tiistai 11. huhtikuuta 2017

Joutsenlampi

 JOUTSENLAMPI
Lanka: Merino sukkis by Ilu (turkoosi) ja Sandnes Sisu (valkoinen)
Puikot: 2,25mm pyöröpuikot

Lankalaihis: -120g

Jo viime kesänä aloitin tekemään näitä sukkia. Ohje löytyi yllättäen Ravelrystä, kun etsin kirjoneulesukkia. Olen tykästynyt kahdella värillä tehtäviin kirjoneulesukkiin, ne antavat kivan kontrastin ja on vielä hallittavissa neulomisen suhteen. Nämä Valkyrien sukat näyttivät todella hienoilta, pakkohan niitä oli sitten kokeilla. :) 


Nämä sukan alut pääsivät mukaan Jyväskylän neulefestareille Jonna Hietalan valokuvauskurssille. Valoituksesta riippuen merinosukkis näyttää, joko siniseltä tai vihreältä. Mutta todellisuudessa lanka on upeasti värjätty monisyinen turkoosi. Merinosukkis on todella pehmeää ja  ihanaa neuloa, tykkään! Ja se sopi myös hyvin yksiin Sandnesin Sisun kanssa. Näistä sukista tuli ehdottomasti unisukat. Näitä ei pahemmin mihinkään mökkihommiin päästetä. :)

 

Ohje oli varresta kärkeen, mutta koska en saa ikinä kärjen ylivetokavennuksista siistejä päätin muokata ohjetta hieman. Aloitin siis sukat kärjestä ja tietenkin molemmat samalla kertaa, sillä en halua toisen sukan syndroomaa. :) Ohje oli helppo kääntää kärjestä aloitettavaksi, Hyödynsin aikaisemmin tekemiä Far into the forrest sukkien ohjetta.  


Kokeilin ensimmäistä kertaa höyryttämistä sileän lopputuloksen saamiseksi sukkiin. Se oli yllättävän kätevää. Kattilaan vaan vettä kiehumaan ja siivilään sukat hetkeksi aikaa. Sukkien ei tarvinnut olla kuin muutama minuutti kuumassa höyryssä, jonka jälkeen kädellä silittelin ne suoraksi. Toistin tätä prosessia muutaman kerran, kunnes olin tyytyväinen sukkiin. Lopuksi laitoin vielä sukat painon alle yöksi. Jos ei halua kastella, venyttää tai silittää sukkia höyryttäminen kattilassa on nopea tapa saada siisti lopputulos.

 

Sukan takaosan kerttiläiskuvio meinasi tuottaa harmaita hiuksia. :) Sai silmä tarkkana katsoa, kumman sukan kuviosta on kyse. Kumpaankin sukkaan siis oli omansa ja niiden pitäisi olla peilikuvat toisilleen niin kuin joutsenienkin. Mutta monessa kohtaan meni silmät ristiin enkä jaksanut aina lähteä purkamaan. 


Vielä ei mene niin kuin Strömsössä kaksi sukkaa kerralla, aina kantapään kohdalla tulee ongelmia niin kuin nytkin. Olin onnistunut näissä hyppimään kantapään kanssa sukissa eri riveille, joten varressa piti katsoa eri rivejä kummankin sukan kohdalla. Tästä syystä oli pakko jo merkitä ruutukuviot ja sukat värikoodeilla, jotta pysyisin laskuissa. :D 


Sukat valmistuivat juuri sopivasti juhlimaan 100 vuotista Suomea. :) Vaikka nämä sukat näyttävätkin haasteellisilta, niin sitä ne ei ollut. Piti vain seurata tiiviisti ruutupiirrosta, jotta tulisi oikeanlaista kuviota. :D Handun merinosukkis loppui kesken ihan viimeisillä metreillä. Onneksi törmäsin Handun Iluun viime vuoden Jyväskylän neulefestareilta ja ostin häneltä saman väristä merinovillalankaa. Jotenkin osasin aavistella, että käy kuitenkin kusisesti. :) Merinovillalankaa meni sen verran vähän, että eroa ei edes huomaa jälkikäteen vaikka neuloessa sen kyllä huomasi.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kesäinen kukkaketo


KESÄINEN KUKKAKETO
Lanka: Malabrigo Sock (pitsiosuus) ja Malabrigo Arroyo (violetti)
Puikot: 3,25mm, 3,75mm ja 4mm pyöröpuikot
Ohjeet: Morning mist (44) by Annie Rowden ja Lace and Sails Scarf (muokattu sopivaksi) by Sue Fischer
Lankalaihis: -300g




Kesän kukkaketo on kaksospuolikas talviselle aamuruskolle, jonka neuloin ensin. Aikaisemmassa postauksessa kerroinkin jo, että malliin tykästyin sen verran, että piti tehdä toinen heti perään. Mutta pienellä twistillä tietenkin. :) Kesäinen kukkaketo neuleen nimeksi ei heti näin marraskuussa äkkiä tulisi, mutta jotenkin näistä väreistä mieleen tuli lupiinit. Lupiini on todella kaunis kukka. Neule sopii myös kevät ja kesä käyttöön, sillä se ei ole niin paksu kuin edeltäjänsä.


