Messuilemassa Helsingissä

On tullut tavaksi kierrellä käsityömessuja ja nyt suuntasin Helsinkiin. Messut järjestettiin Wanhassa satamassa. Miljöö oli juuri sopiva käsityömessuille. Ei ollut mitään isoa kolkkoa hallia, vaan pieni (mutta riittävä) viehättävä tiilirakennus. Esittelijöitä oli vähemmän kuin Tampereen kädentaitomessuilla, mutta eipä aika pitkäksi silti tullut. Tiedossa oli muutama koju, joissa piti piipahtaa lankoja ihastelemassa. Messuilla oli sopivan rauhallista kierrellä, lukuunottamatta muutamia mummoja, jotka suvereenisti käyttivät kyynerpäitään. :) Paljon oli samoja kojuja muilta messuilta, mutta muutama uutuuskin löytyi mm. kierrätyspiste. Päällimmäiseksi mieleen jäi kojuista TitiTyyn ihanan värikäs nurkkaus. Sinne olisi voinut jäädä vain istuskelemaan ja ihastelemaan. Ei se itsehillintä niin vakaata ollut, että se pelkäksi ihasteluksi jäi. :) 

  

Lopulta sain itseni pakotettua pois messuilta. Palkinnoksi koko päivän kävelystä hyppäsin maailmanpyörään katselemaan maisemia. Iltavalaistuksessa maisemat ovat varmasti paremmat, mutta kyllä sitä sumuista ja hiljaista sunnuntaipäivääkin mielellään seurasi.

Taidetta on aina kiva ihailla. :)

                                                                                                    Bad boy.

Pyöräilijä koki ikävän yllätyksen. :)

Ennen kotiinpaluuta piti tietenkin käydä tankkaamassa kauppatorin kojussa.

Poropullat ja perunat.

Kotiin päästyä piti sitten inventoida ostoskassit ja hypistellä lankoja. Nykyään langoissa on vaikka mitä ihania värejä ja se ainakin saa tän naisen höynähtämään. Nyt onkin sitten urakkaa, jotta saa taas lankalaihiksen takaisin ruotuun. :) Joten pankaahan lukijat tilaten. ;)

Suosikkiliikkeestä Snurresta tarttui matkaan tällä kertaa langat miehen lapassormikkaisiin (vai mitä ne nyt on).

Pidemmän korren tällä kertaa veti Titityy värikkyydellään. :)

Alelankoja, 2€/kerä.

Alelankaa tämäkin, 4€/kerä.

Askasteluun tarttui mukaan kivoja tekstejä, joita voi liimailla hillopurkkeihin ja tehdä niistä tuikkukynttilöitä lahjaksi tai itselle. Ja ei kun joulua odottamaan, eikös se jo huomiseksi luvannut lunta. :)

Merkkaukseen.

Pakkohan sitä oli varastoida myös muutama kirja, kun kerran halvalla sai. :)

Sitten vaan odottelemaan marraskuun kädentaitomessuja Tampereella.....ou nou....

Yllätyspostia

Tänään tuli postissa yllättäen tilaamani merkkausnauhat. En odottanut niiden tulevan näin nopeasti. Nyt pääsee merkkailemaan oikein urakalla. :) Aavistuksen on merkkausteksti epäselvää, mutta se johtunee fontista. Jos innostun tilaamaan lisää, saattaa fontti muuttua. Mutta muuten tykästyin nauhaan kyllä! Kuvat ei ole parasta laatua, kun kännykällä otettuja. Mutta saa niistä juuri selvän. :)

Omin kätösin tehnyt - Anna

 

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

Käydessäni Helsingin lankakaupoissa löysin Menitasta ihanan pehmeää baby bamboo lankaa. Olen käyttänyt samaa lankaa aikaisemminkin vauvan peitossa. Värit olivat ihania ja kesti kauan päättää langan väri. Oli tavallisia pehmeitä värejä tai sitten näitä metallinsävyisiä lankoja. Jo kaupassa päätin tehdä langasta kummipojalleni synttärilahjaksi villatakin, joten harmaa oli varma valinta. Metallinväri tuo kivan silkkisen vaikutelman. Perinteinen harmaa olisi varmaan kauppaan jäänytkin. Lankaa on todella helppo neuloa ja työ valmistui ennätysajassa. Myös malli oli helppo, vain muutamassa kohdassa sai hetken raapia päätään. :) Ostin ohjelehtisen samassa yhteydessä ja siinä tuli mukana myös suomennetut ohjeet. Pääosin käytin kyllä englanninkielistä ohjetta, sillä se oli yksinkertaisempaa tekstiä (blondi mikä blondi). :) Oletteko te muut törmänneet siihen, että suomenkielisissä ohjeissa yritetään kertoa monta asiaa samaan aikaan tai muuten vaan hankalasti? Aina ne ei mene jakeluun, toisin kuin erittäin yksinkertaisissa enganninkielisissä ohjeissa. Ja jos ei kaikkia lyhenteitä muista niin onneksi on aina Youtube, sieltä löytyy kaikki!

