Saimin tiluksilla rentoutumassa

Tämän kuvan kaltaisissa maisemissa sain viettää unohtumattoman viikonlopun viikko sitten. Rentoutuen, nauttien hyvästä ruuasta ja varsinkin seurasta. Tutustuen uusiin ihmisiin ja tavaten vanhoja hyviä ystäviä. No mistä sitten oli oikein kyse...

Viime viikon torstaina iltavuorossa työpaikan kahvihuoneessa istuessani ja instagramia selaillessani, huomasin erään postauksen. Kässäkerho Pom Pom ilmoitti yhdestä peruutuspaikasta Punkaharjun neuleretriittiin. Olin toivonut pääseväni kyseiseen retriittiin, joka tuli myyntiin jo viime vuoden puolella, mutta 15 tunnin työpäivä esti pääsyn varaamaan paikkaa riittävän ajoissa. Paikat olivat menneet kuulemma muutamassa tunnissa, joten turha toivo oli enää illalla klo 22.00 aikaan paikkaa saada. Harmitus oli iso, mutta minkäs sille mahtoi. 

Ehkäpä tämä oli siis kohtaloa, mun oli tarkoituskin lähteä Punkaharjulle. Niinpä ei montaa sekuntia mennyt, kun laitoin viestiä Kässäkerho Pom Pomille ja kyselin vieläkö paikka olisi saatavilla. Varasin paikan samalla sekunnilla sillä varauksella, että saisin jotenkin itseni järkättyä paikan päälle. Nopea selvitys junista, liput ostoskoriin ja klo 22.00 töistä kotiin kiireessä pakkaamaan. Lähtöhän oli siis jo seuraavana aamuna. Perjantaina klo 9.00 istuin bussissa kohti Helsinkiä juuri ja juuri silmällisen nukkuneena, mutta intoa piukassa. Edessä oli n. 5 tunnin reissumatka kohti Punkaharjua. Onneksi ei tarvinnut matkustaa yksin, vaan sain seuraksi Helsingistä Anun ja Kaisan. Ystävällisen herrasmiehen ansiosta pääsin jopa samaan työskentelyhyttiin istumaan heidän kanssaan. Matka taittui siis varsin rattoisasti. :)

En ole koskaan (tiettävästi) käynyt Punkaharjulla ja jo itsessään matka sinne oli elämys maisemineen ja pienine söpöine junaseisakkeineen (Retretti ja Lusto). Neuleretriitti järjestettiin Hotelli Punkaharjun hulppeissa maisemissa, joka normaalisti olisi kiinni tähän aikaan vuodesta, mutta hotelli oli avattu vain meille ja meitä varten. 

Saapuessa perille hotelli Punkaharju loisti jylhänä kukkulan päällä, jonne sai melkoisen ylämäen kiivetä päästäkseen perille. Hotelli lähes peittyi valkoiseen lumihankeen, mutta silti sen kauneus oli silmin nähtävissä. Nostan todella hattua Saimi Hoyerille suuresta kunnostustyöstä ja entisöinnistä, ne on tehty kartanoa sekä sen miljöötä kunnioittaen. 

Vastassa hotellilla meitä odotti Kässäkerho Pom Pomin ihanaiset naiset Liinu ja Annu sekä Titittyyn Tiina, jotka asettelivat mukana tuomiaan lankoja ja neuleita esille. Luulin että he olisivat ottaneet vain muutamia lankoja mukaan, mutta hotellin ruokasali täyttyi pian villantuoksuisista vyyhdeistä.

Kun kaikki olivat päässeet perille oli aika tehdä tutustumiskierros. Esiteltiin itsemme, sekä tällä hetkellä puikoilla oleva työ. @nurjajonnan #verticesunitekal2019 huivit olivat selkeästi suosiossa ja viikonlopun mittaan niitä putkahteli vielä lisää puikoille. Tutustumiskierroksen jälkeen ohjelmassa oli vapaata oleskelua, syömistä ja saunomista. Ja sitähän sitten tehtiin koko viikonloppu, täydellistä rentoutumista kiireettömässä ilmapiirissä. :)

Sisäterassin ikkunan ja ovenkarmit olivat hulppeat!

Hotellin sisustus oli todella mielenkiintoinen, positiivisella tavalla siis. Vaaleanpunaisen kartanon kalusteet sointuivat hyvin yhteen, vaikkeivät olleet täysin samaa sarjaa. Hotellin teema toistui hienovaraisesti kattolampuista hotellihuoneen avaimenperään. 

