sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Laskemisen ja suunnittelun jalo taito


Jota itsellä ei siis ole. :D Instagramissa olettekin päässeet jo tutustumaan Dexter neuletakkiini, mutta nyt siitä vähän täälläkin. Ostin viime vuoden Tampereen kädentaitomessuilta Baa Ram Ewe:n Titusta aikomuksena tehdä siitä neuletakki. Kerän myyjä langan riittävyyttä kovasti kehui, joten raaskin nappasta mukaani neuletakkiin tarvittavat kolme kerää. Niiden piti riittää hyvin, mutta toisin kävi. No olisihan ne varmaan riittäneet, jos olisin yhtään tarkemmin suunnitellut mitä teen. 


Ostin messuilta yhden kerän valkoista ja kaksi kerää violettia. Alkuun ajattelin, että teen kokonaan valkoisella (älkää kysykö millä ajatuskaavalla), mutta sitten totesin sen olevan liian arka väri ja teenkin kaksi värisenä. Sinänsä hyvä idea, sillä violettia kerää oli jopa kaksi kerää ostettuna. ;) Kuumeisesti aloin etsimään sopivaa kirjoneulekuviota, jolla olisi kiva tehdä värin vaihto. Hetken kesti ennen kuin löysin mieleisen ja työkaverit voivat todistaa, että muutamaan kertaan tuli purettua ennenkuin se oikea sävel löytyi. Ohjeen soveltaminen omatoimisesti on vielä hakusessa. Mutta virheistä oppii ja periksiantamattomalla pakkomielteellä saakin jotain aikaiseksi. :D


Titusta saa Suomesta ainoastaan Kerästä ja jo kertaalleen olin käynyt yhden kerän hakemassa valkoista lisää. Aloin jo epäilemään dementtian saapuneen (ei sekään ihme olisi), kun olin hukannut ostamani valkoisen lisäkerän johonkin. Kunnes kaikki lankavarastot penkoneena tuli mieleen tarkistaa paljonko neuletakki painaa (niinpä niin!) ja olisinkohan mahdollisesti tuhlannut jo senkin kerän. Villatakki painoi n. 300g, joten 3 kerää siihen oli hukkunut. Siinä sentään matematiikkapää toimi ja osasin laskea kumpaa väriä on se kaksi kerää kulunut. Yllättäen valkoista. :D 


Onneksi (tai miten sen nyt ottaa) kauppa on lähellä ja marssin hakemaan kolmatta kerää valkoista Titusta. :) Mutta sitäpä ei ollutkaan enää ja lisää ei ole lähiaikoina tulossa. Se tunne, kun olet vaivalla tehnyt jotakin neuletta ja odotat että saat sen vihdoin valmiiksi. Ja sitten se tyssää ihan viimemetreillä! Vain nappilista ja puolet hihasta jäljellä. Pettyneenä totesin, että saa kait se neuletakki hetken odottaa. Sitä paitsi nythän on kesä tulossa. Mutta sitten Kerän IHANA myyjä ilmoitti, että hänellä on samaa lankaa lähes täysi kerä kotona, että jos haluan saisin sen. Ja mikä ihana uutinen, täydellistä asiakaspalvelua! Tämä neuletakki saattaa siis jopa valmistua juhannuksen lumisateeseen. :)


Viikonlopun yli piti kuitenkin jotain tekemistä käsille saada niin aloitin Raverlystä bongaamani "Far Into The Forrest" sukat. Yllättäen lankavarastoista löytyi sopivaa lankaakin valmiiksi. Ensimmäinen kokeilu Handun sukkalangasta ja näin ensi puraisulla vaikuttaa hyvältä. Lanka on todella pehmeän tuntuista ja sitä on helppo neuloa.


Sukkiin tarvittavia vyyhtejä keriessä tuli kerittyä muutama muukin vyyhti. Pienessä kaksiossa kun ei ole omaa käsityöhuonetta, vaikka siitä kyllä haaveilen. Vyyhdinpuut ja kerijä ovat osoittautuneet erittäin kannattavaksi ostokseksi, onneksi toisten varastoista löytyy aarteita.

Seuraava kerä tulille.
Aavistuksen keristä tulee löysähköjä mun makuun, mutta toisaalta ne ovat pysyneet hyvin kasassa luuloistani huolimatta.


Forrest sukista ja neuletakista lisää myöhemmissä postauksissa.

P.s kyllä kannatti satsata uuteen puhelimeen, sillä nämä kaikki kuvat ovat otettu sillä. Pientä valoisuutta lisätty, mutta ei mitään muuta. Saapa nähdä kuinka käy järkkärin, jääkö vallan unholaan.