Ihana oli nauttia orastavasta kevätauringosta kuvauksen lomassa. :)


Jo neuloessani talvista aamurusko neulepaitaa, törmäsin tähän ihanaan Malabrigon violettiin lankaan ja ihastuin siihen heti. Olen aina ollut Malabrigo lankojen fani ja nyt vielä törmäsin lempiväriin. Lanka on tummaa vieolettia, mutta kun sitä tarkemmin katsoo, niin näkee violetin eri sävyt leikkimässä keskenään. :) Ei ollut vaikeaa löytää violetin langan kaveriksi toista, valkoinen korostaa juuri sopivasti tumman violetin eri sävyjä. Nämä langat polttelivat varastossa niin paljon, että meinasi edeltäjänsä jäädä vallan neulomatta loppuun. :) Malabrigo lanka ei edelleenkään pettänyt, se on ihanan pehmeää ja jouheaa neuloa.


Talvista aamurusko neuletta tehdessä olin laiska enkä jaksanut pingottaa pitsiosuutta, mutta nyt päätin ryhdistäytyä. Ja se kyllä kannatti! Pitsi tulee ihan erilailla esiin. Pingotuksessa meinasi vaan käydä pieni moka. En tajunnut että langan kimmoisuus vähenee huomattavasti, kun sen kastelee kunnolla. Pingotin neuletta kunnolla kunnes tajusin, että se oli reippaasti yli mittojensa. Eikun pingotusneuloja pikaisesti siirtelemään ja kasaamaan pisiä takaisin kokoon. Pelkäsin, että kerkesin jo tyrimään koko homman, mutta yllättävän nätisti pitsi kuivui ja meni kasaan jäämättä isoille ryppykasoille.

 

Ihanaa aurinkoista kevään alkua täältä flunssan keskeltä. :)

torstai 2. maaliskuuta 2017

Talvinen aamurusko

 TALVINEN AAMURUSKO
Puikot: 3,5mm, 3,75mm ja 4mm pyöröpuikot
Ohje: Morning mist (44) by Annie Rowden
Lankalaihis: -450g


Törmäsin sattumalta Ravelryssä tähän ohjeeseen ja tykästyin malliin heti. Pakkohan se oli sitten itsellekin kokeilla. Silmukassa saa ihania ideoita kanssaneulojilta, niin  kuin myös tässäkin neuleessa käytetyt Alpaca ja Silk Mohair. En olisi itse koskaan osannut yhdistää näitä värejä saatikka sitten lankoja toisiinsa.


Alkuun lankayhdistelmä punaruskeasta Alpacasta ja harmaasta Silk Mohairista hirvitti, sillä se näytti ihan punaiselta. Itse en ole ollenkaan punaisen ystävä, mutta jälleen neuleystävät pelastivat ja rohkaisivat jatkamaan. Kun paitaan alkoi tulla enemmän tätä yhdistelmää, aloin myös itse siitä tykkäämään. Punaisuus vaihtui ruosteeseen taittuvaksi, joka toimii. :)

 

No niin...ja sitten siihen valmiiseen neuleeseen. :)



Yövuorojen (4kpl) loputtua otin muutaman tunnin koomaunta, pakkasin kamat kasaan ja lähdin kuvaamaan. Te kaikki ihanat kanssakärsijät, jotka teette kolmivuorotyötä tiedätte, että kuvaamaan on lähdettävä silloin, kun siihen on mahdollisuus. :)


Neuleesta ensimmäisenä tehtiin selän pitsiosuus, jonka ympärille neule alkoi pikku hiljaa muodostua. Alpakka lanka on aika pörröistä ja se syö vähän pitsikuvion näkyvyyttä. Oikasin myös vähän linjoja, enkä jaksanut pingottaa pitsiosuutta. Joten tästä syystä pitsi ei tule oikein oikeuksiinsa tässä neuleessa. Pingottaminen jotenkin aina vaan tuppaa jäämään, vaikka nykyisin olen hommannut siihen ihan hyvät välineetkin. Ei malta, pitää saada neule heti käyttöön! :)


Pitsissä silmukat luotiin Provisional cast on tekniikalla, jotta kuviota voitaisiin jatkaa saumattomasti myös toiseen suuntaan. Ohjeen kuvissa saumaa ei näy, mutta omassani sen kyllä huomaan ja se aavistuksen häiritsee. Mielummin olisin tehnyt pitsiosuuden suoraan yhtenä kappaleena.


