Prinsessa jos oisin...

 NEUSCHWANSTEININ LINNA, SCHWANGAU, SAKSA

1000 PALAA

Myös tämän linnan piti päästä kehyksiin ja seinälle, mutta kuinkas ollakaan menin ja hössin sen homman lahjakkaasti. Nyt palapeli mahdollisesti odottaa uusiokäyttöä jätteiden lajittelussa tai makaa viimeisessä lepopaikassaan kaatopaikalla. :)

Tämä oli ensimmäinen maisema palapeli, jonka olen hankkinut sillä perusteella, että olen käynyt siellä oikeasti. Aloittelijan otteella tein hitaasti ja hartaasti tätä palapeliä. Voitte kuvitella, että muutama ärräpää pääsi omasta tyhmyydestä. Olin katsonut pahvilaatikon kyljestä mitat palapelille ja sen mukaan hakenut kehykset. Enkä tietenkään halvimmasta päästä olevia kehyksiä, olihan se hieno taulu. :) Kotiin päästyäni tajusin, että kehykset olivat aavistuksen liian pienet. No, tässä vaiheessa olisi päässyt vielä pienellä vaivalla, mutta koska itsepäinen ja pihi olin, niin totesin saavani mahdutettua palapelin kehyksiin, voisin vaikka hieman viilata reunoista, jos ei muuten mahtuisi. Ja jotta saisin palapelin tiivistettyä äärimmilleen, päätin liimata palapelin pohjaan kiinni. TIEDÄN, äly ja väläys. :D Ja miksi, oi miksi päähän pääsi sellainen ajatus, että liimaan reunat ensin ja ahdan sitten palapelin väkisin keskeltä yhteen. Teoriassa hieno idea....EI NÄIN! :D Siihen asti meni hyvin, kunnes pääsin lähelle keskiosaa. Palat eivät mahtuneet enää omille paikoilleen. Great!

Kuningasidea nro 2! Viilaan hieman paloista reunoja pois kynsiviilalla, jotta ne mahtuvat paikoilleen. Joo hyvä idea, kunnes viimeisissä palasissa alkoi olla palasta puolet viilattuna pois. Eikä se palapelin palan viilaaminen ole mitään helppoa, voin kertoa. :) Voitte vain kuvitella miltä se Neuschwansteinin linna näytti lopuksi, kun puolet palojen osista puuttui. Slummien linnakkelta. :D Sydäntä raastaen jouduin sen viemään roskiin. Mitä tästä opimme? Ajattele ennen kuin teet. :)

Onneksi kerkesin edes kuvata palapelin ennen kuin menin sen pilaamaan. Todistus siitä, että olen sen joskus valmiiksi saanut. :)

Huippuja ja huippumaisemia

Tässä on matkakertomus tämän vuoden Euroopan reissulta. Tunnetusti kuvaan paljon enkä osaa valita kuvista vain tiettyjä, joten matkakertomus koostuu useammasta osasta. Lähdettiin perinteiselle kiertueelle Hahnista vuokratulla autolla. Yritän kirjoittaa kaikki majoituspaikat ylös, jotta lukijat voivat löytää hyviä majoitusvaihtoehtoja. :)

Tässä ajettu reitti kokonaisuudessaan. N. 3000km:ä tuli mittariin matkan aikana, joten jonkin verran joutui myös peppua kuluttamaan auton penkissä. Mutta toisaalta pääsi näkemään vaikka mitä!

Hahnin kentälle päästyä kävimme hakemassa auton tutusta ja turvallisesta Europcarin toimistosta ja suunnattiin jo perinteeksi muodostuneeseen majapaikkaan lähelle Hahnin lentokenttää. Majapaikka on Altlayn pienessä kylässä nimeltä Historisches Landgasthaus Schmidt. Paikka oli erittäin viihtyisä (ei mikään luksus hotelli) ja hintalaatusuhteeltaan kohdillaan. Englantia majatalossa ei juurikaan osata, joten mongertavalla saksan kielellä piti tulla toimeen. :) Majatalossa on myös erittäin hyvä ravintola, suosittelen! 

