Laatuaikaa siskon kanssa

Rakas pikkusisko tuli pitkästä aikaa vierailemaan ja "pakotin" hänet valokuvailemaan. On paljon mielekkäämpää kuvata jonkun kanssa kuin aina yksin heilua kameran kanssa. :) Onneksi ei joutunut kauheasti taivuttelemaan, molemmat kai ollaan peritty isältä valokuvausgeenit.

 Näitä rappusia ei ole todellakaan ikävä, elävästi tuli mieleen lähes joka tiistainen traditio näissä portaissa, joka on onneksi ohi. Reitti Italian tunnille on muuttunut, ei tarvitse näissä portaissa enää hikoilla! Joku hullu näissä portaissa vielä vapaaehtoisesti kuntoilee, hatun nosto heille! :)

 Ilma oli mitä mahtavin valokuvaukselle! Näitä päiviä kaihoisasti muistelee täällä vesisateen keskellä. Ensin suunnitelma oli mennä kuvaamaan Siilinkarille, mutta suunnitelmat vaihtuivat tuttuun ja turvalliseen Pyynikin näkötorniin. Sieltä saa lähes aina takuuvarmasti hyviä kuvia, jos vaan sää sallii. Siilinkari olisi muuten ollut hyvä idea, mutta näin arkena siellä ei olisi ollut majakan kahvila auki ja 20 asteen pakkasessa reilun 2 kilometrin jäällä tarpominen ei kuulostanut kivalle ilman sisäistä lämmikettä. Siispä suunnattiin lähimaastoon, jossa on tarvittaessa kahvila ja munkit lähellä. Ei pääse hiukomaan. :) Myös aika asetti pieniä rajoitteita, sillä kello oli lähes 3 iltapäivällä ja aurinko alkoi laskea uhkaavasti.

Ensin kiivettiin (hissillä) ylös torniin. Huipulta oli mahtavat maisemat! Mutta kuvaamisesta ei meinannut tulla mitään, kun ilma oli ylhäällä niin hyytävää. Reunalta katselin kauhuissani, että olenko oikeasti joskus uskaltanut laskeutua tuolta tornista seinää pitkin alas! Käääk!! Nyt ajatus tuntui mahdottomalta, kun juuri ja juuri pystyi reunan viereen menemään. Kaikkea sitä kaason ominaisuudessa joutuukin tekemään. :D

Lasi- ja sormenjälkitaidetta alá Pyynikin näkötorni. :)

Ja jottei kaikki mun blogikuvat olisi maisemakuvia, niin rakas sisko joutui malliksi. :) Ja vaikka itse sanonkin niin aika hyviä kuvia tuli. Auringon lasku antoi hienosti valoa kasvoille.

Ja solidaarisuuden nimissä, yksi yhteisselfiekin.

No menköön nyt vielä hissiselfiekin. :)

Siinä on katettuna aika monta kieltä maailmassa.



Maisemakuvauksen jälkeen pääsi hetkeksi lämmittelemään sormia ja varpaita herkullisen munkin ja kaakaon kera, Nam!

Paluumatkalla piti taittua bussilla, mutta jotenkin jäätiin kuhnimaan sen verran, että bussin valot kerettiin nähdä. Tämä ei tietenkään kauheasti yllättänyt. :) Hetken arpomisen jälkeen päätettiin sulattaa munkit pienellä kävelylenkillä. Jäätä pitkin pääsi paljon nopeammin keskustaan, eikä jäätynyt bussia odotellessa. Eli päästiin siis kuitenkin sinne jäällekin, toiselle puolelle Tamperetta vaan.

Toissa vuonna uutena vuotena tuli näissä ratinan maisemissa kuvattua, mutta ilma oli pikkasen toinen. Lunta ei ollenkaan ja taisi olla plussan puolella. Tammerkoski oli hienon näköinen, kun ilma oli niin kylmää, että vesi höyrysi.





Siskolla alkoi tässä vaiheessa palaa hermo, kun matka kesti niin pitkään. Aina mä jäin johonkin kiinni kuvaamaan kameran kanssa ja edettiin etanan vauhtia. :)

 

Vuodet ne vaan vierii

Ja taas on vuosi vierähtänyt tämän blogin kanssa, ei uskoisi! Kaippa se on sama kuin oma vanheneminen, ei sitä vaan voi uskoa. Toisaalta saa kai olla onnellinen että mieli ei ole vanhentunut samaan tahtiin kuin ruumis. :)

Kulunut vuosi ei ole tuonut blogiin mitään uutta ja ihmeellistä (ei kai tarvitsekaan), mutta blogin myötä elämääni se on kyllä tuonut paljon kaikkea uutta ja kivaa. Joten jo se on syy jatkaa bloggaamista taas ainakin vuoden verran. :) Lisäksi blogi toimii tällä hetkellä hyvänä päiväkirjana ja muistikirjana.