Sisustuksessa oli otettu huomioon kartanon historia ja tehty hienoja sisustuselementtejä mm. vanhoista maljakoista. Puhumattakaan hotellin sielusta, jonka elämäntyö ja harrastus olivat vahvasti esillä. 

Hotellissa oli rento aulatila sohvaryhmineen, joka oli omiaan neulomiseen ja ihan vaan hengailuun. 

Retriitin mainoksessakin olleet keinutuolit olivat nimensä veroisia. Puikkojen kilinä ja hiljainen puheensorina loivat tunnelmaa keinutuolien hiljalleen keinuessa. Retriitissä pääsin tutustumaan ihaniin lämminhenkisiin ihmisiin paremmin. Sitä naurun ja ilon määrää, mitä tästä porukasta lähti ei voi sanoin kuvailla. Ei ollut hotelli hiljainen, vaikka oli vain meidän käytössä. Monta vuotta on taas nuorruttu tämän neuleretriitin ansiosta. :)

Nonesuch neuletakkikin edistyi aika mukavasti viikonlopun aikana.

Suuret kiitokset ja isot pointsit täytyy antaa hotellin emännille sekä Maxille, jotka sydämellä meitä kestitsivät koko viikonlopun. Ilman heidän lämmintä vastaanottoa ei olisi viikonlopusta tullut läheskään niin onnistunut. Kirsikkana kakun päällä olisi ollut itse Saimin vierailu, mutta ymmärrettävistä syistä johtaja joutui olemaan toisaalla. Ehkä sitten seuraavalla kerralla. :)

Saimi on tunnettu terveellisyydestä ja luonnonläheisyydestään, Saimi ja sienet ovat hotelli Punkaharjun sielu. Itse en ollenkaan pidä sienistä ja kauhukseni kuulin, että sieniä on käytetty lähes joka ruuassa mitä emännät meille tarjoilisi. Onneksi ei tarvinnut nähdä nälkää sillä uskokaa tai älkää söin lautaseni kiltisti tyhjäksi ja vielä tykkäsin niistä! Menussa oli sienipiirakkaa, -lasagnea, -keksejä, -pateeta ja mitä vielä muuta minkä unodin mainita. Viikonlopun kohokohta kulinaristisesti oli ehdottomasti herkkulakossa olevalle juuri vastaleivottu voisilmäpulla! Nams! :)

Koska hotelli oli varsinaisesti kiinni, oli meille tarjolla sekä lauantaina että sunnuntaina ravintola Nilassa lounasta. Se oli pienen kävelymatkan päässä hotellilta Luston aseman vieressä. Samalla kävelyreissuun pystyi yhdistämään sivistävämmän museovierailun Luston museossa tai vanhassa asemarakennuksessa, jonne avattiin sinä perjantaina juuri näyttely nimeltä koulutaulut. 

Ravintola Nilan kokit loihtivat maittavat ruuat molempina päivinä eikä matkan varrella olleet lumiset maisematkaan olleet hullummat. Vaikken käynytkään museossa ja aseman taidenäyttelyssä, niin silti pääsin ihasteemaan kulttuuria ja taidetta matkan varrella. 

Pususilta. <3

Kun maha oli täynnä pöydän herkkuja saattoi jalkansa oikaista sohvalle ja neuloa muutaman rivin lisää.  

Hotelli Punkaharjun sisätilat eivät ole ainoat näkemisen arvoiset kohteet vaan hotellin välittömästä läheisyydestä löytyi upeat ulkoilumaastot latuineen. 

Jos jylhät maisemat ovat näin kauniit talvella, voin vain kuvitella kuinka kaunista täällä on kesällä. 

Hotellin seinustalla oli muutama pulkka nojallansa ja niinpä minä lapsenmielinen sitten uskaltauduin laskemaan mäkeä pinkin pulkan kanssa. Voi että se oli kivaa! Mäet olivat ihanan pitkiä, joten vauhdin hurmasta sai nauttia vähän pidempään kuin kaksi sekunttia. Jos kunto olisi kestänyt, olisin laskenut mäkiä useampaankin kertaan, mutta kun ei jaksanut nousta montaa kertaa jyrkkää rinnettä ylös. :)

 

Touhukkaiden päivien päätteeksi iltaisin lämpesi meille rantasauna. Saunomisen välissä oli ihana käydä vilvoittelemassa terassilla kirpsakassa 20 asteen pakkasessa sekä lumihangessa. 

