Liskoillaanko?

FAT LIZARD
Lanka: Les petits points parisiens Basique DK, väri Autumn in Tampere

Puikot: 3mm pyöröpuikot

Ohje: Fat lizard by Anu Ahoniemi, Taito lehti nro 6/2019

Lankalaihis: -226g

Nyt voi jo paljastaa, kun lahja on tavoittanut saajansa. Tämä liskohuivi oli siis äidin joululahja.

Kova oli yritys saada ajoissa valmiiksi, mutta hieman myöhästyi joulusta. :) Aatonaattona vielä yritin autossa äidille mentäessä neuloa huivin loppuosaa kuin viimeistä päivää, jotta olisi ollut jotain valmista näyttää. Pimeys ja ajan loppuminen saivat kuitenkin luovuttamaan. Pakko oli niellä tappio ja sanoa lahjan tulevan perästäpäin.

On se kumma, että aina syksyllä päättää että ei aio neuloa yhtäkään joululahjaa, mutta joka jumalan marras-joulukuu sen päätöksen aina pyörtää. Voisi edes harkita pyörtävänsä sen ajatuksen jo vaikka edes syys-lokakuussa, niin kerkiäisi paremmin valmistautumaan. Mutta ei, viime tingassa ja hirveellä kiireellä. :)

Noh, eihän siitä voi kuin itseään syyttää. :) Ehkäpä se into alkaa aina siitä, kun kaikki muutkin tekevät joululahjoja ja itse ei löydä mitään muuta hyvää lahjaa kaupastakaan.

Mutta mennäänpä taas itse aiheeseen. :)

Tämän liskohuivin idea lähti Tampereen neulojaryhmästä. Anu, joka liskohuivin on suunitellut kyseli aikanaan testineulojia. Silloin jo mietin, että olisi hyvä joululahja äidille, joka tällaista huppu-huivia on aikanaan joskus käyttänytkin. Testineulontaan en uskaltanut lähteä, sillä omasta aikataulusta ei koskaan tiedä olisinko saanut ajoissa valmiiksi. Lisäksi en halunnut ottaa lisäpaineita, eikä onneksi tarvinnutkaan sillä testineulojat löytyivät lähes samantien.

Malli on kaunis ja monikäyttöinen. Liskohuivista voi käyttää joko huppu tai huivi osaa pelkästään tai sitten molempia yhtäaikaa. Liskohuivi neulotaan kerralla, joten paloja ei tarvitse liittää toisiinsa. Koska tämä tehdään paksuhkosta langasta, tulee se myös nopeaan. Itsellä meni tämän tekemiseen 16 päivää, toki osa ajasta oli neulomista turbomoottorilla. :)

Liskohuivin reunoissa kulkee kauniit palmikot, jotka yhdistyvät lopulta toisiinsa huivin päissä. Hupun takana kulkee toinen palmikkokehys aina kappaleen kahtiajakoon asti. Palmikot antavat liskohuiville kivaa ilmettä.  

Lankana käytin Les petits points parisiensin Basique DK:ta, joka ei ole ihan samanpaksuista kuin ohjeelle suunniteltu lanka. Ohje on tehty Eluded Fibresin soft MCN langalle, joka on sport vahvuista lankaa. Metreissä langoissa oli eroa vain 100m, joten uskalsin lähteä kokeilemaan sopivuutta. 

Anun suosituksen mukaan otin saman puikkokoon mitä ohjeessa, jottei huivista tulisi liian isoa. Ja hyvin suositus piti paikkansa, neuloksesta ei tullut liian tönkköä eikä kokokaan mielestäni ole sen isompi kuin ohjeessa. 

Liskohuivi on helppo neuloa. Silmukoiden luonti tehtiin ohjeen mukaan turkkilaiseen tapaan, mutta sen vaihdoin villasukista tutumpaan Magic loopiin. Turkkilaisessa silmukoiden luomisessa jotenkin tuntui, että silmukoita oli puikoilla liikaa ja aloitus takkusi sen vuoksi.  

