lauantai 16. toukokuuta 2015

Juurikin niin kuin Strömsössä ;)

Luulisi, että sen jo osaisi, kun kertaalleen on tehnyt. Luulo ei ole tiedon väärti. :D


Tein jokin aika sitten kummipojalle villapaitaa, joka jäi auttamatta liian pieneksi (oman dementtian vuoksi). :) No nyt vihdoinkin olen alkanut täyttämään lupausta uudesta villapaidasta. Ja koska mokasin koossa pahemman kerran piti hyvityksenä tehdä villapaidasta paranneltu versio. Kummipoika on ehdoton Spiderman fani, joten pitihän sitä spidermania villapaitaankin saada. Inhoan kappaleiden parsimista kokoon, joten tällä kertaa tein (kuvionkin kannalta parempi) etukappaleet ja takakappaleen yhteen. Erittäin hyvä idea, jos osaisi toteuttaa idean loppuun asti. Ohje oli englanninkielinen, joten hetken joutui pähkimään mitenpäin ohjetta lukea (seli seli), jotta saa kappaleet yhdistymään. :) Onneksi oli se yksi harjoituskappale tehtynä...


....niinhän sitä luulisi, että osaisi. Tässä kuitenkin todistus siitä, että aivot (mun) eivät osaa ajatella moninaisesti. Etukappaleisiin tulee "taskuvaot" neljästä nurjasta silmukasta. Hienosti osasin kääntää molemmat lähtemään samasta kohtaa etukappaleissa. Olin erittäin tyytyväinen tulokseen, KUNNES...kädentien kavennuksia tehdessä tajusin. Molemmat etukappaleet "väärinpäin" neulottuna, eli "taskuvaot/tasku" olisi näin ollen kainalossa. Great! :D Parin ensimmäisen kirosanan jälkeen, totesin että heitän työn roskiin. No mutta lupaus on lupaus, enkä todellakaan tekisi uudestaan tuota kirjokuviota. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi purkaa etukappaleet alas asti! Voitte kuvitella, että naapuritkin saivat osansa tästä ilosta, sen epätodellisen 15 minuutin tuijotuksen jälkeen. ;)


Ajattelin, että olisin saanut takakappaleen tehtyä valmiiksi parin päivän sisällä, mutta ei, saan tämän purkuhomman valmiiksi parin päivän sisällä, jee! :) Perfektionistia vielä häiritsee, kuinka epätasaista jälki on uudelleen tehtynä. Selkeästi näkee, mistä kohtaan on purkanut. Pistän kaiken toivon viimeistelyyn ja höyryttämiseen, jotta kaikki rumuudet silottuisivat. 


Kaukaa kuvattuna, se näyttää paljon paljon pienemmältä ongelmalta. Nämä kuvat ovat otettu purkukorjausvaiheen paremmalta puolelta. Kun olin ensimmäisen etukappaleen purkanut, ei tullut mieleenkään ikuistaa teille tilannetta. Sen verran oli kiukkua ilmassa. Nyt ehkä osaa jo hieman nauraa itselleen ja vakuutella, että onneksi ei ollut sen pahemmasta virheestä kyse. :) Huvittavaa tässä on vielä se, että kertaalleen toinen etukappale on ollut oikeinpäin työssä, kunnes huomasin "virheen" ja purin sekä tein uudelleen. Siinä vaiheessa ei onneksi ollut vielä kirjoneulekuviota mukana. 
  

Ehkä tästä vielä joskus villapaita tulee, toivon todella ettei ehdi tästäkin kasvaa ulos. :)

6 kommenttia:

  1. Jos mulle kävisi noin, voin kertoa että tuskin riittäisi kärsivällisyys purkaa kymmeniä ja taas kymmeniä kerroksia ja neuloa uudestaan. :D Mutta teit sinnikkäästi ison urakan, ja hieno lopputulos varmasti on jokaisen kiukkuhikipisaran arvoinen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sartsa <3. Tsemppauksesi tuli todella tarpeeseen! Osasi taas nauraa itselleen. :D

      Poista
  2. Vau, hienosti alku lähtenyt käyntiin. Tsemppii vaan..kyllä se siitä valmistuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Eiköhän se tästä. :)

      Poista
  3. Voi eiiii! Oikein harmittaa sun puolesta! Itselläni harvoin menee mikään käsitöiden saralla täysin putkeen, joten tunne on tuttu, kun on nieltävä ylpeytensä ja ruvettava puurtamaan. Mutta kantapään kautta... Todella taidokas tuo kirjokuvio, lopputulos on varmasti vaivan arvoinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanasta kommentista! Kirjokuvio olikin ainoa asia mikä sai purkamaan. Kantapään kautta voittoon. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, se julkaistaan ylläpidon hyväksynnän jälkeen.