Pääsiäisreissailua osa 3: Falu Gruva

Reissun pääkohde oli Falu Gruva eli Falunin kuparikaivos. Aikoinaan se oli Ruotsin tärkein työllistäjä ja sitä kutsuttiin Ruotsin aarrearkuksi. Kaivostyötä tehtiin jo 800 luvulta 1992 vuoteen asti. Kaivosten kupari käytettiin linnojen kattoihin, kirkontorneihin, kolikoihin ja talousastioihin ympäri Eurooppaa. Tänä päivänä kuparikaivos on yksi Unescon maailman perintökohteista.

Kuparikaivos sijaitsee ihan kaupungin laidalla, joten sinne pääsee Falunista kävellenkin. Tosin mennessä joutuu kävelemään pientä ylämäkeä lähes koko matkan. Alueella pääsee kävelemään 9€:lla (jotkut jopa lenkkeilivät), ja englannin kielinen turistikierros kaivoksen sisässä siihen lisäksi tuli maksamaan yhteensä n. 23€:a. Pikkasen kallista mun makuuni, mutta kaivoskierros oli ehdottomasti sen arvoista. Kerittiin kiertelemään alue ympäri ennen kuin päästiin kaivoskierrokselle.

Piharakennuksissa oli esitelty kaivoksen toimintaa eikä haitannut vaikka varsinainen museo olikin remontin vuoksi kiinni.

Neljällä eri kielellä rauhan sanomaa. 

Kesäkautena pääsee junalla kierroksen. 

Pikkuinen kahvila ja putiikki, missä oli kaikkea ihanaa vanhanaikaista myynnissä. Onneksi auto oli jo valmiiksi täynnä tavaraa. Bongasin kevään ensimmäisen jäätelönkin, joka oli hyvää! Juustokakkua ja marjoja. <3

Kierros kuparikaivoksen sisään alkoi näistä porteista. Saatiin ihanat sadetakit ja kypärät päähän. Kaivoksella oli todella vähän turisteja, mutta ei sentään saatu ihan omaa englannin kielistä opasta. :)

Tässä tynnyrissä myös työntekijät kulkivat töihin. Tynnyriin joutui hyppäämään vauhdissa kyytiin ja pois, jottei aikaa tuhlaantuisi. Hurjalta kuulosti touhu männä vuosina. Ei puhettakaan työntekijän suojista ja lakipykälistä. Hiljainen kunnioitus sen ajan työnteolle. 

Ahtaanpaikankammosta ei voinut kärsiä!

Myöhemmässä vaiheessa ymmärrettiin rakentaa portaat kaivokseen pääsyksi, mutta kaikki työtarvikkeensa ja soihdut joutui kantamaan samalla kertaa alas. Mielikuvitusta oli oltava ja ennen kuin paremmat ideat kehitettiin oli monta kulmakarvatonta työntekijää. :)

Entis- ja nykyajan portaat. :) Voitteko kuvitella, että noita vanhoja portaita pitkin on myös hevoset aikanaan kulkeneet. 

P...ahuusi (ylempi kuva). Se tietenkin piti olla näkyvällä paikalla, että tiedettiin onko se varattu vai ei. :)

Kuninkaalliset ovat päässeet ikuistamaan käyntinsä kaivoksella. Pienessä nurkassa kasvoi pieni kuusi, eli elämää kaivoksellakin on. Kuusi vaihdetaan näyttävyyden takia ulkona kasvatettuun (väärennökseen), koska kaivoksella kuusi kasvaa, muttei saa väriä, joten todellisuudessa kuusi olisi väritön. Olisin mielummin halunnut nähdä sen värittömän. :)

Paikka paikoin oli aika ahdasta kulkea.

Opas oli erittäin mukaansatempaava ja puhui hyvin ymmärrettävää englantia. Kierroksen huipennus oli, kun opas kertoi tarinan kauan kadonneesta sulhasesta, joka löydettiin vajaan 100 vuoden päästä kaivoksen sisältä. Kaivoksen mineraalit olivat säilyttäneet ruumiin lähes muuttumattomana. Tarina oli todella mielenkiintoinen ja huhu kertoo, että kaivoksesta saattaa vielä tänä päivänäkin löytyä kuolleita kaivostyöntekijöitä. Kylmät väreet menivät selkää pitkin, kun opas sammutti öljykynttilän hetkeksi aikaa ja tuli täysin pilkko pimeää sekä hiljaista.  