Törmäsin ensimmäistä kertaa syyskuussa 2018 Les petits points parisienin lankoihin, kun Anne (langan värjännyt) tuli Pariisista asti pitämään Pop upia Lankaputiikki Silmukkaan. Tykkään Annen langoista, koska ne ovat todella pehmeitä ja värisävyt ovat harmonisia. 

Tämän langan Anne värjäsi toiselle (9/2019) Pop up vierailulleen ja värin innoittajana oli Tampere. <3 Jostain syystä tämä väri oli todella suosittu. :) Fingering vahvuinen lanka meni kuumille kiville. Tätä DK vahvuista riittikin vähän pidempään, niin että tällainen  mattimyöhäinenkin kerkesi ottamaan omansa.

Värisävy on todella kaunis ja hienosti punaiset raidat elävöittävät harmaata. Hyvin Anne on osannut vangita Tampereen ydinvärit ensimmäisellä vierailullaan. :)

Vaikka ensin alkuun ajattelin, että tämän mallinen huppu-huivi ei ole ominta juttua, niin kyllä siihen on vaan jotenkin lämmennyt. :) Kaunis ja harmoninen värisävy tuo liskohuivin parhaat puolet ehdottomasti esiin. Niin hyvin, että harkitsin jopa toisen tekemistä itselle ja ehkäpä jopa saman sävyisellä värillä ja langalla. :)

Callan kukkia

CALLA
Lanka: Malabrigo Arroyo, Sand bank

Puikot: 4mm pyöröpuikot

Ohje: Calla by Natasja Hornby, Laine Magazine, Issue 7

Lankalaihis: -269g


Pitkästä aikaa taas neulepostausta tännekin. :)

Tällä kertaa postauksen kohteena on Laine Magazine 7:sta Calla huivi. Alkuun Calla näytti todella monimutkaiselta, mutta se olikin loppupeleissä hyvin yksinkertainen. Calla on neulesuunnittelija Natasja Horbyn suunnittelema. Hän on minulle täysin uusi tuttavuus. Natasja on suunnitellut pääosin kauniita huiveja, paitoja ja pipoja, joista Calla on kolmanneksi suosituin. 

Heti kun Laine magazine ilmestyi ja näin tämän huivin, niin ihastuin siihen. Calla oli kuvattu todella kauniissa pohjoisen usvaisessa pakkassäässä, mihin se on omiaan lämmittämään. 

Langaksi valikoitui kestosuosikki Lankaputiikki Silmukan Malabrigon Arroyo, lanka joka sopii lähes mihin vaan. Sekä vähän paksumpaan neuleeseen että ohuempaan. Ohje on tehty paksummalle (DK vahvuiselle) langalle. Halusin kuitenkin huivista hieman pienemmän, jotta se olisi käyttökelposempi. Arroyo muhkeudessaan sopi hyvin, vaikka onkin sport vahvuista lankaa. 

Vaikka yritinkin vähän pienempää huivia saada aikaiseksi, niin ei se ihan onnistunut. :) 

Värivalinta osui tällä kertaa hiekan harmaaseen, jossa on vivahdus violettia mukana. Rauhallinen ja tyylikäs olematta kuitenkaan pliisu. Täytyyhän sitä tehtä joskus vähän näitä "värittömämpiäkin" neuleita. Calla itsessään on jo näyttävä huivi, joten mielestäni väriksi sopii paremmin hillitty kuin värikäs. 

Calla valmistui hyvin nopeasti, niin kuin aina, kun on paksua lankaa ja mielenkiintoinen neule käsissä. :) Huivin tekemiseen meni vähän reilu kuukausi ja siihen kerkesi mahtumaan muutamia virheitä ja purkuja sekä myös muita neuleita. Callan kukkien välissä olevaa joustinneuletta oppi todella nopeasti tekemään. Ulkomuistista kun yritti tehdä myös kukka osuutta, niin väärinhän se meni. :)

Vaikka Calla onkin muhkea huivi, on se toiminut hyvin myös kaulalle kiedottuna. Calla on äärettömän pehmoinen ja sen kanssa ei kevään kylmät tuulet ole haitanneet.  