Tämä viikonloppu rentoutti totaamisesti ja oli erittäin tervetullut tähän hektiseen arkeen. Viikonloppu jolloin voi tehdä vain niitä rakkaimpia asioitaan kiireettömästi ja hyvässä seurassa. Ei edes paluumatkan junan/bussin myöhästymiset lannistaneet tunnelmaa, vaikka välillä joutuikin jännittämään, että pääseekö edes töihin seuraavana päivänä. Vuoden päästä neuleretriitti palaa jälleen Punkaharjulle ja sillä kertaa aijon olla kärppänä paikkaani varmistamassa. :)

Omasta puolestani kiitän sekä järjestäjiä että kanssaneulojia ikimuistoisesta viikonlopusta! <3

Neuleretriittilöydöt:

Eihän sitä voinut taaskaan tyhjin käsin kotiin lähteä, joten tässä ostamani "terapia"langat. :D

Ostin Kässäkerho Pom Pomin Merino singleä aivan ihanassa kuparin värissä. Iskin silmäni heti tuohon väriin ja nappasin sitä paidallisen verran. Ajattelin tehdä siitä Joji Locatellin juuri julkaistun All of the lights neuletakin. 

Lisänä vanhaan kokoelmaan otin yhden vyyhdin Merino singleä Munakoiso värissä. Viime vuoden Kuopion superviikonlopulta ostin samaa lankaa jo yhden kerän. Valitettavasti se ei ihan riitä Dusk light huiviin, joten otin varuiksi tämän kerän.

Titityyltä tarttui mukaan hauska "not perfect" pinssi, joka sopii hyvin kasvavaan pinssikokoelmaani. 

Pinssin lisäksi ostin mahtavan väristä sähkönsinistä GarnStoriesin sukkalankaa, josta tulee täydennystä Beekeeper sukkien muodossa #sukkalaatikko2019 kokoelmaani.

Tampereen kädentaidot -messut 2018

Varmasti teen nyt ennätyksen myöhäisimmästä Tampereen käsityömessupostauksesta, mutta aion sen tehdä silti. :) Koska pakkohan sitä on oman kaupungin messuista postata, joka on monelle (ehkä liiankin monelle) vuoden kohokohta. Mitään pitkää postausta ette joudu lukemaan, mutta jos hetkeksi vielä palataan messutunnelmiin. :)



En ollut päässyt pariin vuoteen messuille muiden menojen ja sairastelun vuoksi, joten nyt vahinko oli otettava takaisin koko rahan edestä. Olin messuilla kaikkina kolmena päivänä lähes aamusta iltaan. Onneksi seurana oli monta hyvää ystävää, niin aika meni liiankin rattoisasti. Vaikka kyllä sen viikonlopun jälkeen aika poikki olin. Onneksi messut ovat vain kerran vuodessa. :)

Vuosi vuodelta tuntuu, että messujen kävijämäärät vain kasvavat, kuinkahan isoksi ne edes voi enää kasvaa. :D Nytkin jo tuntui, että happi alkaa loppumaan ja ahdistus tulla ensimmäisen parin tunnin jälkeen. Myös kyynärpäätaktiikkaa aika ajoin joutui kohtaamaan, vaikka yritti rauhassa tarjontaa katsella ja vältellä ruuhkapaikkoja. Huom, Novitan tai Adlibriksen osastolle en edes yrittänytkään mennä tuosta samasta syystä.



Pitkin poikin messualuetta oli esillä hienoja itsetehtyjä käsitöitä. Joroisten virkattu traktori kiinnitti oman huomion. Siinä on kekseliäisyyttä ja kädentaitoa parhaimmillaan!

Myös askartelukilpailuun osallistuneiden lasten taidonnäytteitä oli esillä. 

 Itseäni onneksi enemmän kiinnosti uudet ulkomaalaiset tuttavuudet E-hallissa, kuten mm. tämä ihastuttava G-uld. G-uld oli kunnostautunut lanka+ohjesettien muodossa ja se erilaisuudellaan houkutteli kojuun jatkuvaa väen virtaa. Yhdellä seinällä oli heidän lankavalikoimansa kauniine maanläheisine värineen, josta pystyi vaihtamaan ohjesettiin langat, mikäli valmiit eivät omaa silmää miellyttäneet.



Titityyn Tiina oli pakannut kokonaisen vaunullisen ihania lankoja ja neuleitaan mukaansa. Langat oli kauniisti seinälle asetettuna merkkien sekä värien mukaan vyyhdeissään.




Kässäkerho Pom Pomin naiset olivat taas vaudissa. Liinulla on uskomaton värisilmä sekä lankoihin että kankaisiin. Voi kun olisikin aikaa ja rahaa vaan harrastaa.



