Lomalle lompsis...

 Eilen se sitten vihdoin ja viimein alkoi, nimittäin kauan odotettu loma! Toivottavasti töissä en onnistunut kollegoita hermostuttamaan tavallista pirteämmällä itselläni. Taisi siinä muutamaan kertaan tulla mainittua ne jäljellä olevat työtunnit. :)

Loman ja tulevien synttäreitteni kunniaksi (mikä ihana tekosyy) päätin vähän hemmotella itseäni. Ensin töiden jälkeen bussikoomat lielahteen ja sieltä hakemaan laiskan neulojan apuvälinettä eli langankerijää. :) Olen tuosta laitteesta jo pitkään haaveillut, mutta uutena ostettuna vyyhdinpuiden kera tuntui turhan kovalta hinnalta. Laitoin facebookin yhdelle kirpparipalstalle ostoilmoituksen vyyhdinpuusta ja onnekseni sellaiset lojuivat jonkun varastossa käyttämättä. Oli kuulemma äidin perintöä, muttei ollut raaskinut heittää pois. Ja nyt sain ne 15€:lla omakseni. Nyt kun sitten oli ne vyyhdinpuut, niin pitihän se kerijä hakea kaupasta.

No, kun nyt kerran lankakauppaan mennään niin pitäisihän sitä tietää että ei se siihen kerijään jää. Etuaikainen synttärilahja tuli hommattua sitten samalla. Kerijä, yksi vyyhti Zitronin ja kaksi vyyhtiä Schoppelin superpehmeitä lankoja. Jos ei huiviksi ikinä nämä langat valmistu, niin sitten voi käyttää myös tyynynä. :) Harvoin ostan kukkasia, mutta nyt cittarin tulppaanitarjous sai hairahtamaan.

Loman kunniaksi korkkasin illalla Somersbyn uutuuden Blueberryn, eikä se hullumpi ollut. Somersby on suosikki siidereitäni, koska niissä ei maistu esanssi. Ja ei ollut mainos tämäkään. :) Suklaa-addikti minäni kaipasi pientä lohtua siihen, että tälle lomalle ei ulkomaan reissua järjestynyt. Pientä helpotusta suklaa toikin matkakuumeeseen, mutta koska se on krooninen vaiva, niin se ei koskaan katoa. :)

Siideri saikin olon sen verran väsyneeksi, että uusien lelujen testaaminen jäikin aamuun. :)

Pientä hellävaraisuutta piti käytää vyyhdinpuussa sillä se tuntui hieman raihnaiselta, mutta osoittautuikin ihan kelpo vehkeeksi. Alkuun oli myös hankaluuksia saada kerijä toimimaan, kun en lukenut ohjeita kunnolla. Kerijän alusta sotkeutui koko ajan lankaan, kun en ollut siirtänyt kauemmaksi langan kuljettajaa, vai miksi sitä sanoisi.

Päästiinhän sitä vihdoin vauhtiin. Siinä se keriminen kerrankin meni aamuteen lomassa. Kädet kiittää! :)

Keritystä kerästä näki hienosti miten väritys menee langassa. Tekisi mieli aloittaa tästäkin langasta joku projekti, mutta järki sanoi, että Dexter-villapaita pitää saada ensin valmiiksi.

Teen Dexter-villapaidan pienellä kirjoneule twistillä. Jonkin verran sai purkaa ja neuloa, että mieleinen kuvio hahmottui, mutta kyllä se sieltä tuli. Vähän vielä mietityttää miten violetin alaosan sydämet erottuvat, mutta purkaakaan en enää ala. :)

Arvonta suoritettu!

No niin! Muutama päivä sitten meni arvonta-aika umpeen ja nyt oli aika suorittaa blogin synttäriarvonta. Aikomoinen kirjoitteleminen oli lapujen kanssa, päivän askartelut kasassa. Taas pääsi tapetin jämät hyötykäyttöön. :D

Koska osallistujia oli niin monta, niin jouduin kehittelemään kättä säästävän tekniikan ja numeroin osallistujat. :)

Mutta pidemmittä puheitta 1. Paketin voittajaksi löytyi.....

TUIJE!

2. Paketin voittajaksi selviytyi....

MIRKA LEINONEN!

Onnea voittajille!!