Kastelin ja pingotin Callan ehkä liian isoksi, sillä osa kukista meni aika littaniksi. Hyvin tuntuu Calla pysyvän muodossaan, eikä rypisty kasaan vaikka miten pöyhii. Ehkäpä sen vielä joskus kastelen uudestaan ja pingotan vähän vähemmän. Arroyo lanka antaa aika hyvin myöden kastuessaan, joten jämäkämpi lanka olisi pitänyt ehkä kukat paremmin kuosissa. Mutta en silti vaihtaisi lankaa karheampaan. :)

Callasta tuli aivan ihana ystävä syksyyn sekä talveen ja se onkin ollut ahkerasti käytössä. Ehkäpä vielä teen joskus toisen. :)

Little foxies

KETTUSUKAT
Lanka: Opal sukkalanka

Puikot: 2,75mm pyöröpuikot

Ohje: Little Foxy Socks, koko n. 32

Lankalaihis: -80g

Nuorimmainen kummityttöni tykkää eläimistä ja varsinkin ketuista, joten tein hänelle viime jouluna joululahjaksi kettusukat. Edellisenä jouluna tein hänelle kettuhupun, joten sukat olivat sopivasti jatkumoa. :)  

Mallin löytäminen otti hieman aikaa, sillä mieleisiä ei tuntunut ensin millään löytyvän. Sitten näin Little Foxy socks mallin Ravelryssä ja päätin tehdä ne. Ohje oli DK vahvuiselle langalle, joten jouduin aika paljon muokkaamaan sukkia. Muokkasin sukkia myös siksi, koska halusin tehdä ne kärjestä alottaen toisin kuin ohjeessa. Joten aikalailla hakuammunnalla mentiin. :)

Sukkien kärjet eli ketun hännät tein kirjoneuleena. Oranssin langan piilottaminen valkoisen taakse oli hieman haasteellista. Kettujen kasvot on tehty myös kirjoneuleena, mutta intarsiana. Tein sen, jotta kasvojen kohdalta sukat eivät alkaisi kiristämään. Siinä oli hieman haasteellisuuksia, kun joutui tekemään kirjoneuletta myös nurjalla puolella. :)

Sukat on tehty samaan aikaan looppaamalla, miten nykyisin aina sukat tykkään tehdä. Olen todella laiska tekemään sukkia enää erikseen. :) Kantapää saattaa aina välillä tuottaa vähän ongelmia looppaamisessa. Onneksi löytyy monia kantapääohjeita, kuten fish lips kiss heel tai German short row heel, jotka ovat helppoja toteuttaa myös looppaamalla.

Lankana käytin Opalin sukkalankaa. Lankaa oli alkuksi haasteellista löytä hyvän oranssin värisenä. Halusin ketuista kirkkaan oranssiset eikä punaoranssiset tai punaiset, mitä monissa lankavaihtoehdoissa tuntuu löytyvän. Toki silloin ne olisivat voineet olla lähempänä oikean ketun väriä. Koska tekemäni kettuhuppu oli vahvan oranssin värinen, piti sukistakin tulla. Ja mielestäni onnistuin värissä hyvin, vaikka se ei ihan täydellisesti näihin kuviin tullutkaan. Sisätiloissa kuvaamisen kirous, liian vähän valoa tuomaan värit oikein esille. :)

Sukista tuli hieman liian isot, mutta onneksi niinpäin eikä liian pienet. Aikaisemmin kun olen tehnyt sukkia, ne ovat olleet piakkoin liian pienet, joten nämä menevät vähän pidempään. :)

Loppujen lopuksi sukista tuli todella söpöt. Virkkaamalla tehdyt pienet korvat antoivat lisäsäväyksen. :)