Turkulaisen Ilo yarn koruja ja pinssejä piti päästä hipelöimään.



Anna ja Eilan kojussa oli ihania mohairlankoja tarjolla. Mohair ja varsinkin silkkimohair tuntuivat olevan tämän hetken in-juttu, sillä niitä oli monessa muussakin lankakojussa tarjolla.

Elvarin korut jaksaa vuosi vuodelta ihastuttaa! Miten pientä sorminäppäryyttä korujen tekeminen vaatii ja kaikki itsetehtyjä.



Gepeton nukkekodin itse koottavat kaluisteet ovat vaan niin suloisia! Kaippa sitä pitää kohta itselle tehdä nukkekoti, jos ei muita käyttäjiä ilmaannu. :D

Tämä vuonna (varmaankin palautteiden johdosta) oli hieman enemmän panostettu tarjoiluun sekä istumapaikkoihin, joka oli todella tervetullut asia! Delin puolelta löytyvä joulupuuro oli kyllä ehdoton herkku! Kyllä jaksoi messuilla kierrellä, kun aamuisin ennen messujen avautumista täytti mahansa maittavalla riisipuurolla. Vielä kun saisi koko alueelle sinne tänne ripoteltuna enemmän kivoja pieniä sohvaryhmiä kovien tuolien sijaan. Niihin voisi vähäksi aikaa istahtaa neulomaan ja rupattelemaan. Itse pidän ehkä kuitenkin enemmän pienemmistä tapahtumista, joissa on enemmän tunnelmaa. Kädentaito messut ovat levinneet niin laajaksi, että tunnelmallisuus karisee. Se hyväpuoli messuissa on, että siellä pääsee näkemään paljon erilaisia yrittäjiä ja myyjiä samaan aikaan eikä tarvitse olla pelkän nettikaupan varassa.



Toki ihan erillinen kokouhuone yläkerrassa pois kaikesta vilinästä oli myös aika tervetullutta bloggaajien tapaamiseen. Kehitysehdotelmana voisivat järjestäjät ottaa E-halliin lisää ulkomaalaisia uusia lankamyyjiä tai värjäreitä. Samaan yhteyteen hallin keskelle voisi laittaa kahvilan sekä muutaman mukavan sohvaryhmän missä neulojat voisi istuskella, levähtää ja vaihtaa kuulumisia sekä esitellä messulöytöjä. 

Messuilun lomassa kerkesi myös hieman neuloa. Messuneuleeksi olin ottanut mukaan Poetin, joka on uusimmassa Laine Magazinessa (issue 6) julkaistu. Lankana on Katian Cotton Cashmere. Cashmere tuo ihanaa pehmeyttä puuvillaan ja tämä neule on varmasti kesällä ihanan viileä. Mikäli se siksi valmistuu. :D



Jälkeenpäin ajateltuna, ehkä tuo Poet ei ollut paras mahdollinen messuneule, sillä purkuuhan se messuilla neulottu osuus kotona meni. Oikeaa pitsiä olin tehnyt, mutta kierroksen aloitus väärässä kohtaan ja pitsi auttamatta väärässä paikkaan. :)

Messulöydöt:

No niin, sitten siihen ostospuoleen. Se huono puoli kolmen päivän rauhaisalla käyskentelyllä oli, että siinä kerkesi harkita ja katsella rauhassa ja löytää liikaakin kaikkia ihania juttuja. :) Olen päättänyt, että pyrin ostamaan lankani messuilta tai tapahtumista ja välttää yksittäisiä heräteostoksia. Joten sillä verukkeella annoin itselleni luvan vähän repästä. :) Samalla hankin myös kaikki joululahjat, joten olin varautunut vähän isompaan budjettiin. 

Martins Labin langat olivat G-uldin lisäksi itselle uusi tuttavuus. Pienen pienessä kojussa oli lankoja vaikka missä herkullisissa väreissä. Hyvin oli esillepano suunniteltu sillä langat olivat sekä väri että paksuusjärjestyksessä. Kupari tai ruskea on tullut suosikki värikseni hiljattain. Neuleissa sitä ei ole vielä näkynyt, mutta nyt ajattelin tehdä tästä ihanasta suklaaunelmasta Amrum neulepaidan.  

G-uldilta ostin piposetin, johon kuului langat ja ohje. Langat tosin vaihdoin mieleisekseni. Lisäksi sain Tied Knots pipo-ohjeen kaupanpäällisiksi. 