Neulehje oli todella yksinkertainen, jos on aikaisemminkin englanninkielisiä ohjeita tehnyt. Ohjetta on helppo muokata omanlaiseksi, sillä siinä neulotaan pääosin vain suoraa. Vartalolla ei ole mitään kavennuksia ja silmukkamäärä pysyy samana. Tykästyin Silk Mohair lankaan ja sen riitoisuuteen, kokonaisuudessa sitä meni vain kaksi kerää. Ainoa mistä en niinkään tykännyt oli kahden pörröisen langan neulominen yhdessä. Neulominen ei luistanut ja välillä pelkkää oikeaa suoraa neuloessa tuntuo, ettei maaliin päästä ikinä. :) Tästä syystä vaihdoin vyötäröosuudella puikot 4mm:iin, olisivat jopa voineet olla isommatkin. Jatkossa tulen käyttämään Silk Mohairia tehosteena, mutta jätän sen 100%:n Alpacan rauhaan ja otan jonkun vähemmän pörröisen langan kaveriksi. :)


"Se tunne, kun yrittää kerrankin onnistua kuvissa." So not gonna happen. :D Yritin kyhaillä hienoja tilannekuvia tavallisten posekuvien sijaan. Tästä edes pysyn ihan niissä normi tylsissä posekuvissa. :)


 Neuleesta tuli todella pörröinen ja muhkea, lämmittää mukavasti näillä "pakkasilla". Ja siitä tuli niin kiva, että halusin tehdä toisen samanlaisen perään. :D Mutta koska en halunnut tehdä täysin identtisiä kaksosia, niin muutelin ohjetta hieman. Halusin vähän kevyemmän, jota voi käyttää sitten keväällä ja kesällä. Siitä tuli vähintäänkin yhtä ihana, kuin edeltäjästään. 💗


 Mutta valitettavasti joudutte odottamaan vielä hetken. Seuraavassa postauksessa on sitten toisen kesäisen kaksosen vuoro. :)

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Italiaa ristiin rastiin, osa 2 Bernina express


No niin, nyt jatkuu vihdoin tarina Italian reissusta Bernina Expressin kyydissä. Suurin osa postauksesta on vain järjetöntä kuvatulvaa, mutta pääsette nauttimaan erilaisista maisemista mitä matkalla tuli vastaan. :)


Aamusta heti lähdettiin liikenteeseen Churin kaupungista ja meidän iloksi vaunut eivät täyttyneet kokonaan turisteista vaan oli paljon myös tyhjiä penkkejä, joilla pystyi hyppelehtimään kameran kanssa. Kanssa matkustajien iloksi tietysti. Jos olisin jaksanut raahata mukana jalustaa, olisin sen mielelläni tehnyt. Rinkkaan vaan ei olisi vaatteita sitten paljoa mahtunutkaan mukaan. Tämän vuoksi kuvat pääsivät ajoittain hieman tärähtelemään, kun piti katsoa ja sännätä joka paikkaan samalla. :)


Alkumatkasta oli kovinkin syksyiset maisemat ja vain vuoren huiput olivat lumen peitossa. Vaikka ne eivät tälläkään matkalla kunnolla kuvaan osuneet valkoista taivasta vasten. :)



Kukkuloilla oli mielenkiintoisia linnoja ja raunioita, joihin olisi ollut kiva pysähtyä.



Vehreässä maastossa oli ihania idyllisiä kyliä, missä huomion keskipisteenä oli aina kirkko. Kyllä näissä maisemissa voisi asua, tuskin kyllästyisi hetkeen. Kuvista päätellen ei uskoisi, että on marraskuun puoliväli. :)


Maisemajunan yksiä nähtävyyksiä olivat lukuisat näyttävät sillat, joita matkan varrella on peräti 196 ja tunneleita 55, joista pisin on n. 6km pitkä. Matkan aikana aina ystävällisesti kuulutettiin eri kielillä milloin olimme tulossa minkäkin nähtävyyden kohdalle. Ainoa huono puoli oli, että yleisen metelin (lähinnä junan ja amerikkalaisseurueen) vuoksi ei meinannut saada kuulutuksista selvää. :)



Filisurissa oleva Landwasser Viaduct, Bernina Express junamatkan korkein (136m) silta. 



