Myöskin tänä vuonna lähdin Jyväskylän neulefestareille, totta kai! Tästä varmasti tulee jonkin asteinen perinne. :) Nyt olin kerrankin ajoissa ja varasin majoituksen jo heti kun päivämäärät julkaistiin. Halusin olla varma, että en jää ilman majoitusta niin kuin viime vuonna meinasi käydä. Mutta perinteille omistautuneena jäin paitsi kuitenkin jostain nimittäin mieleiseni kurssit pääsivät lipsahtamaan käsistä, kun en ollut tarpeaksi nopea. Jos kolmas kerta sitten sen toden sanoo, että olen ajoissa sekä kurssien että majoituksen suhteen. :D
Väkeä oli runsaasti paikan päällä, mutta ei onneksi ihan tungokseen asti. Vähän kun malttoi odottaa, niin pääsi ihan rauhassa tutustumaan lankavalikoimiin. Ei siis tarvinnut käyttää kyynerpäätaktiikkaa. :)
Sää oli mitä mainioin, vaikka uhkauksia oli kylmästä ja sateista. Toivolan piha ihana pieni miljöö täyttyi monesta mielenkiintoisesta jälleenmyyjästä. Osa jo entuudestaan tuttuja, mutta tuli siellä muutama uusikin tuttavuus, joihin pitää ehdottomasti tutustua paremmin.
Ideoita ja inspiraatioita oli esillä joka puolella. :)
Ja totta kai paikalla oli myös Rintalan tilan suloisuudet. :)
Yhtään ei tullut aika pitkäksi, vaikka kaksi kokonaista päivää alueella vietin, neuloen ja nauttien kahvilan herkuista. :)
Ja voi sitä lankojen väriloistetta auringossa! Sieltä olisi voinut raahata mielinmäärin kaikkia ihania lankoja. Onneksi myös hypisteleminen ja ihasteleminen auttoi pahimpaan "nälkään". :D
Perjantaina järjestettiin iltajuhla, johon tietenkin piti osallistua. :) Siellä mm. esiteltiin festareiden päätähtiä eli neulesuunnittelijoita Jonnan hienon haastattelun kautta.
Juhla oli erittäin onnistunut, vaikka hieman harmitti paikanpäällä tullut tieto, että omia juomia ei saanutkaan nauttia. Nelominen ja seurusteluhan se päätavoite kuitenkin oli ja ne tuli kyllä varsin hyvin täytettyä. :)
Ja lopuksi vielä kuvaa omista herkuista, jotka tarttuivat festareilta mukaan. :)
No niin, nyt jatkuu vihdoin tarina Italian reissusta Bernina Expressin kyydissä. Suurin osa postauksesta on vain järjetöntä kuvatulvaa, mutta pääsette nauttimaan erilaisista maisemista mitä matkalla tuli vastaan. :)
Aamusta heti lähdettiin liikenteeseen Churin kaupungista ja meidän iloksi vaunut eivät täyttyneet kokonaan turisteista vaan oli paljon myös tyhjiä penkkejä, joilla pystyi hyppelehtimään kameran kanssa. Kanssa matkustajien iloksi tietysti. Jos olisin jaksanut raahata mukana jalustaa, olisin sen mielelläni tehnyt. Rinkkaan vaan ei olisi vaatteita sitten paljoa mahtunutkaan mukaan. Tämän vuoksi kuvat pääsivät ajoittain hieman tärähtelemään, kun piti katsoa ja sännätä joka paikkaan samalla. :)
Alkumatkasta oli kovinkin syksyiset maisemat ja vain vuoren huiput olivat lumen peitossa. Vaikka ne eivät tälläkään matkalla kunnolla kuvaan osuneet valkoista taivasta vasten. :)
Kukkuloilla oli mielenkiintoisia linnoja ja raunioita, joihin olisi ollut kiva pysähtyä.
Vehreässä maastossa oli ihania idyllisiä kyliä, missä huomion keskipisteenä oli aina kirkko. Kyllä näissä maisemissa voisi asua, tuskin kyllästyisi hetkeen. Kuvista päätellen ei uskoisi, että on marraskuun puoliväli. :)
Maisemajunan yksiä nähtävyyksiä olivat lukuisat näyttävät sillat, joita matkan varrella on peräti 196 ja tunneleita 55, joista pisin on n. 6km pitkä. Matkan aikana aina ystävällisesti kuulutettiin eri kielillä milloin olimme tulossa minkäkin nähtävyyden kohdalle. Ainoa huono puoli oli, että yleisen metelin (lähinnä junan ja amerikkalaisseurueen) vuoksi ei meinannut saada kuulutuksista selvää. :)
Filisurissa oleva Landwasser Viaduct, Bernina Express junamatkan korkein (136m) silta.