Suosittelen lämpimästi tätä paikkaa, jos näillä kulmilla liikutte. Käykää ihmeessä kaivoksen sisässä! Kaivoksilta matka jatkui kohti ruuhkaista Tukholmaa, josta taas oma postauksensa tulossa. :)

Pääsiäisreissailua osa 2

No niin pääsiäismatka jatkukoon. :)

Hailuodosta mentiin Tornioon tutkailemaan loppureissun suunnitelmia. Vielä tässäkään vaiheessa ei ollut tietoa mihin suuntaan auton nokka suuntaa. Läppäri sylissä Tornion K-kaupan parkkipaikalla tutkailtiin vaihtoehtoja. Joko mennä ihan pohjoiseen Utsjoelle asti ja sieltä tiirailemaan jäämeren maisemia tai sitten tutustua Ruotsin rannikkoon. Jäämeren maisemat olisivat olleet ehkä kiinnostavammat, mutta aikataulullisesti se oli huono vaihtoehto. Ruotsin rannikolle siis, seuraavana pysäkkinä Uumaja. Kumpikaan meistä ei ollut ajellut Tornio - Uumaja väliä ja syykin ehkä selvisi matkalla. Kilometri toisensa perään....ei mitään muuta kuin metsää ei edes muita matkaajia. Näin ollen ei kuviakaan matkan varrelta tullut kameraan. :) Mutta onneksi matka taittui kohtuullisen nopeasti.  

Uumajassa majapaikkana oli Comfort Hotel Winn, joka oli halpa ja siisti hotelli Uumajan keskustassa. Ainoa miinuspuoli oli, että hotellilla ei ollut tarjota pysäköintiä. Hotellin löytäminen autolla kävelykatujen täyttämästä keskustasta oli jokseenkin hankalaa samoin parkkipaikan löytäminen. Muutaman ylimääräisen kierroksen jälkeen onneksi autopaikka vapautui kohtuullisen läheltä. Aamupala hotellilla oli runsas ja kuului hintaan. Mahat tankattiin täyteen ja päätettiin jatkaa matkaa Sundvalliin, koska oli pääsiäismaanantai ja mikään paikka Uumajassa ei ollut auki edes museot. Tuntui, että kaikki asukkaatkin olivat hylänneet tuulisen kaupunkinsa. :) 

Matkalla Sundsvalliin pysähdyttiin extempore syömään Höga Kusten hotellin ravintolaan, joka on E4 tien varrella. Eikä ollut todellakaan huono valinta, paikkaa voisi tituleerata pohjoisen San Franciscoksi. Ruoka oli todella hyvää ja maisemat hulppeat! Harmi, että oli hieman pilvistä kuvaamiseen. 

Illalla/yöllä olisi varmaan saanut mahtavia kuvia valaistusta sillasta, mutta nyt ei valitettavasti kerinnyt jäädä odottelemaan pimeää. 

Sundsvallin jälkeen laitoin puikoilla olevan huivin sivuun ja rupesin kartturiksi. Ei ollut mikään fiksu valinta matkaneuleeksi tuo huivi. Jopa matkapahoinvointia uhaten tiirailin ohjetta joka kerroksella noin 500 kertaa. Huivin ohje on pelkkää pitsineuletta englannin kielellä. :D 

Poikkesimme tylsältä moottoritieltä pienemmille teille ja matkasimme kohti Falunin kaupunkia. Kartturin hommat alkavat pikku hiljaa sujua ja navigaattoriakin tarvittiin vai kaikista pienimmillä osuuksilla, jotka Euroopan tiekartastosta ei löytynyt. Kertaalleen mentiin risteyksen ohi, mutta onneksi kaikki tiet johtivat Faluniin, eikä matkaan tullut kummoistakaan mutkaa. Siinä sivussa päästiin nauttimaan Ruotsin maaseutumaisemista. Hyvin paljon samanlaista kuin Suomessa, mutta siistimpää ja huolitellumpaa. 

Falun valikoitui kohteeksi suuren kuparikaivosnähtävyytensä vuoksi. Torniossa googleteltiin pohjois-Ruotsin nähtävyyksiä ja yllättäen ei hirveästi vaihtoehtoja tullut. Abiskon kansallispuisto olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta sinne luvattiin vesisadetta ja pilvisyyttä, joten todettiin ettei sinne kannata mennä. Faluniin siis. Saavuttiin perille iltasella ja päätettiin tehdä pieni kävelyretki kaupungilla. 

Pääsiästä oli ihanasti koristeltu pajuihin kiinnitetyillä höyhenillä ja niitä oli ympäri kaupunkia. 