Ihme ja kumma matkan aikana ei oikein neulomisesta tullut mitään. :D Junassa sai esitteen, jossa oli kivasti reitti piirretty karttaan ja myös ne nähtävyydet. 



Jos ei kuulutuksista saanut selvää, niin  sijaintia pystyi seuraamaan lehtisen lisäksi myös näyttötaululta tai pöydässä olevasta kartasta.


Ylemmäs kun päästiin alkoi luntakin olla jo maahan asti yltänyt. Aurinko paistoi täydellä teholla ja loi todella hauskoja efektejä kuviin. Ja vaikka oli keskipäivä, tuli tunnelma kuin olisi ollut iltahämärässä liikenteessä. 


Ennen korkeinta kohtaa Alp Grümiä ja pysähdystä oli järvi, joka näytti todella upealta. Voin vain kuvitella kesäaikaan, kun järvi loistaa turkoosina ja vuorten huipuilla saattaa olla vielä vähän lunta. 


Juna meni pitkään järven vierustaa ja hidasti huomattavasti vauhtia, jotta saatiin otettua kuvia. Ja niitähän sitten räpsittiin. :)


Ja olihan se näihin maisemiin pakko Breathing spacekin kuvata. :)



Churin suuntaan menevä Bernina express juna pysähtyi samaan aikaan Alp Grümissä ja sieltä purkautui myös lauma turisteja ihmettelemään maisemia. Kovasti lunta ihasteltiin perheen pienempien toimesta. :)


Alp Grümin "juna-asemalla" ei ollut muuta kuin ravintola. Paikalle ei pääse kuin junalla, ainakaan ei mitään teitä näkynyt missään. Pysähdysaika oli vain vartin, joten mitään kovin kummoista ateriaa ei kerkiäisi saman junan kyydissä syödä. Junia menee kaksi kertaa vuorokaudessa talviaikaan Tiranon suuntaan, joten ravintolaan olisi ollut mahdollista jäädä ja odottaa seuraavan junan tuloa. Meidän aikataulu ei valitettavasti sille riittänyt, mutta ehkä joskus toiste. :)


Järvet ja sillat jatkuivat vielä alaspäinkin tullessa.


Tässä vaiheessa aurinko paistoi melkein kohtisuoraan kameraan, joten se poltti kuvista väritkin. Aurinkolasit sai kaivaa esiin. :)


Hienosti junarata mutkitteli, niin sai junankin kuviin mukaan. Alkupään vaunut olivat tavallisia junan vaunuja ja 4 vaunua oli maisemavaunuja, joissa osa katostakin oli yhtä isoa ikkunalasia.


Allaolevan kuvan vuorten huipulta laskeuduttiin lopulta laaksoon ja matka jatkui vielä vähän matkaa Tiranoon asti. Kokonaisuudessaan junamatkaan meni 4h, mutta junaan voi hypätä myöhemminkin kyytiin ja tehdä päivän pysähdyksiä esimerkiksi St. Moritziin.  


Tiranossa oli junanvaihto Milanoon menevään junaan. Vaihtoaikaa oli mukavat 20 minuuttia. Suunnittelun kukkanen tuli tässä kohtaa matkaa esille, sillä matkasimme Veronaan yhdessä päivässä. Ja se tarkoitti sitä, että aikataulullisesti ei ollut aikaa pysähtyä Tiranoon pidemmäksi aikaa esimerkiksi lounaalle. Posottelimme suoriltaan n. 8tuntia junassa. Vaihtojen yhteydessä onneksi kerkesi käydä tankkaamassa eväsvarastoa. Myös hotellilla tankattu runsas aamupala auttoi pitämään nälän poissa pitkään. :) 


Juna Tiranosta Milanoon kulki Como järven viertä pitkän aikaa. Saatiin ihailla lähes kesäisiä maisemia ja auringon paistetta. Lämpöasteita oli n. +20C mikä tuntui hurjalta verrattuna muutamaan pakkasasteeseen mistä aamulla lähdettiin. 


Ja lopuksi vielä pieni videon pätkä junamatkasta. :) 



Huh huh, olipa varsinainen pläjäys. Olisi melkein vielä pitänyt erotella tämäkin postaus kahteen osaan. Toivottavasti jaksoitte seurata. Seuraavaksi mennäänkin sitten Veronan sykkeeseen. :)