Mutta mennäänpä sitten asiaan ja jatketaan perinnettä, joka vuosi sitten alkoi. Blogisynttäreiden kunniaksi järjestän taas arvonnan! Tällä kertaa arvon kaksi pakettia ja kumpaakin voi osallistua. Mikäli haluat osallistua vain toiseen, niin kerrothan sen kommentissa.

1. PAKETTI sisältää Novitan sukkalehden, Joki-lankaa 2 kerää (tummansininen) ja 7 veljestä Raita-lankaa 1 kerän.

2. PAKETTI sisältää Viron käsityölehden, Austermannin Step-lankaa 1 kerän, puiset neulepuikot nro 4,5 ja Cheval Blancin Uttacryl-lankaa 2 kerää.

Arvonnan säännöt ovatkin teille jo mahdollisesti tutut viime vuodelta. :) Eli arvontaan voi osallistua 18.2.2016 mennessä yhdellä arvalla kuka tahansa, joka kommentoi tätä postausta. Yhden lisäarvan saat, jos keksit (mitä tahansa) näistä tarvikkeista saisit aikaan. Ja toinen lisäarpa lohkeaa, jos olet lukijani. Laitathan kommenttiin monellako arvalla osallistut sekä sähköpostiosoitteesi, jotta voin ottaa sinuun yhteyttä.

Ja vielä selvennykseksi tämä ei ole maksettu tai sponsoroitu arvonta. :)

ARPAONNEA KAIKILLE! :)

Posted with Blogsy

Vain vähän myöhässä

HERRASMIESSUKAT 

Lanka: Novita aito suomalainen sukkalanka

Puikot: 3,75mm pyöröpuikot

Ohje: Gentleman´s Matrimony Celebratory Socks

Lankalaihis: -200g

Nämä sukat ovat olleet projektina jo vuoden verran. Monta neulomisjumia on näiden sukkien kohdalla ollut. Itse sukkamalli on todella helppo ja valmistuu nopeasti. Aloitin tekemään näitä sukkia noin vuosi sitten. Viime tammikuussa lupasin joululahjaksi (2014) tehdä isälle ja papalle villasukat. Isän sukat sainkin valmiiksi kevään aikana, mutta nämä papan sukat eivät kerenneet valmistua, ennen kuin hän nukkui pois. 

Olin saanut vain toisen sukan valmiiksi ja toisen sukan aloittaminen tuntui todella hankalalta. En ollut tehnyt sukkia yhtäaikaa koska koin, että olivat liian isot pyörittää pyöröpuikoilla. Ja kun en ollut tehnyt sukkia yhtä aikaa, niin mulle iski toisen sukan syndrooma (yleinen mun kohdalla :) ). Sitä jumia kesti pitkään ja ajattelin jo, etten tekisi koskaan toista sukkaa. Mitä sillä nyt olisi enää merkitystä, pappa ei kaivannut enää jalan lämmitystä. 

Ehkä nämä sukat kaipasivat ajan kulumista ja unohtamista, jotta jumitus menisi ohi. Monta kuukautta sukka sai olla yksinään lankakerien seassa, kunnes joulukuussa viimein kaivoin sukan esiin ja aloin tekemään sille paria. Loppujen lopuksi toisen sukan tekeminen oli jopa terapeuttista. Vaikka en sitä niin tiedostanutkaan, mutta olin soimannut itseäni siitä etten saanut tehtyä sukkia valmiiksi ajoissa. Silloin oli muka kaikkea muutakin kivempaa neulottavaa. Ajattelin, että on enemmän aikaa. Olihan niitä keuhkokuumeita tässä ollut jo vaikka kuinka monta ja aina selvitty, paljon pahemmistakin. Olisin kuitenkin halunnut saada sukat valmiiksi edes viimeiselle matkalle, mutta toisin kävi. Nyt kun sain toisenkin sukan valmiiksi tajusin jättäneeni jotain kesken aijemmin. Olin hyvilläni, että tein sen toisenkin sukan ja sain näin asian päätökseen. Vaikka nämä eivät enää kerkiä papan jalkoja lämmittämään niin ne periytyvät isälleni ja pääsevät lämmittämään hänen jalkojaan. Onneksi heillä on samankokoiset jalat. :)  

Tässä tuli taas todistettua, että neulominen ei ole vain harrastus, vaan myös paljon muuta, ainakin mulle. :)