Mirkalle löytyikin yhteystiedot, mutta Tuijelta puuttuu. Otathan Tuije minuun yhteyttä, jotta paketti pääsisi perille! elamanpehmeaalankaa(at)gmail.com Mikäli en saa voittajiin yhteyttä parin päivän sisällä, arvon palkinnot uudelleen.

Kiitos kaikille osallistuneille ja mukaan liittyneille lukijoille! Ensi vuonna sitten taas näissä merkeissä uudestaan. :)

Posted with Blogsy

Hyvää ystävänpäivää!

Oikein lämmintä ystävänpäivää kaikille lukijoille! <3

Tämän vuoden ystävänpäivän vietto on kulunut rauhallisissa merkeissä ja lempparipuuhissa, kuinkas muutenkaan. :) Dexterkin alkaa jo näyttämään villapaidalta, jee! Ohje on yllättävän helppo ja nopeatekoinen. Titus lanka on ihanan pehmeää, ehkä hieman liian pörröistä omaan makuun, mutta todella miellyttävän tuntuista. Ainoana miinuspuolena täytyy sanoa, että tämä on ensimmäinen lanka, joka aiheuttaa neuloessa nenän kutinaa ja aivastelua. Toivottavasti lanka ei päällä enää pöllyä niin paljoa.

Älkää pelätkö, vaikka tänään vietinkin omaa aikaa, niin kyllä mulla ystäviäkin on. :D Eilen sain viettää ihanan päivän ystävien kanssa, joka on parhautta maailmassa. <3 Vaikka joskus tuntuukin, että elämä kiertää vain tiettyä ympyrää eikä koskaan pääse siitä oravanpyörästä pois, niin oikeastaan elämäni on aika onnekasta monilla tavoin. Täytyy vaan välillä pysähtyä tarkastelemaan. Luin kampaajalla lehdestä mielenkiintoisen artikkelin onnesta ja kuinka sitä voi jokainen tuoda elämäänsä. Onni ei tule ovelta hakemaan, sen olen huomannut. :D Elämässä joutuu tekemään töitä sen eteen, että on onnellinen ja monistakin asioista voi ja kuuluukin olla onnellinen. Mitä se onnellisuus sitten on? Jokaisella on kai siihen omat määritelmät. Mulle se tarkoittaa, että on ihania ystäviä ympärillä, saa tehdä sitä työtä, jota rakastaa, on perhe (vaikkakin äärimmäisen rasittava sellainen :D), pystyy harrastamaan mieluisia asioita ja niiden kautta pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja paikkoihin, terveys, vaikka sen arvostus välillä unohtuu. :)

Näin ystävänpäivänä herkistyy pohtimaan asioita, täytyyhän sitä joskus positiivinenkin olla. ;) On rikkaus omistaa erilaisia ystäviä erilaisista ympyröistä. Ilman ystäviä ei voisi olla! Se, että tekee juuri niitä asioita mitä haluaa ja valitsee ympärilleen sellaisia ihmisiä, jotka tekevät onnelliseksi on tärkeää. Tämä pääsee aina joskus unohtumaan, mutta onneksi on ystävät. <3 Niin kliseistä paatosta, mutta sopii tähän ystävänpäivään. :)

Ylläolevat kolme kuvaa ovat netin ihmeellisestä maailmasta eikä omiani. :)

Friends. <3

Ja sitten eilisiin tapahtumiin...

Ilta alkoi maittavalla ruualla ja uuden ravintolan testauksella. Ravintola Aisti oli nimensä veroinen ja valkosipulikeitto sekä astetta parempi voikkari sulivat suussa. Hinta-laatusuhteeltaan oikein mainio paikka (ei mainos). :) Jälkkärin testaus jäi toiseen kertaan, kun näytöksen väliajalle oli suunniteltu herkkuja. 

Ruuan jälkeen oli kulttuurin vuoro, nimittäin Tampereen Työväen Teatterin Taivaslaulu. Se oli kyllä todella hyvä, suosittelen lämpimästi! En ollut lukenut kirjaa ja oikeastaan en tiennyt mitään muuta kuin, että se kertoo lestadiolaisuudesta. Ja hyvä niin etten tiennyt, ei ollut mitään ennakkoasenteita. Olen aikaisemmin käynyt katsomassa musikaaleja ja komedioita, mutta en draamaa. Teatterin pienessä salissa lähes eturivillä istuessa ei voinut välttyä niiltä tunteilta, jotka esityksestä välittyi. Koskettavaa ja niin todentuntuista. Näytelmän pääroolin Aleksin vanhemmat toivat niin elävästi mieleen omat isovanhempani ja melkein näin heidät näyttämöllä. Tarina oli kuin pieni kurkistus menneisyyteen vaikka eri uskonnosta olikin kyse. Jos ette ole vielä käyneet katsomassa, niin menkää ihmeessä!

