sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Jätskiä, jätskiä...

GELATO
Langat: La Bien Aimée Merino Singles; turkoosi  & pinkki ja Hedgehog Fibres Sock; Crybaby 
Puikot: 4,5mm pyöröpuikot
Lankalaihis: -208g


Edellisessä postauksessa tämä huivi oli vielä suunnitelmana pääkopan syövereissä ja kerinä sylissä. Mutta kevään korvalla suunnitelmasta syntyi jotain konkreettisempaa.


Kirjoneulepaidan jälkeiseen tuskaan tuli kuin tilauksesta Veeran uusi Gelato-huivi. Oli mukava siirtyä tekemään välillä jotain vähän leppoisampaa neuletta. 


Jo tekovaiheessa tämä huivi sai lempinimekseen yksisarvisen oksennus (unicorn´s puke). Mistäköhän lienee tullut? :D Aikaisemmin en ihan näin räväkkää väriyhdistelmää ole suosinut. Värit vaan sulautuivat niin täydellisesti yhteen, että pakko oli kokeilla. 


Onneksi oli vappu juuri tulossa, niin sai huivista sopivan rekvisiitan. :)


Langoista pinkki ja turkoosi olivat La Bien Aiméen Merino sinkkuja, jotka tuli hamstrattua viime vuoden Jyväskylän neulefestareilta. Kun taas valkokirjava Hedgehog Fibresin Sock oli jäänteitä Breathing Space neuleesta. Kaikki ihanan pehmeitä sekä neuloessa, että ihoa vasten. 


Huivista tuli ihanan iso, sen saa käärittyä joko harteille tai kaulaan näpsäkästi. Neuloessa tosin viimeisiä kerroksia meinasi usko ja toivo loppua, kun silmukoita oli parhaimmillaan puikoilla yli 600.


Kuvatessa löytää aina hauskoja uusia ulottuvuuksia. Kuten näitä kuvia muokatessa huomasin tuon jättisukkahousujen varjon, joka linssiluteili useammassa otoksessa. :D


Veeran tyyliin huivi ei ollut pelkkää aina oikein-neuletta, vaan siinä oli hauskoja yksityiskohtia, kuten lyhennetyin kerroksin tehty kierretty joustinneule. 


Vaikkakin huivista tulikin omaan makuun hieman "äklö", niin tykkään siistä silti. Kaulalle kiedottuna värit sekoittuvat sen verran, että ei nyt ihan vastaantulijan silmää sokaise. Pitäähän sitä nyt aina silloin tällöin herättää itsessään se sisäinen pikku prinsessa, joka rakastaa yksisarvisia ja hattaroita. :D


Huiveissa on se hyvä puoli, että niissä neulotaan usein aina oikein-neuletta, joka tasoittaa pinnan ja valmistuu nopeasti. Jolloin tällainen laiskimus voi ottaa huivin suoraan käyttöön ilman pingotusta. :)

lauantai 31. maaliskuuta 2018

Pääsiäisen tipuilua

VINTERSOL
Lanka: Hedgehog Fibres Merino DK, värit Pollen, Graphite & Silence 
Puikot: 3,75 ja 4mm pyöröpuikot
Lankalaihis: -445g

Instagramissa jo useasti olen tätä neulepaitaa hehkuttanut ja nyt se on vihdoin valmis! Juuri sopivasti pääsiäisen pakkasille. <3


Kirjoneulekaarrokepaidat ovat mulle uutta aluevaltausta. Mutta huoh! Niinhän siinä taas kävi, että tästäkin tuli yksi must-juttu lisää. :) 