Skein Queenilta ostin huivilangaksi Enchantia, josta suunnittelin tekeväni Dusk light huivin. Enchantissa on pohjana Alpakkalanka, jossa on mukana Cashmereä sekä silkkiä. Nämä vyyhdit ovat uskomattoman pehmeät ja untuvaiset. Käytössä ja iholla varmasti lämmittävä sekä pehmeä!

Laine Magazine issue 6 ilmestyttyä ja siellä Sode neuletakin nähtyäni olen himoinnut itselleni palmikko neuletakkia. Sodeen itsessään menee niin paljon lankaa, että kertakaikkisesti ei ole varaa niin paljoa laittaa yhteen neuleeseen kiinni. Vaikka kuinka haluaisin. :) Lohdutuspalkintona eikä huonona sellaisena ostin Malabrigon Riosia, josta aloitinkin jo tekemään Nonesuch palmikkoneuletakkia. Ylläoleva kuva ei anna oikeutta värille, sillä se on mustan violetti.  

Titityyn kojusta tuli viime hetken ostoksena Pompom lehden uusin painos, koska Malabrigo Riosista suunnittelemani neuletakin ohje löytyikin vain tästä kirjasesta eikä Ravelrystä. Lisäksi jonkinlaisena heräteostoksena tuli ostettua Maker´s Keep ranneke, jonka magneettiin voi neuloessaan kiinnittää silmukkamerkit yms. tarpeellisen pikkutavaran, joka olisi muuten aina suussa tai hukassa. :D

Paaposta silmiini osui aivan sairaan ihania turkistupsuja! Ja juuri lempiväreissä. Näitä tuli hamstrattua ehkä vähän liikaakin, mutta ei ne olleet kyllä hinnalla pilattuja, verrattaen muihin hintoihin. :)

En enää harmillisesti muista mistä kojusta tämän ihanuuden löysin, mutta sain siitä erittäin tarpeellisen pussukan napeille. Jos muistaisin, mistä tämän pussukan ostin, voisin ostaa lisää samalaisia esim. vaihtumattomille pyöröpuikoikoille.

Kässäkerho Pom Pomilta lähdin jo tietoisesti hakemaan Happiness is Handmade pinssiä, koska sen sanoma iskee omaan ajatusmaailmaan täydellisesti. Ja sitä olen pyrkinyt toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan. :) Paapolta löytyi pieniä nahkaisia Hand Made merkkejä sekä tupsun tekolaite, mikä kaiketi aina varalla täytyy olla, jos turkistupsut ei miellytä. Virkkuukoukkuja en varsinaisesti montaa omista koska en virkkaa, mutta aina niitä joskus tarvitsee vaikka silmukoiden luomiseen. Silloin on hyvä olla matkaanmukaan otettavat virkkuukoukut. 

Hupsistarallaa blogistin Terhin ansiosta bongasin vielä viime hetkellä pipoihin ja muihin käsitöihin laitettavia nahkaisia merkkejä Mira Anniiina Designin kojusta. Valitettavasti valikoima oli aika nihkeä, sillä parhaimmat olivat menneet päältä. Mutta löytyi sieltä silti muutama kiva kotiin vietäväksi.

Lopuksi ostin itselleni vielä joululahjaksi ChiaGoon puikkosäilytyspussin vaihdettaville pyöröpuikoille. Olen pitkään haaveillut saavani pyöröpuikot siistimpään järjestykseen ja kuosiin. Bonuksena pussissa on kokomerkinnät vaihtopäille. Missään muualla en ole tätä nerokasta ideaa nähnyt.

Messulöytöjen asioista tämäkin vanha neuletarvike "käsilaukku" menee kiinni! Tätä ennen tämä laukku on joutunut kantamaan kaiken neulomiseen liittyvän tilpehöörin sisässään ja se on pursunnut yliäyräiden. 

Luppasilta löysin joululahjaksi kummitytöille sekä siskon pojalle ihania vaatteita. Vaatteiden erikoisuus on se, että niihin oli tehty nahkasta lisäefekti esim. luppa- tai batmankorvat. Luppakorvat olivat todella suloiset ja eksyin heidän pikkuruiseen kojuunsa ihan vahingossa. Seuraavana päivänä he olivatkin muuttaneet isompiin tilohin ja paremmin nähtäville. Mieli olisi tehnyt ostaa itselle nahkainen reppu luppakorvilla, mutta en kuitenkaan raaskinut.

Ei todellakaan! Vai voiko? :D Paljon tuli taas hamstrattua messuilta, mutta toisaalta kaikki tarpeellisia ja mietittyjä. Onneksi tuli myös suurin osa joululahjojakin hankittua, ettei kaikki aika mennyt itselle hamstraamiseen. :D