Koska itse en koskaan vanhene, ei myöskään voi kummilapsoset vanheta. Tästä syystä, hyviin kummitädin ominaisuuksiin kuuluu muistaa lasten iät väärin. :) Olen jo kauan aikaa sitten (anteeksi kaikille) ostanut onnittelukortteja, joissa ei ole numeroita juurikin tästä syystä. En enää edes uskalla kysyä vanhemmilta ikää, luulevat etten välitä. :) Mutta kyse ei ole todellakaan siitä, vaan hatarasta (lähes jo dementtisesta) päästäni sekä yllämainitusta asiasta, kukaan ei vanhene koskaan. Eikä varsinkaan vauhdilla. Tässä nyt pieni alustus siihen, että onnellisesti luulin kummipoikani täyttävän 5-vuotta...todellisuudessa 6-vuotta. Olen aina vuoden myöhässä. Pitäisi varmaan lisätä aina varmuudella se vuosi lisää. No arvatkaahan mitkä oli kokoasteikot hupparissa, kyllä 4-5 vuotiaat ja 6-7 vuotiaat. Eikä mieleenkään tullut, että tekisin varmuuden vuoksi vähän isomman. :) Onneksi tein edes pikkasen isommilla puikoilla, kun ohjeessa suositeltiin. Mutta nyt sitten jännätään viikko, että pääsenkö tekemään hupparin uudestaan. Jos näin käy niin, saatan hieman muokata ohjettakin samalla. Ja kyllä, syntymäajat kannattaisi laittaa jonnekin ylös. Koskahan sitä oppisi. ;) 

EI ENÄÄ NIIN PIENEN MIEHEN HUPPARI

Lanka: Sirdar Snuggly Baby Bamboo, Warm grey
Puikot: 3,5mm ja 4,5 pyöröpuikot

Ohje: Book of trendy little knits by Sirdar

Lankalaihis: -350g

Väinämöisen aurinkotervehdys

Tässä taannoin Helsingin vierailulla löysin ihanaa kotimaista lankaa Snurresta, josta sain nyt vihdoin tehtyä syyssukat. Yhdestä kerästä riitti juuri kahteen sukkaan. Ensimmäistä kertaa kokeilin sukan neulomista varpaasta alkaen (Judy´s magic cast on). Sukat oli yllättävän helppo tehdä " väärästä päästä" ja mielestäni niistä tuli paljon kauniimmat kärjestä kuin varresta aloitetuissa sukissa. Myös kantapään tekeminen oli yllättäen loogisempaa ja mukavampaa. Saa nähdä miten noin ohut lanka kestää kantapään kovaa kulutusta. Vahvennettu osio tuli kantapään taakse eikä jalkapohjaan. Täytyy siis alkaa suosimaan tätä tyyliä, mikäli sukat ei lahoa heti ensimmäisen käytön jälkeen. :) Langassa on ihana syksyn kirkas väri ja se toi heti mieleen kasan värikkäitä vaahteranlehtiä.

Tässä teille sukat näytille yövuoron turvottamissa jaloissa. :)

SYYSSUKAT

Lanka: Luohittaren luola Väinämöinen, väri: Aurinkoinen
Puikot: 2,5mm sukkapuikot

Ohje: Ginkgo socks

Lankalaihis: -85g

 

Huippuja ja huippumaisemia

Tässä on matkakertomus tämän vuoden Euroopan reissulta. Tunnetusti kuvaan paljon enkä osaa valita kuvista vain tiettyjä, joten matkakertomus koostuu useammasta osasta. Lähdettiin perinteiselle kiertueelle Hahnista vuokratulla autolla. Yritän kirjoittaa kaikki majoituspaikat ylös, jotta lukijat voivat löytää hyviä majoitusvaihtoehtoja. :)

Tässä ajettu reitti kokonaisuudessaan. N. 3000km:ä tuli mittariin matkan aikana, joten jonkin verran joutui myös peppua kuluttamaan auton penkissä. Mutta toisaalta pääsi näkemään vaikka mitä!