Nämä pakkassäät ovat olleet todella hienoja kuvauspäiviä, jos vaan pystyisi olemaan ulkona sen verran että saisi kuvat otettua. :) Vapaapäivänä päätin uhmata jäätymistä ja nakkasin kameran laukkuun ja lähdin Kaukajärjelle. Se on luottopaikka valokuvauksen suhteen ja onneksi lähellä. Saatoin muutamaa lenkkeijiää hieman viihdyttää hyppimiselläni, sillä hetkeäkäänhän ei voinut olla paikallaan. Se pakkasessa kuvaaminen ei todellakaan ole mitään herkkua, mutta onneksi onnistuneet kuvat vähän lämmittävät jäätyneitä jäseniä. :) Olisi ollut kiva kuvata enemmäkin, mutta tunnin jälkeen aloin olla niin umpijäässä, että pelkäsin etten pysty enää liikkumaan. Eikä siinä pakkasessa kauheasti pystynyt tarkistamaan työnsä tulosta, joten pahoittelen jos ovat hieman epätarkkoja. :)

Pakko oli muutama ihan maisema- ja kikkailukuvakin ottaa, tietenkin. :)

Jäätyneet vesipisarat ovat todella kauniita! Voi jospa osaisikinkin vielä enemmän niiden kanssa kikkailla. Facebookissa on erilaisia valokuvaharrastajien ryhmiä ja niissä on toinen toistaan hienompia kuvia jään ja veden tekemistä heijasteista.

Lämpimät ajatukset ja kiitokset lähtevät papalle, where ever you are. <3

Pakkassäässä ihan jäässä

Kaksi kertaa mietin, että pystynkö lähtemään tällä pakkasella kameran kanssa heilumaan ulos, mutta valokuvausinto voitti. :)

SULKAHUIVI

Lanka: Lamana Piura

Puikot: 3,5mm pyöröpuikot

Ohje: Snurren paperiohje

Lankalaihis: -50g

Sain viime vuoden puolella jo valmiiksi tämän sulkahuivin, mutta se on odottanut päättelemistä jo pidemmän aikaa. No ei se ole edelleenkään päätelty (kuten kuvista huomaatte). Tämän tietenkin huomasin vasta kuvatessa. :) Ilmankos se oli vielä lankojen seassa eikä siitä ollut mitään postausta. Miten se lankojen päätteleminen voi ollakin niin vaikeaa. Se on jopa pahempi kuin toisen sukan syndrooma. :D

Sulkahuivin ohjeen olen saanut Snurresta ja myös lanka on sieltä ostettu (ei mainos). Viime syksyn aikana tuli aika monta kertaa käytyä Helsingissä ja aina siinä bussia odotellessa oli sopivasti aikaa kipaista Snurreen. Se värimailma mikä siellä tulee vastaan ovesta astuessa on sama kuin menisi karkkikauppaan. Huulipyöreänä katselee ja ihastelee väriloistoa, eikä tiedä minkä ensimmäisenä ottaisi käteensä. :)

Postasin tämän huivin aloituksesta aikaisemmin Porvoon reissun yhteydessä ja huivi on ollut monesti mukana Helsingin reissuilla ja tullut tutuksi Onnibussin kanssa. :)

Sitten ne perinteiset selfiet. :D

Hieman hankalaa oli saada tarkennettua kuvia oikein. Ensin heilui huivi kiinni kamerassa asettaen ajastimen päälle ja sit äkkiä piti peruuttaa, jotta kerkiää tekemään "kunnon" posen. :D Kaukosäädin laukaisuun olisi kiva, se siis hankintalistalle. Mutta toivottavasti kuvat on sen verran tarkkoja, että selvän saa. Onneksi valoa riitti. Pakkanen on jäykistänyt kuvattavan, koska kaikissa kuvissa sama armeijan jäykkä pose, onneksi joihinkin on setäs pieni hymy eksynyt. :D

Kun tämän kuvan näin niin se päätteleminen alkoi hieman kaivelemaan, mutta ei voi mitään! Koittakaa kestää, aina ei voi onnistua. :D

Ohje oli helppo, mutta vaati kyllä keskittymistä ja osioiden erottelemista silmukkamerkeillä. Vaikkakin huivissa ei heti virheet näy, sulkamaisuus ei tule, jos silmukat eivät ole suurimmaksi osaksi oikeissa paikoissa. Muutamaan kertaan jouduin purkamaan ja muutaman kerran vaan annoin olla.

Naaman lämmitystauko. :) Vähän on tämä huivi turhan ohut näille keleille, mutta rekvisiitaksi kaulaan se sopii hyvin harmaan ulkotakin kanssa. Eikä näillä keleillä voi olla kyllä liikaa huiveja päällä. :)

Lanka oli todella ohutta ja huivin tekeminen oli pidempi prosessi, mutta se ei haitannut. Taitaa aikalailla kaikki kolmiohuivit olla samaa kategoriaa. Vaikka lanka on todella ohutta se on myös hyvin riittoisaa. Tämä huivi valmistui yhdestä kerästä (50g) ja hintaa huiville ei paljoa tullut n. 7€ (en muista tarkkaan), jos ei laske tuntityötä. Ostin samaa lankaa myös violettina ja ehkäpä jossain kohtaa saan aikaiseksi toisen sulkahuivin. On vaan niin paljon kaikkia uusia ohjeita, jotta ei tahdo tulla tehtyä samaa ohjetta toista kertaa.

