Something so cozy

BREATHING SPACE

Lanka: Madelinetosh Coquette deux (fuksia) ja Hedgehog fibres sock Crybaby (vaalea)

Puikot: 3,5mm ja 3,75mm pyöröpuikot

Ohje: Breathing space (XL-koko) by Veera Välimäki

Lankalaihis: -500g

 Nyt on reissu tehtynä ja aikaa vihdoinkin saada kuvia myös valmiista Breathing Spacesta. Paljon on ollut instassa ja täällä blogissakin kuvia valmistuvasta neuleesta, mutta nyt on aika "julkaista" neule kokonaisuudessaan. Reissussa nappasin ensimmäiset kuvat neuleesta ja tarkoitus oli ottaa kaikki kuvat reissun päällä. Mutta olisihan se pitänyt arvata ettei siellä kerkiä kuvailemaan muuta kuin maisemia. 😊

Joten piti sitten lähteä kotimaan metsiin etsimään sopivaa maisemaa. Ei ollenkaan niin kiva kuin nuo alppimaisemat, mutta kyllä kai se luminen kuusikin ihan kiva on. 😊 Tällä kertaa päätin lähteä Niihaman ympäristöä tutkimaan ja vaikuttaisi todella kivalta alueelta. Niihaman majalla olisi saanut myös kuumaa juotavaa ja syötävää, mutta oli kiva mutustella omia eväitä.

Pahoittelut kuvien mielenkiintoisista värityksistä. 😁 Jostain syystä olin saanut idean, että kuvaan jpg-muodossa (raakakuvien sijaan). Kai ajatus olisi, ettei niin tarvitsisi muokata kuvia ja eivät veisi niin paljon tilaa läppäri vanhuksesta. 

Kuvathan näyttävät aina hyviltä kamerassa, mutta kun sain ne koneelle kauhistuin. Väritykset miten sattuu ja se kaikkein yleisin kuvan muokkaus nappi (valkotasapaino) oli ulottumattomissa. Pelkällä kirkkauden ja kontrastin säädöllä ei tehnyt mitään. Kuten allaolevassa kuvassa näkyy lumi on värjääntynyt lähes siniseksi, vaikka kuinka yritin muokkailla paremmaksi. Tästä siis opiksi, jos kuvaat jpg-muodossa ota sen verran hyviä kuvia, ettei tarvitse muokata. 😆

Jotta sain kuvista edes suht kelvollisia, piti niitä muokata kahdella eri laitteella ja neljällä eri ohjelmalla. Ne on nyt sitten vähän tällaisia taiteellisempia. 😁 Muistuttakaa seuraavalla kerralla, että kuvaan todellakin vain niitä raakakuvia, sillä niitä pystyy muokkaamaan kunnolla, jos valotus tai väritys on mennyt jotenkin pieleen.

Mutta josko nyt sitten itse neuleeseen... 

....tykkään tästä kyllä todella paljon! 💗

Madelinetosh ja Hedgehogin langat ovat ihanan pehmeitä. Neuletta voisi pitää vaikka nukkuessaankin, vaikka hieman voisi tällaiselle vilukissallekin tulla kuuma. Neuleesta tuli kuitenkin sen verran ohut, että se mahtui mukavasti myös talvitakin alle lämmittämään vaporetton (vesibussi) tuulisessa kyydissä Venetsiassa. 

Breathing space oli ensimmäinen ohjeeni Veera Välimäeltä, mutta ei suinkaan viimeinen. Ohje on todella helppo, kun osaa vaan lukea ja keskittyä lukemaansa. 😉 Kertaalleen pikkaisen menin vikaan, kun lähdin tekemään shorts rows osiota väärään suuntaan. Tein vähän isommilla puikoilla kuin ohjeessa sanotaan varuiksi ettei jää ainakaan pieneksi, mutta en tiedä tuliko neuleesta liian "löysä" sen vuoksi. Olisiko pienemmillä puikoilla tullut napakampi, tiedä häntä? Neule on hiukan isohko, mutta se ei haittaa ollenkaan, sillä se on mukavan rento.

Ja totta kai lopuksi piti pitää evästauko ja ihailla vaan kaunista auringon laskua. 

Breathing Space Aulangolla

No niin, pakkasen keskelle hieman muistelmia syksystä Aulangolta...