Ihme ja kumma matkan aikana ei oikein neulomisesta tullut mitään. :D Junassa sai esitteen, jossa oli kivasti reitti piirretty karttaan ja myös ne nähtävyydet.
Jos ei kuulutuksista saanut selvää, niin sijaintia pystyi seuraamaan lehtisen lisäksi myös näyttötaululta tai pöydässä olevasta kartasta.
Ylemmäs kun päästiin alkoi luntakin olla jo maahan asti yltänyt. Aurinko paistoi täydellä teholla ja loi todella hauskoja efektejä kuviin. Ja vaikka oli keskipäivä, tuli tunnelma kuin olisi ollut iltahämärässä liikenteessä.
Ennen korkeinta kohtaa Alp Grümiä ja pysähdystä oli järvi, joka näytti todella upealta. Voin vain kuvitella kesäaikaan, kun järvi loistaa turkoosina ja vuorten huipuilla saattaa olla vielä vähän lunta.
Juna meni pitkään järven vierustaa ja hidasti huomattavasti vauhtia, jotta saatiin otettua kuvia. Ja niitähän sitten räpsittiin. :)
Churin suuntaan menevä Bernina express juna pysähtyi samaan aikaan Alp Grümissä ja sieltä purkautui myös lauma turisteja ihmettelemään maisemia. Kovasti lunta ihasteltiin perheen pienempien toimesta. :)
Alp Grümin "juna-asemalla" ei ollut muuta kuin ravintola. Paikalle ei pääse kuin junalla, ainakaan ei mitään teitä näkynyt missään. Pysähdysaika oli vain vartin, joten mitään kovin kummoista ateriaa ei kerkiäisi saman junan kyydissä syödä. Junia menee kaksi kertaa vuorokaudessa talviaikaan Tiranon suuntaan, joten ravintolaan olisi ollut mahdollista jäädä ja odottaa seuraavan junan tuloa. Meidän aikataulu ei valitettavasti sille riittänyt, mutta ehkä joskus toiste. :)
Järvet ja sillat jatkuivat vielä alaspäinkin tullessa.
Tässä vaiheessa aurinko paistoi melkein kohtisuoraan kameraan, joten se poltti kuvista väritkin. Aurinkolasit sai kaivaa esiin. :)
Hienosti junarata mutkitteli, niin sai junankin kuviin mukaan. Alkupään vaunut olivat tavallisia junan vaunuja ja 4 vaunua oli maisemavaunuja, joissa osa katostakin oli yhtä isoa ikkunalasia.
Allaolevan kuvan vuorten huipulta laskeuduttiin lopulta laaksoon ja matka jatkui vielä vähän matkaa Tiranoon asti. Kokonaisuudessaan junamatkaan meni 4h, mutta junaan voi hypätä myöhemminkin kyytiin ja tehdä päivän pysähdyksiä esimerkiksi St. Moritziin.
Tiranossa oli junanvaihto Milanoon menevään junaan. Vaihtoaikaa oli mukavat 20 minuuttia. Suunnittelun kukkanen tuli tässä kohtaa matkaa esille, sillä matkasimme Veronaan yhdessä päivässä. Ja se tarkoitti sitä, että aikataulullisesti ei ollut aikaa pysähtyä Tiranoon pidemmäksi aikaa esimerkiksi lounaalle. Posottelimme suoriltaan n. 8tuntia junassa. Vaihtojen yhteydessä onneksi kerkesi käydä tankkaamassa eväsvarastoa. Myös hotellilla tankattu runsas aamupala auttoi pitämään nälän poissa pitkään. :)
Juna Tiranosta Milanoon kulki Como järven viertä pitkän aikaa. Saatiin ihailla lähes kesäisiä maisemia ja auringon paistetta. Lämpöasteita oli n. +20C mikä tuntui hurjalta verrattuna muutamaan pakkasasteeseen mistä aamulla lähdettiin.
Ja lopuksi vielä pieni videon pätkä junamatkasta. :)
Huh huh, olipa varsinainen pläjäys. Olisi melkein vielä pitänyt erotella tämäkin postaus kahteen osaan. Toivottavasti jaksoitte seurata. Seuraavaksi mennäänkin sitten Veronan sykkeeseen. :)