Laine lehden 3:ssa numerossa oli Jennifer Steingassin suunnittelema Treysta neulepaita. Sen kirjoneulekuvio ei niinkään ollut omaan mieleen, koska siinä oli montaa eri väriä ja enkä oikein osannut ajatella miten saisin itse kyhättyä kuvioon sopivaa kivaa väriyhdistelmää. Mutta neule muuten näytti niin kivalle, että päätin katsastaa olisiko helpompia malleja tarjolla Ravelryssä. Kävin katsomassa Jenniferin muita neuleita ja voi että miten kauniita malleja sieltä löytyikään. Malleja katsellessa soi päässä yksi ja sama mantra "mä haluun ton, mä haluun ton". Vaikea oli valita minkä lähtisi ensimmäisenä tekemään. :)


Laitoin Jenniferin Instagram-tilin (@knit.love.wool) seurantaan ja siellä kuulutettiin heti vuoden alusta yhteistä neulepaitaKALia (KnitALong). Hänen millä tahansa mallillaan sai osallistua. Kuumeisesti vaihtoehtoja punnitsin ja päädyin lopulta Vintersoliin. Yksi testineulojista oli tehnyt juurikin näillä samoilla väreillä itselleen paidan ja se oli todella upea! Päätin kopioida idean.


Lankana käytin ultrapehmeää siililankaa eli Hedgehogin Merino DK:ta. Lankaputiikki Silmukkaan oli juuri eksynyt erä tätä Pollen värissä. Tuon okrankeltaisen ihanuuden pongasin heti ja melkein meinasin joutua keristä jopa tappelemaan. :) Tammikuussa olin langattomalla (ostokiellossa), mutta juurikin tuon Pollen värin vuoksi jouduin vähän "repsahtamaan". Enkä ole katunut yhtään! Onpahan ainakin lämmintä mitä pistää päälle, jos ei kohta enää ole varaa maksaa kattoa pään päälle. :D



Hedgehog Fibresillä ei ihan täysin valkoista vyyhtiä löytynyt värivalikoimista ja alkuun luulin, että joudun ottamaan jonkin toisen lankamerkin avuksi. Jyväskylän Talvifestareilla kuitenkin törmäsin sattumalta Silence vyyhtiin. Vyyhti livenä näyttikin paljon hillitymmän vaalealta mitä kuvissa. Alkuun jännitin miten epätasainen kermanvalkoinen lanka sopii mustan kanssa, mutta se antaakin kivaa pientä elävyyttä pintaan.  


Ohje oli helppo ja tykkään siitä, että paidat tehdään lähes yhtenä kappaleena ylhäältä alaspäin. Ainoa asia mikä ohjeessa ihmetytti oli kaarrokekirjoneuleen osuus, joka tehtiinkin alhaalta ylöspäin ja loppuosuus paidasta ylhäältä alaspäin. Eli alkuun luotiin jämälangalle tarvittava määrä silmukoita ja neulottiin 3 riviä oikeaa, jolloin vaihdettiin varsinainen lanka työhön ja tehtiin kirjoneuleosuus.  Kaarrokeosuuden valmistuttua jämälanka purettiin pois ja poimittiin silmukat. Olin käyttänyt silmukoiden luomisessa normaalia silmukoiden luontitapaani ja sen purkaminen ilman että leikkaisi lankaa osoittautui aika kettumaiseksi hommaksi.  Tähän tuhraantui paljon aikaa, hermoja ja muutamia hiuksiakin. Lisäksi ihmettelin miksi tarvitsee silmukoiden luomisen jälkeen vielä neuloa 3 kerrosta oikein. Koin tämän turhaksi. Mutta mikäli lähdette Vintersolia tekemään niin suosittelen, että luotte silmukat vaikka Invisible provisional cast on tekniikkaa käyttäen. Huomattavasti helpompi purkaa. :)


Ihana oli pitkästä aikaa neuloa jotain vähän paksummasta langasta, tuntui kun paita olisi valmistunut hetkessä. Ohjeessa olisi kuulunut käyttää worsted vahvuista lankaa, mutta en halunnut paidasta niin paksua. Koska lanka oli vähän ohuempaa (DK:n vahvuinen), tein yhtä kokoa isomman varuiksi. Paidan valmistuttua kokeilin neuloa keskeneräistä Veera Välimäen Little Bird neulepaitaa, jossa langan vahvuus on lacea. Eihän siitä tullut yhtään mitään, jotenkin oli todella kankeaa. Äkkiä piti vaihtaa johonkin fingeringin vahvuiseen. :)


