden askeleen lähempänä sitä. :) Oikein lämpimästi suosittelen tätä kurssia muillekin, jos se joskus vielä järjestetään. 
Kiitos Jonna! <3

Miltä kuvat sinun silmään vaikuttivat? Onko selkeää eroa edelliseen? :)

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Jyväskylän neulefestarit

 

Neulominen todellakin lähtee lapasesta. :) 

Koska kuvia on enemmän kuin laki sallii, jaan kuvat kolmeen erään. Tässä postauksessa on yleiskuvia ja tunnelmia. Festareilla järjestettiin erilaisia neulekursseja, joihin olisin kaikkiin halunnut osallistua. Mutta järki voitti ja osallistuin Jonna Hietalan järjestämälle valokuvauskurssille, joka vastasi eniten tarpeisiini. Siitä kirjoitan omassa postauksessa ja festarilöydöt saavat myös oman postauksen.

Tästä alkaa valokuvien tulva. :)



Toivolan vanhalle pihalle oli kerääntynyt myyjiä jopa Ranskasta (La Bien Aimée) ja Italiasta (Snail Yarn) asti. Kotimaisista liikkeistä paikalla oli mm. uusi tuttavuus Kässäkerho PomPom, Louhittaren luola, Handu, iKKe, Hopeasäie ja monia muita ihania liikkeitä. Tietenkin paikalla oli myös itse järjestäjä Titityy, jolle iso kiitos onnistuneiden festareiden järjestämisestä! Lankojen väriloistoa oli joka puolella, ja niitä olisi voinut hypistellä vaikka kuinka kauan. Valinnan vaikeus oli todella suuri!




Shoppailujen välissä oli kiva ihan vaan istahtaa nauttimaan auringosta ja mistäs muusta kuin neulomisesta. Lauantaina sääkin sopivasti suosi neulojia.


Toivolan vanha piha on itsessään jo todella kaunis miljöö, josta olisi voinut ottaa vaikka kuinka paljon kuvia. Pieni oma idylli keskellä kaupungin vilskettä, joka unohtui täysin.


No todellakin kävin, ja vähän turhankin tarkkaan. :)


Vanha synnytyslaitos toimii nykyisin pienten butiikkien kotina ja renesanssityylinen sisustus teki vaikutuksen. Myynnissä oli mm. vaatteita, koruja ja keramiikkaa. Riiminkan vaatteet olivat aivan ihania, niinpä minäkin sorruin yhteen pellavamekkoon, josta myöhemmin kuvia. 


Titityyssä oli esillä paljon erilaisia neuleita. Myös Janina Kallio oli esittelemässä omia huivejaan. Neuleita katsellessa sai niin paljon erilaisia inspiraatioita, että ei tiedä mistä aloittaisi. Kävin useampaan kertaan ihastelemassa malleja ja lankoja, sillä aika ajoin butiikissa oli hyvin ruuhkaista. Onneksi sunnuntai-iltapäivällä oli väljempää niin sai rauhassa ihastella ja katsella, eikä tarvinnut koko aikaa pyydellä anteeksi, kun oli jonkun tiellä. 



Tykkäsin todella paljon Suviknitsin villapaidasta (vasemmalla) ja melkein jo siihen ostin langatkin, mutta valitettavasti järki voitti. Vaikkakin neule oli hurjan kaunis ja niiiiiin ihanan pehmeä, ei kaikkea voi ostaa kerralla. :) Tämän kuitenkin jätän hautumaan taka-alalle ja varmasti palaan siihen vielä.


Myös Veera Välimäen huivit ja neuleet olivat ihania! <3 


Toivolan vanhalla pihalla oli kahvio Muisto, joka tarjosi suussa sulavat tarjottavat koko viikonlopun. Huhuja kuulin, että moni kakku pääsi loppumaan kesken kaiken. En ihmettele yhtään, sillä ne olivat niin herkullisia.


Festareiden nimikkoleivos ja henkilökohtainen suosikkini,  OMNOMNOM!



Kahvilassa oli kiva turista tuntemattomien ihmisten kanssa ja kuulostella heidän festarifiiliksiään. Eipä kukaan mitään huonoa keksinyt sanottavaksi, muuta kuin sen ettei voinut ostaa kaikkea mitä oli tarjolla. :D



Pihalle oli tuotu maailman suloisimpia alpakoita Bianca, Papu ja yksi, jonka nimeä en muista. Alpakat olivat Tourulan tilalta.



Aika varovaisenoloisia kavereita olivat, mutta eivät yhtään häiriintyneet vaikka päivän aikana moni kävi heitä katsomassa. Sen verran kuitenkin arastelivat, etteivät antaneet silittää. Rikkakasvit maistuivat alpakoille ja pikku syöttäjiä löytyi pihapiiristä alpakoiden kyllästämiseen asti.



Sitten iltajuhlaan...



Iltajuhla järjestettiin Säynätsalon juhlatalo Juurikkasaaressa, joka oli järven ympäröimä keidas. Puitteet olivat ehdottomasti sopivat, eikä ahtaus päässyt haittaamaan, vaikka jonkin verran ruokaa ja juomaa saikin jonotella. Ruoka oli syötävää, olisin toivonut ehkä monipuolisuutta valokoimaan, mutta masu täyttyi ja se oli pääasia. Kahvila Muiston herkut olisi voineet tuoda iltajuhlaan, sillä tarjolla ei ollut mitään makeanhimoon. :)



Kaksi bussilastillista neulojia oli tullut paikalle viettämään iltaa, ei huono!


Illan ohjelmassa oli rentoa yhdessäoloa, neulestarojen haastattelua sekä livemusiikkia. Pääsimme ensimmäisinä näkemään Stephen Westin uuden videon It´s Brioche Stitch (yllä), joka oli erittäin viihdyttävä ja inspiroiva.


Westknits huivien loistoa.



Vaikka yksin olinkin festareilla liikeellä, ei tarvinnut kuitenkaan nurkassa nyhjöttää, vaan pääsin  keräläisten (lankakauppa Kerän neulojien) seuraan. Kiitos huipusta seurasta naiset! <3
Jokainen iltajuhlassa sai pienen tervetuliaispussin, jossa oli kolme erilaista pientä lankakerää. Illan aikana kävi kova kuhina, kun ihmiset yrittivät arvailla omia sekä toisten keriä. Jotkin langat olivat helpommin tunnistettavissa kuin toiset. Lista lankojen merkeistä löytyy Ravelrystä Jyväskylä summer festival keskusteluryhmästä. Oma neuleprojekti ei kovinkaan paljon päässyt eteenpäin iltajuhlan aikana, sillä ummikkona olin ottanut kirjoneuleen mukaan, jossa joutui koko ajan tuijottamaan ohjetta. Eihän siinä keskustelun lomassa kerennyt mitään ohjeita tuijottamaan, mutta se ei lienytkään pääasia, vaan hauskanpito. :)


 Vaikka sitä ei neulomisen keskellä kerinnyt kauheasti kuvailemaan, niin auringonlasku oli upeaa seurattavaa.

Kaiken kaikkiaan erittäin tyytyväinen olen festareihin ja sen tarjontaan. Reissussa rähjääntynyt, väsynyt, mutta totaalisen onnellinen. Toivottavasti ensi vuonna taas tavataan! :)