Hahnin kentälle päästyä kävimme hakemassa auton tutusta ja turvallisesta Europcarin toimistosta ja suunnattiin jo perinteeksi muodostuneeseen majapaikkaan lähelle Hahnin lentokenttää. Majapaikka on Altlayn pienessä kylässä nimeltä Historisches Landgasthaus Schmidt. Paikka oli erittäin viihtyisä (ei mikään luksus hotelli) ja hintalaatusuhteeltaan kohdillaan. Englantia majatalossa ei juurikaan osata, joten mongertavalla saksan kielellä piti tulla toimeen. :) Majatalossa on myös erittäin hyvä ravintola, suosittelen! 

Oltiin varattu majatalo viime tingassa, joten saatiin viimeinen huone, joka oli vapaana eli kattohuoneisto. :) Lämpöä lukuunottamatta, huone oli erittäin viihtyisä ja siellä olisi voinut olla pidempäänkin. Mutta meidän matka jatkui seuraavana päivänä kohti Itävaltaa. Itävallassa oltiin yötä Reuttessa, jotta oltaisiin lähellä Alppien ylityskohtaa. Ei ollut täysin varmaa oliko Timmelsjoch auki vaikkakin oli kesäkuu ja päätettiin ottaa varmanpäälle. Majapaikkana Reuttessa oli Gasthof Zum Schwanen. Paikka oli siisti ja maisemat komeita, valkoiset huiput näkyivät suoraan parvekkeelta. Omistajina oli vanha pariskunta, jotka olivat varmasti lähempänä 80 vuotta. Taas jouduimme pärjäämään mongertavalla saksan kielellä, sillä Englantia ei täälläkään osattu. Pienistä väärinkäsityksistä (lähinnä mun huonosta saksan kielentaidosta) huolimatta pääsimme yhteisymmärrykseen. :) 

Parvekkeella oli ihania kukkia...

Aamupalan jälkeen oli aika hypätä takaisin autoon ja lähteä ylittämään Alppeja Timmelsjochin solan kautta. Sää oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, eikä maisematkaan olleet kehnommat. Matkalla piti toki testata kameran säätöjä, jotta kuvista tulisi edes jonkinlaisia. Siinä se aika kuluikin säätäessä ja testaillessa kameraa. :)

Haikara sattui osumaan kameraan.

 Teipatut autot eivät meidän vauhdissa jaksaneet hinutella. :)

Timmelsjochille suuntaavan kannattaa muistaa, että tie on maksullinen.

Linssiludekin päässyt kuvaan. :)

Pitihän sit naama joka paikkaan tunkea. :)

 Huikeat maisemat vain jatkuivat ja Timmelsjochin solassa on monta hienoa paikkaa, jossa voi pysähtyä ottamaan kuvia. Paikat on merkitty karttaan, jonka saa alppitien portilla ilmaiseksi. Tosin kauhean montaa muuta tietä ei näkynyt, joten ilman karttaakin pärjää. Koko päivän saa helposti kulumaan solalla.

 

 

 

Huipulla oli lämmintä vaikka tuulikin. Sen verran oltiin korkealla, että tien vieressä oli kunnon lumikerros. Hämmentävää katseltavaa, +32 astetta ja ympärillä korkeat lumikinokset. Tiet oli sentäs sulia, ei tarvinnut auton kanssa luistella.

Korkeimmalla paikalla Timmelsjochin alppitiellä oli kahvila ja pieni mökki, lisäksi taidetta mm. ylisuuret tuolit, joissa linssiludekin pääsi ikuistamaan naamansa kameralle. :)

Ja tottakai kengät oli juuri sopivat lumihangessa tarpomiseen. :)

Rakkaat lukijat ja ystävät muistakaahan (toisin kuin mä) laittaa aurinkorasvaa, kun olette näissä korkeuksissa. Satuimme olemaan korkeimmalla paikalla juuri puolen päivän aikaan ja vaikka olimme vain vajaat puoli tuntia käppäilemässä, onnistuin polttamaan olkapääni kunnolla. Oma moka, kun ei lamppu syttynyt tässä kohtaa. :) Jos ajattelitte viettää enemmän aikaa näissä korkeuksissa, varustautukaa paremmin. Meille tämä oli tällä kertaa vain pikainen visiitti matkan varrella. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

Jatkoa seuraa seuraavassa postauksessa...