Ja mikä ihana tekosyy aloittaa uusi projekti! :)


Haaveissa on ollut tehdä pitkästä aikaa taas huivi ja Veera Välimäki on juuri hiljattain julkaissut uuden Gelato-huiviohjeensa. Täydellinen huivi, johon voi upottaa stashistä löytyviä karkkilankoja. Minttu ja pinkki ovat La Bien Aiméen Merino sinkkuja ja vaalea on Lystig Yarnin Merino sinkku. 


Oikein ihanaa ja lämmintä pääsiäistä teille kaikille! <3

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Pieni lentäjä poika

PIENEN POJAN LÄMMIKKEET
Lanka: Madelinetosh Tosh DK, väri saffron ja Novita Joki, väri valkoinen 
Puikot: 4mm pyöröpuikot
Ohjeet: pipo: Aviator hat by Julie Taylor, tossut by Pizzicato ja tumput muokattu tossuista
Lankalaihis: -150g


Vielä on ollut yksi joululahjapostaus jemmassa, nimittäin kerkesin pistää nämä pakettiin ennen kuin otin kuvat. Joten on täytynyt käydä jälkikäteen pikaisesti kuvaamassa. Ja se näkyy kyllä kuvanlaadussa. :) 


Siskon pojalle tein joululahjaksi aviator pipon, tossut ja tumput. Samaa sarjaa kuin aikaisemmin tekemä villapaita tietenkin. :)


Pipon kohdalla oli jo selvää, että teen lentäjä hatun mallisen, ne on niin söpöjä! Onneksi Ravelrystä löytyi kivasti valikoimaa. Samalla tekijällä oli hatusta ohje myös ilman palmikoita, mutta mun mielestä palmikot teki kivan yksityiskohdan. Itessään pipo ei näytä niin kummalliselta, mutta pikku miehen päässä se oli NIIN söpö! Valitettavasti kuvalupia ei herunut, joten joudutte vain kuvittelemaan pienen nappisilmän pipon sisään. :) 


Lankaa jäi vielä hyvin jäljelle, joten päätin tehdä samaan settiin tossut ja tumputkin. Paras ohje huovutetuista tossuista on mun mielestä Pizzicato-blogissa. Oon kerran aikaisemminkin tehnyt sillä ohjeella tossut ja tykkäsin. Nyt vaihdoin vain pitsiosuuden palmikoiksi, koska pipossakin oli palmikoita. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt tossujen varsista tehdä vähän isommat, sillä palmikko veti niitä aika paljon kasaan. 


Tumppujen ohjetta erikseen ei ollut, mutta tein sen mukaillen tossujen ohjetta. Tumput onnistuivat paremmin huovutuksessa, tossut jäivät aavistuksen isoiksi vaikka kävivät pesukoneessa useamman kerran. 



Ja lopuksi vielä koko setti esillä. Setistä tuli mielestäni todella kiva, vaikka se jää pieneksi varmaan todella pian. Mutta ehkäpä nämä aikanaan periytyy sitten seuraavalle tädin murulle. ;)

tiistai 13. helmikuuta 2018

Zweig villitys

 
ZWEIG
Lanka: Malabrigo Sock, värit eggplant (musta) ja water green (minttu) 
Puikot: 3, 25 ja 3,75mm pyöröpuikot
Ohje: Zweig by Caitlin Hunter
Lankalaihis: -295g


Nyt on Tampereellakin Zweig neulepaita saanut tuulta purjeisiin. Ja niinpä mäkin lähdin muiden mukana tekemään omaani. 