Karkkipäivä

SUFFELISUKAT

Lanka: Gjelstal Maija

Puikot: 3,25mm pyöröpuikot

Ohje: Toe-up Toddler socks muokattuna omasta päästä

Lankalaihis: -55g

Tein sukat pitkästäaikaa varpaasta kärkeen ja täytyy taas todeta, että ne on paljon siistimmän näköiset omaan silmään kuin varresta kärkeen neulotut. Tein kaksi sukkaa kerralla Magic Loopin avulla ja sukat valmistuivat hetkessä. Ainoa mikä nousi ongelmaksi oli raitojen saaminen yhteen värin vaihtuessa. Se aiheutti lievästi harmaita hiuksia, koska looppaamalla ei pystynyt kuin toisessa sukassa vaihtamaan ensimmäisen ja viimeisen silmukan paikkaa (jossain olen siihen ohjeeseen törmännyt, en vaan muista missä). Jouduin siis perinteisesti nostamaan aina ensimmäisen silmukan uuden värin toisella kerroksella. Jossain kohdissa raidat menivät tosi tasan ja joissain taas ei. Perfektionistin vikaa, kun häiritsi omaan silmään. :)

Aluksi suunnittelin että kirjailen suffeli tekstin sukkaa kutoessa, mutta muutaman ensimmäisen kerroksen jälkeen totesin jäljen näyttävän niin hirveältä ja kireältä, että purin ne pois ja tein suosiolla tekstin silmukoita jäljittelemällä (Dropsin ohje). Sainpahan tutustua siihenkin tapaan, koska en ollut aikaisemmin tehnyt silmukoiden jäljittelyä. Eikä siitä tullut ihan lempihommaa näin ensi kerralla, koska se tekee sukan kohdan vähän paksummaksi ja kovaksi. Olisi pitänyt ehkä tehdä jäljittely puolikkaalla langalla. Oletteko koskaan kokeilleet sitä? Tuleeko yhtään parempaa jälkeä vai onko se puolikas lanka liian ohutta, ettei se peitä allaolevaa lankaa?

Pienistä virheistä huolimatta olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Toista sukkaa kirjailessa huomasin tehneeni tekstin "väärinpäin". Enkä saanutkaan enää tekstejä peilikuvaksi toisistaan, ärsyttävää. :D Pikkasen olisi voinut taas suunnitella tarkemmin. Mutta pääasia, että itse käyttäjä on tyytyväinen! Nämä olivat kummitytölle lupaamat sukat, jotka olen siis jo aikoja sitten luvannut ja nyt vasta sain täytettyä lupaukseni. Viivästymisessä ei ollut kyse siitä ettenkö olisi halunnut tehdä sukkia vaan en löytänyt sopivaa sukkamallia, joka olisi tosi ihana. Oli liikaa vaihtoehtoja eikä juuri sitä oikeaa, tai ainakaan oikeissa mittasuhteissa. En osaa suhteuttaa aikuisten sukkaa lasten kokoon, jos lanka ei ole 7-veikkaa. :)

Kantapään tein tiimalasina ja yritin tehdä siihen vohvelimaista tuntua nostamalla joka toisen silmukan, mutta se ei ihan mennyt niin kuin strömsöössä. Tiimalasi kantapää onkin vähän pienempi kuin tavallinen kantapää, joten vohveliosuudesta tuli aika nysä ja näkymätön. Jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut jatkaa vohvelia koko ruskean raidan. Seuraavalla kerralla voi sitten olla viisaampi. :) Muuten tykkään kyllä tiimalasikantapäästä sillä se on paljon tiiviimpi ja siistimpi. Ainoa mihin jäi reijät oli puikkojen vaihtumiskohtaan. Ja nekin sai aika kivasti piiloon muutamalla ylimääräisellä silmukalla.