Oltiin varattu majatalo viime tingassa, joten saatiin viimeinen huone, joka oli vapaana eli kattohuoneisto. :) Lämpöä lukuunottamatta, huone oli erittäin viihtyisä ja siellä olisi voinut olla pidempäänkin. Mutta meidän matka jatkui seuraavana päivänä kohti Itävaltaa. Itävallassa oltiin yötä Reuttessa, jotta oltaisiin lähellä Alppien ylityskohtaa. Ei ollut täysin varmaa oliko Timmelsjoch auki vaikkakin oli kesäkuu ja päätettiin ottaa varmanpäälle. Majapaikkana Reuttessa oli Gasthof Zum Schwanen. Paikka oli siisti ja maisemat komeita, valkoiset huiput näkyivät suoraan parvekkeelta. Omistajina oli vanha pariskunta, jotka olivat varmasti lähempänä 80 vuotta. Taas jouduimme pärjäämään mongertavalla saksan kielellä, sillä Englantia ei täälläkään osattu. Pienistä väärinkäsityksistä (lähinnä mun huonosta saksan kielentaidosta) huolimatta pääsimme yhteisymmärrykseen. :) 

Parvekkeella oli ihania kukkia...

Aamupalan jälkeen oli aika hypätä takaisin autoon ja lähteä ylittämään Alppeja Timmelsjochin solan kautta. Sää oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, eikä maisematkaan olleet kehnommat. Matkalla piti toki testata kameran säätöjä, jotta kuvista tulisi edes jonkinlaisia. Siinä se aika kuluikin säätäessä ja testaillessa kameraa. :)

Haikara sattui osumaan kameraan.

 Teipatut autot eivät meidän vauhdissa jaksaneet hinutella. :)

Timmelsjochille suuntaavan kannattaa muistaa, että tie on maksullinen.

Linssiludekin päässyt kuvaan. :)

Pitihän sit naama joka paikkaan tunkea. :)

 Huikeat maisemat vain jatkuivat ja Timmelsjochin solassa on monta hienoa paikkaa, jossa voi pysähtyä ottamaan kuvia. Paikat on merkitty karttaan, jonka saa alppitien portilla ilmaiseksi. Tosin kauhean montaa muuta tietä ei näkynyt, joten ilman karttaakin pärjää. Koko päivän saa helposti kulumaan solalla.

 

 

 

Huipulla oli lämmintä vaikka tuulikin. Sen verran oltiin korkealla, että tien vieressä oli kunnon lumikerros. Hämmentävää katseltavaa, +32 astetta ja ympärillä korkeat lumikinokset. Tiet oli sentäs sulia, ei tarvinnut auton kanssa luistella.

Korkeimmalla paikalla Timmelsjochin alppitiellä oli kahvila ja pieni mökki, lisäksi taidetta mm. ylisuuret tuolit, joissa linssiludekin pääsi ikuistamaan naamansa kameralle. :)

Ja tottakai kengät oli juuri sopivat lumihangessa tarpomiseen. :)

Rakkaat lukijat ja ystävät muistakaahan (toisin kuin mä) laittaa aurinkorasvaa, kun olette näissä korkeuksissa. Satuimme olemaan korkeimmalla paikalla juuri puolen päivän aikaan ja vaikka olimme vain vajaat puoli tuntia käppäilemässä, onnistuin polttamaan olkapääni kunnolla. Oma moka, kun ei lamppu syttynyt tässä kohtaa. :) Jos ajattelitte viettää enemmän aikaa näissä korkeuksissa, varustautukaa paremmin. Meille tämä oli tällä kertaa vain pikainen visiitti matkan varrella. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

Jatkoa seuraa seuraavassa postauksessa...