Caitlin Hunter (@boylandknitworks) neulesuunnittelijana oli mulle uusi tuttavuus, enkä olisi ehkä suoraan suunnittelijan omista kuvista osannut innostua neuleesta. Mutta sitä vartenhan on neulekaverit, ne neuloo ensin ja itse meet apinana perässä. :)


Lankana Zweigissani oli jälleen kerran Malabrigon sockia, joka on mielestäni täydellinen fingering lanka paitoihin. Omassa käytössä ainakin todella riittoisa lanka ja päällä mukavan pehmeä. Myös tälläisen atoopikon ja herkkänahkaisen näkökulmasta. :)


Värivalinta osui myös nappiin, minttu korostaa kivasti mustaa ja tuo siihen raikkautta. Lööv lööv! 😍


Malli oli todella kiva neuloa, koska siihen oli sekoitettu pitsiä, kirjoneuletta sekä perinteistä sileää neuletta. Sileässä neuleessa oli 5 kerroksen välein tehty rastipalmikko, joka toi kivaa eloa. Ja toisaalta sileä neule ei ollut niin puuduttavaa neuloa, kun tasaisin väliajoin tuli vaihtelua. 


Pitsikuvio olisi omasta mielestä voinut olla yksinkertaisempikin. Ainakin neuloessa sai olla aika tarkka, että missä kohtaan menee. Se hidasti huomattavasti neulomista. Kuviot eivät juurikaan toistuneet, joten ei paljoa pystynyt oppimaan ulkoa. Tai jos oppikin, niin heti kuvio vaihtui. 


Eniten kuitenkin tykkäsin kirjoneuleosuuksista ja siitä kuinka ne kehystää pistikuviota kauniisti. Se, että kirjoneule kuvio jatkui myös käsivarressa on todella kiva yksityiskohta. 


Ja koska lupasin, niin pakko oli laittaa myös niitä "making of" kuvia tähän loppukevennykseksi. Niistä näkee, että aina ei kuvaaminenkaan mene ihan putkeen. Mitä sitä ei tekisi saadakseen kauniita ja kivoja kuvia aikaiseksi. :D


Lähdin tällä kertaa kuvaamaan neuletta lähimetsään, pienelle kukkulalle. Sopivasti suuremmalta yleisöltä piilossa. Vaikka lunta oli paljon, niin paikka paikoin oli irtonaisen lumen alla jäistä kivikkoa ja pitihän mun tietenkin testata reiden iskukapasiteettia juurikin niihin kivikoihin. Vaikka kuinka varovasti alas menin, niin ylöspäin tullessa menin reisi edellä lumipenkkaan. Ensimmäinen ajatus oli, että onneksi kamera oli turvassa ja vasta toinen ajatus, että onneksi ei sattunut pahemmin. Reisi otti vähän iskua, mutta tokeni parissa päivässä. :) Siitä ne kuvaussession lumipesut sitten alkoikin. :D


Toinen lumipesu tulikin sitten kirjaimellisesti puskista. Piti hieman siirtää isompaa oksaa pois tieltä ja sainkin ämpärillisen lunta niskaan. :D


Testattu on Zweig kestää myös lunta, mä en niinkään. :D


Kolmas lumipesu tuli, kun horjahdin askeleissani ja testasin kuusten syleilyä pyrstölläni. Se oli yllättävän mukavaa ja pehmeää. :)  


Kuvaussessiosta tulikin Zweigin "kaste", onneksi en ollut malttanut vielä kastella ja pingottaa neuletta. Sain ne tässä kaupan päällisiksi. Mahtoi hiihtäjillä olla ihmettelemistä, kukkulalta kuuluvia voimasanoja ja kiljahduksia. Ja tähän olikin sitten hyvä lopettaa kuvaaminen ja siirtyä sisätiloihin lämmittelemään. :D

Kaikenkaikkiaan Zweig saa mun pisteet ehdottomasti, kenties joskus voisi neuloa toisenkin. Jos malttaisi tehdä kaksi samanlaista. :)