Kovasti yritin saada neuleen valmiiksi silloin kuvaukseen (rannetupintuehduksenkin uhalla), mutta mahdottomiin en pystynyt. :)

Ihan neule ei päässyt kuvissa oikeuksiinsa pelkkänä torsona. :)



Joutsenlammella puhkui tuuli aikalailla, onneksi kaverin autosta löytyi sattumalta pientä avustusta ripustamiseen. Olisi muuten mennyt uintireissuksi. :)

Vielä silloin puuttui alaosan resori ja hiat, nyt onkin neule ollut valmiina kuvattavaksi jo hetken aikaa. Seuraavassa postauksessa sitten torson sijaan onkin koko neule. :)

Paparazzikin joutui kuvauksen uhriksi huomaamattaan, sen siitä saa kun ottaa toisen valokuvaajan mukaan. :)

Aulangon ruskaa

Joskus sattuu niitä hyviä ilmoja myös vapaapäivälle, joten se piti heti käyttää hyväksi. Kaverin kanssa ollaan käyty kuvailemassa/harjoittelemassa kuvaamista tässä lähiympäristössä aina silloin tällöin. Nyt päätettiin suunnata Aulangolle.



Vaikka olen Aulangon tornilla monesti käynyt niin en ole koskaan kiivennyt ylös torniin asti. Tai ainakaan niin, että siitä olisi mitään muistikuvaa. :) Viimeksi kun täällä kävin torni oli remontissa tai kiinni eikä ylös asti päässyt.



Pakollinen ikkunaselfie ja paparazzin ottama salakuva. :D

Maisemat tornista oli huikeat! Päivä oli ihanan aurinkoinen, jopa liiankin aurinkoinen vaokuvaajan näkökulmasta. Värit haalistuivat auringossa liiaksi. Jos olisin jaksanut käyttää enemmän aikaa ylhäällä kameran säätöihin, niin kuvista olisi varmasti tullut parempia. Mutta massiivinen tuuli, jäätyminen ja pienen tytön malttamattomuus tekivät suunnitelmat tyhjiksi. :)






Hieman oltiin myöhässä, sillä iso osa puista oli jo lehdettömiä eikä vaahteroita ollut kovin paljoa tuomassa väriä. 

Vaikka oli arkiaamupäivä ja syksy edennyt pitkälle, niin silti maiseman ihailijoita tornilla riitti. :)

Tornin jälkeen käytiin vilvottelemassa järvessä. No ei vaiskaan! Vähän vaan janojuomaa hakemassa. :)

Tornin lähellä on pieni metsälampi, jonka rannalla on hieno ruusupaviljonki. Jylhässä yksinäisyydessään paviljonki on hieman karu pöhöttyneen metsän juurella. Mutta ei sitä voi kieltää, etteikö se hieno olisi.

Lammen rannalla oli vielä puita ja pensaita, jotka hohkasivat väriloisteessa.

Joutsenia mentiin katsomaan joutselammelle, mutta valitettavasti ne olivat jo lähteneet muuttoon, harmi. Sorsat sen sijaan kävivät kurkkaamassa uusia vieraita, mutta lähtivät pian pois, kun tajusivat ettei ollut pullaa saatavilla. :)

 

Aulangolta poispäin ajaessa tehtiin vielä pikainen pysähdys, kun nähtiin onnentemppeli tienvarressa. Yllättävän lujaa Aulangon pikkutielläkin ajetaan, kun meinasin jäädä yhden kaahailijan alle. :( Harmillisesti valotus oli epäsuotuisa onnentemppelin kuvaamiseen. Lähes joka kuvassa temppeli oli tumman varjon peitossa, tai sitten vastaavasti hienosti kellastuneet koivun lehdet paloivat kuvassa puhki. Allaoleva kuva oli ainoa, jossa varjot ja puhkipalaminen oli hillittyä. :) Kuvaushankaluuksista huolimatta onnentemppeli oli söpö pieni somistus.

 

Takaisintulomatkalla tultiin vanhoja pikkuteitä, joten päästiin näkemään jotain vähän muutakin kuin motarin betonia mm. Hattulan kirkko. 

 

Punatiilinen kirkko oli kyllä kaunis, mutta itse tykkään enemmän vanhoista kivikirkoista, niissä on enemmän tunnelmaa ja tarinaa. Sisälle ei tällä kertaa kurkattu, kun pieni neiti otti päikkäreitä autossa.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä matkan varrelle osui Hattulan satama, joka on varmasti kesällä todella kaunis ja kiva paikka. Niin paljon on kaikkia kivoja paikkoja ihan nurkan takana ja silti niissä ei tule koskaan käytyä. Heti sataman nähtyäni muistin yhden tämän kauden Possen jaksoista. Nimittäin yksi stuntti tehtiin juurikin tuolla sillalla. Mies paran piti juosta palavassa puvussa sillalle ja hypätä sieltä alas, huh!

Seuraavassa postauksessa on sitten kuvia Breathing Spacesta, jonka tietenkin otin mukaan kuvattavaksi. :)