Oikoluettuani tekstin tuli sellainen tunne, ettei sukat ollenkaan olleet sellaiset kuin halusin. Toivottavasti sellainen tunne ei välittynyt teille lukijoille. Näin ei siis ole. :) Sukat onnistuivat omasta mielestäni hyvin ja olen tyytyväinen lopputulokseen (kuten taisinkin mainita). Seuraavia loopattuja sukkia siis tekemään, mahdollisesti muitaihania blogin talvisukat.

Laatuaikaa siskon kanssa

Rakas pikkusisko tuli pitkästä aikaa vierailemaan ja "pakotin" hänet valokuvailemaan. On paljon mielekkäämpää kuvata jonkun kanssa kuin aina yksin heilua kameran kanssa. :) Onneksi ei joutunut kauheasti taivuttelemaan, molemmat kai ollaan peritty isältä valokuvausgeenit.

 Näitä rappusia ei ole todellakaan ikävä, elävästi tuli mieleen lähes joka tiistainen traditio näissä portaissa, joka on onneksi ohi. Reitti Italian tunnille on muuttunut, ei tarvitse näissä portaissa enää hikoilla! Joku hullu näissä portaissa vielä vapaaehtoisesti kuntoilee, hatun nosto heille! :)

 Ilma oli mitä mahtavin valokuvaukselle! Näitä päiviä kaihoisasti muistelee täällä vesisateen keskellä. Ensin suunnitelma oli mennä kuvaamaan Siilinkarille, mutta suunnitelmat vaihtuivat tuttuun ja turvalliseen Pyynikin näkötorniin. Sieltä saa lähes aina takuuvarmasti hyviä kuvia, jos vaan sää sallii. Siilinkari olisi muuten ollut hyvä idea, mutta näin arkena siellä ei olisi ollut majakan kahvila auki ja 20 asteen pakkasessa reilun 2 kilometrin jäällä tarpominen ei kuulostanut kivalle ilman sisäistä lämmikettä. Siispä suunnattiin lähimaastoon, jossa on tarvittaessa kahvila ja munkit lähellä. Ei pääse hiukomaan. :) Myös aika asetti pieniä rajoitteita, sillä kello oli lähes 3 iltapäivällä ja aurinko alkoi laskea uhkaavasti.

Ensin kiivettiin (hissillä) ylös torniin. Huipulta oli mahtavat maisemat! Mutta kuvaamisesta ei meinannut tulla mitään, kun ilma oli ylhäällä niin hyytävää. Reunalta katselin kauhuissani, että olenko oikeasti joskus uskaltanut laskeutua tuolta tornista seinää pitkin alas! Käääk!! Nyt ajatus tuntui mahdottomalta, kun juuri ja juuri pystyi reunan viereen menemään. Kaikkea sitä kaason ominaisuudessa joutuukin tekemään. :D

Lasi- ja sormenjälkitaidetta alá Pyynikin näkötorni. :)

Ja jottei kaikki mun blogikuvat olisi maisemakuvia, niin rakas sisko joutui malliksi. :) Ja vaikka itse sanonkin niin aika hyviä kuvia tuli. Auringon lasku antoi hienosti valoa kasvoille.

Ja solidaarisuuden nimissä, yksi yhteisselfiekin.

No menköön nyt vielä hissiselfiekin. :)

Siinä on katettuna aika monta kieltä maailmassa.



Maisemakuvauksen jälkeen pääsi hetkeksi lämmittelemään sormia ja varpaita herkullisen munkin ja kaakaon kera, Nam!

Paluumatkalla piti taittua bussilla, mutta jotenkin jäätiin kuhnimaan sen verran, että bussin valot kerettiin nähdä. Tämä ei tietenkään kauheasti yllättänyt. :) Hetken arpomisen jälkeen päätettiin sulattaa munkit pienellä kävelylenkillä. Jäätä pitkin pääsi paljon nopeammin keskustaan, eikä jäätynyt bussia odotellessa. Eli päästiin siis kuitenkin sinne jäällekin, toiselle puolelle Tamperetta vaan.

Toissa vuonna uutena vuotena tuli näissä ratinan maisemissa kuvattua, mutta ilma oli pikkasen toinen. Lunta ei ollenkaan ja taisi olla plussan puolella. Tammerkoski oli hienon näköinen, kun ilma oli niin kylmää, että vesi höyrysi.





Siskolla alkoi tässä vaiheessa palaa hermo, kun matka kesti niin pitkään. Aina mä jäin johonkin kiinni kuvaamaan kameran kanssa ja edettiin etanan vauhtia. :)