Pubi, johon olisi halunnut tutustua, mutta valitettavasti se oli kiinni. Tuli ihan Dublin mieleen. <3

Falunin majapaikkana oli Clarion Collection Hotel Bergmästaren. Hotelli oli ihan keskustassa ja erittäin siisti sekä kohtuuhintainen. Palvelu oli erinomaista ja hintaan olisi kuulunut aamupalan lisäksi illallinen. Valitettavasti oltiin keretty täyttää mahat jo matkalla, joten illallinen jäi käyttämättä.

Illan käppäilyllä kaupungilla olin huomannut lankakaupan hotellin vieressä, joten aamupalan jälkeen ampaisin tutustumaan lankavalikoimaan. Siitä aikaisemmassa postauksessa. Falun ei ole kovinkaan iso kaupunki, mutta erittäin viehättävä. Kaunista katutaidetta oli kiva katsella ja kaupunki tuntui kodikkaalta pieneltä kylältä, jossa kaikki ihmiset olivat ystävällisiä. Myös tälläiselle urpolle suomalaiselle, joka ei osaa ruotsia. :D

Ihania kukkia!

Paikallista taidetta. :)

Seuraavassa postauksessa keskitynkin sitten itse pääkohteeseen eli Falun Gruvaan, kuparikaivokseen. Varautukaa kuvatulvaan! :)

P.s hei, tein ennätyksen!! Sain postattua toisen osan matkasta yllättävän nopeasti! Toisin kuin edelleenkin jatkoa odottava Euroopan matka viime vuodelta. *punastuu* :)

Pääsiäisreissailua osa 1

No niin, nyt päästään pääsiäisreissun kimppuun. Vähän myöhässä, mutta kuitenkin. Tällä kertaa lomareissu keskittyi lähimaaston maisemiin. :) Alla reittikartta noin suunnilleen ja matkan myöhemmissä postauksissa kerron kokemuksia majapaikoista ja muista matkan varrella koetusta. 

Matka aloitettiin suuntaamalla Hailuotoon Oulun kupeeseen, jossa vietettiin sukuloimassa pääsiäisen pyhät. Pakattiin autoon kahdet suksisetit ja puolet vaatekaappien sisällöistä (mun). :) Hailuodossa oli vielä jonkin verran lunta, joten päästiin testaamaan ensimmäistä kertaa suksia tänä talvena. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö? 

Hyvin pääsi umpilumessa kulkemaan armeijan suksilla. Ja vain kertaalleen jouduin keräilemään  itseni lumihangesta. :)

Retkikohteena oli paikallinen laavu. Tulet kun saatiin aikaiseksi niin oli eväiden vuoro. Notskimakkara on vaan niin hyvää! :)

Yhtenä päivänä tehtiin maaseutumatkailua saaressa ja mm. tarkistettiin Hailuodon lintukanta. :) Onnellisesti olin ottanut kameralaukusta toisen objektiivin pois turhan painon vuoksi. Huomiona: nykyään käytän vain uudempaa objektiivia, koska siinä on valovoimaisuus ihan eri luokkaa kuin vanhassa objektiivissa. Aina ei voi muistaa, että joskus siitä vanhastakin objektiivista voi olla hyötyä. Turhan kaukaiseksi jäi linnut kiinteällä 50mm objektiivilla. :)

Hieman kuvanlaatu heikkenee ja puuroutuu, kun rajaa linnut esiin isommasta kokonaisuudesta. Mutta kyllä ne juuri ja juuri joutseniksi tunnistaa.

Uiminen Sunikarin rannalla ei vielä kauheasti houkuttanut. :)

Rannalta löytyi mielenkiintoisia hylättyjä mökkejä. Harmi, ettei niistä ole pystytty pitämään huolta. Ne olisi tunnelmallisia majoituspaikkoja. Tuli omat leirikouluajat mieleen. 

Pakkohan sinne sisäänkin oli ikkunasta kurkkia. :)

Tuhkimolta jäänyt. :)

Maaseutuun tutustumisen lisäksi oli pakko käydä katsastamassa paikallisen käsityöputiikin valikoimia (kurkkaa täältä mitä tarttui mukaan).

Aluksi oli suunnitelmassa Hailuodosta siirtyä käsivarren tuntumaan tutulle mökille tapaamaan ystäviä, mutta onnettomien sattumien johdosta matkasuunnitelmat vaihtuivat lennossa. Kylmän pohjoisen sijaan päädyttiinkin tutkimaan naapurimaata lähemmin. Jo oli aikakin, sillä mun Ruotsin tuntemus rajoittuu lähinnä Tukholman keskustaan, valitettavasti. Seuraavissa postauksissa jatkan matkakertomusta. Niin paljon on kuvia, ettei kaikkea kerralla viitsi tuputtaa. :)