Posted with Blogsy

Tallinnan joulumarkkinat osa 2

Hieman joulun odotukseen myöhässä tämä postaus, mutta se kai kuuluu niihin huonoihin tapoihini. Joita edelleen yritän parantaa tänäkin vuonna. :)

Muutama kuva vielä Tallinnan joulutorista.

 

 

Joulujuna kierrätti halukkaita pitkin vanhan kaupungin katuja ja pieni lapsi minussa kiljui päästä kyytiin. Mutta sen verran kylmältä kyyti näytti, että mukavuudenhaluinen aikuinen minussa voitti ja tyydyin vain ihastelemaan. :)

  

Muutamia kuvia räpsittynä matkalta hotellille.

 

Luistelukenttä vanhassa kaupungissa kirkon pihassa. Seuraavan kerran Tallinnan joulumarkkinoille tullessa pitääkin varustautua extra lämpimillä vaatteilla ja minttukaakaolla, ja pyörähtää muutama kierros jäällä. :) 

Tässä vielä tunnelmia joulutorista illan hämärässä. Pimeys ja valot tuovat vaan kummasti paljon enemmän tunnelmaa.

Illan hämärässä vanhan kaupungin katuja viihdytti joulupukki modernilla autollaan, jonka megafooneista soi joululaulut.

 

Ja mitä opimmekaan niistä kakkupalasista. Vinkki numero 2, ÄLÄ edelleenkään syö päivällä mitään täyttävää, varsinkaan pääruokaa JA jälkiruokaa, jos on laivalla tiedossa joulubuffet. Ei vaan mennyt jakeluun koko matkan aikana. Ähky oli matkan pääteema. :D Selitykseksi voisi yrittää sanoa, että pakko oli käydä tutustumassa Kalev-kahvilaan, joka on Viron vanhin edelleen toiminnassa oleva kahvila. Se on toiminut samassa paikassa vuodesta 1864 ja sen uniikki sisustus on ollut koskematon lähes vuosisadan ajan. Kahvilaan sisään astuessa oli kuin olisi todellakin hypännyt toiselle vuosisadalle. Kahvilasta tuli mieleen Dowton Abbey ja tuntui kuin olisi päässyt kurkistamaan kulisseihin. :) Kahvila on todella suosittu eikä montaa pöytää nytkään ollut vapaana. Moni tulee paikanpäälle jo itse kahvilan takia, niin kuin mekin. :) Jos käytte Tallinnassa, niin suosittelen pistäytymään! Ei pelkästään kahvilan takia vaan myös tarjottavien, passionjuustokakku oli meinaan hyvää!

Lopuksi vielä juostiin kiireellä yhteen pakollisista kohteista, Swiss hotellin näköalabaariin, jossa kruunattiin onnistunut matka lasillisilla kuohuvaa. Eikä maisemat olleet ollenkaan hullummat! Harmi, että aika loppui kesken ja jouduttiin kiirehtimään  sataman tungokseen.

Kiitos kuuluu ihanalle ystävälle matkaseurasta ja niiin monista nauruista, niillä jaksaa taas pitkään. Mennään pian uudestaan, joohan! <3

Vuoden 2015 lankalaihis laskettu

Do diin! Kröhöm...Viime vuonna prameasti lupailin, että ylitän vuoden 2014 lankalaihiksen kirkkaasti. No kuinkas sitten kävikään...alitin sen ja reippaasti, hups. Se uuden vuoden lupaus jäi siis ainakin täyttämättä, mitäköhän muuta? :D Pitääkin olla tänä vuonna hieman varovaisempi sanoissaan. ;)

Vuoden 2015 lankalaihiksen saldo siis oli 1,453kg. Verrattaen vuoden 2014 saldoon (3,195kg) se on aika vähän, mutta onhan sekin jotain, eikö? :) Ja edelleenkin niistä ihanista lankaliikkeistä ja messuilta on varmasti kerääntynyt kotiin tuplaten isompi määrä vuoden aikana, jos varovasti uskallan sanoa. :) 

Mutta vaikka lankalaihis olikin pieni pohjanoteeraus, niin silti vuoteen on mahtunut kaikenlaista ihanaa, joten ei huolta! Monia kokemuksia ja elämyksiä rikkaampana suuntaan tähän vuoteen. Ja vuodelle 2016 lupaan yrittää saada lankalaihista suuremmaksi sekä tehdä edelleenkin asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. <3

OIKEIN HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA 2016 TEILLE KAIKILLE RAKKAAT LUKIJAT JA YSTÄVÄT! <3