sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Ruoho on vihreää aidan toisella puolella

Sain tilaisuuden päästä WHO:n/UNICEFin järjestämään Neo-BFHI konferenssiin Uppsalaan. Neo-BFHI tarkoittaa vastasyntyneiden tehohoidon vauvamyönteisyyttä eli imetyksen turvaamista myös ennenaikaisten ja sairaiden vastasyntyneiden hoitotyössä. Tässä postauksessa en käsittele sen tarkemmin konferenssia vaan tarkoituksena on esitellä kaunista Uppsalan kaupunkia. Sen verran mitä sitä nyt kerkesi konferenssipäivien aikana nähdä.

Uppsala on pieni ja idyllinen kaupunki. Keskustan alue on helposti käveltävissä. Majoituin matkaseurani kanssa Park inn by Radisson hotellissa. Kentältä rautatieasemalle tullessa katsoimme, että hotellihan on ihan rautatieasemassa kiinni. Iso ja ruma kompleksi, mutta onneksi tuo kompleksi osoittautui Radisson hotelliksi ja meidän hotelli oli sen vieressä pienempi ja paljon idyllisempi. Hotelli oli viihtyisä ja siisti sekä aamupala oli erittäin runsas ja maittava. Hotelli oli ihan rautatieaseman vieressä ja kävely matkan päässä yliopistolta, jossa konferenssi järjestettiin.


Hotellin tarkastuksen jälkeen lähdettiin katselemaan kaupungin maisemia.



Uppsalan tuomiokirkko ja Fyrisån-joki. Joki oli oiva kohde valokuvaustestailulle.



Kaupungin kukkaloistoa.

 


Konferenssi pidettiin Uppsalan yliopistolla, joka on itsessään vaikuttava nähtävyys. Puitteet olivat kuin kuninkaan linnassa. 




Ruokatauolla kerkesi pikaisesti kuvata kaunista aurinkoista puistoa. Lämpöä riitti. :)

 


Lisää ihanaa kukkaloistoa. :)


Aurinkoinen sää piti jättää taakse ja suunnata kotia kohti. Mielellään olisi viettänyt pidemmänkin aikaa tutkaillen kaupunkia. Ensi kerralla sitten. 


Mieli olisi tehnyt jäädä aurinkoiselle terassille kokoomaan ajatukset erittäin antoisista päivistä.


Ihan ei kommelluksitta päästy takaisin kotiin, mutta ehjänä kuitenkin. Junassa matkalla lentokentälle meinattiin jäädä jumiin junaan ja koukata Tukholman kautta. Aseman kohdalla huomattiin, että ovi oli epäkunnossa (iso oranssi lappu ei osunut silmiin) ja pienessä paniikissa yritettiin päästä toiseen vaunuun ja sieltä ulos. Matkaa hidasti väliovet, jotka eivät suostuneet aukeamaan. Ei osattu heiluttaa kättä ovien yllä jotta ovet olisivat avautuneet, mutta onneksi ystävällinen paikallinen auttoi. :) Ja loppujen lopuksi kiirettä ei ollut, koska lento oli myöhässä 3 tuntia. Ihan hyvin olisi kerinnyt katsomaan kaunista Tukholmaakin. Kotiin pääsin vasta seuraavana aamuna 6.30 (lennon piti olla 23 aikaan edellisenä iltana Helsingissä), mutta onneksi oli vapaapäivä, jonka pystyi viettämään nukkumalla. :)

Viittauksena otsikkoon, Ruotsissa osataan tehdä asiat paremmin. :) Myös hoitotyön saralla (omasta näkökulmastani ainakin) he ovat 30 vuotta meitä edellä. Tämä siis ilmeni illallispöytäkeskustelussa, vaikka olihan se jo tiedossa. Kirittävää siis löytyy. :)

 

lauantai 16. toukokuuta 2015

Juurikin niin kuin Strömsössä ;)

Luulisi, että sen jo osaisi, kun kertaalleen on tehnyt. Luulo ei ole tiedon väärti. :D


Tein jokin aika sitten kummipojalle villapaitaa, joka jäi auttamatta liian pieneksi (oman dementtian vuoksi). :) No nyt vihdoinkin olen alkanut täyttämään lupausta uudesta villapaidasta. Ja koska mokasin koossa pahemman kerran piti hyvityksenä tehdä villapaidasta paranneltu versio. Kummipoika on ehdoton Spiderman fani, joten pitihän sitä spidermania villapaitaankin saada. Inhoan kappaleiden parsimista kokoon, joten tällä kertaa tein (kuvionkin kannalta parempi) etukappaleet ja takakappaleen yhteen. Erittäin hyvä idea, jos osaisi toteuttaa idean loppuun asti. Ohje oli englanninkielinen, joten hetken joutui pähkimään mitenpäin ohjetta lukea (seli seli), jotta saa kappaleet yhdistymään. :) Onneksi oli se yksi harjoituskappale tehtynä...


....niinhän sitä luulisi, että osaisi. Tässä kuitenkin todistus siitä, että aivot (mun) eivät osaa ajatella moninaisesti. Etukappaleisiin tulee "taskuvaot" neljästä nurjasta silmukasta. Hienosti osasin kääntää molemmat lähtemään samasta kohtaa etukappaleissa. Olin erittäin tyytyväinen tulokseen, KUNNES...kädentien kavennuksia tehdessä tajusin. Molemmat etukappaleet "väärinpäin" neulottuna, eli "taskuvaot/tasku" olisi näin ollen kainalossa. Great! :D Parin ensimmäisen kirosanan jälkeen, totesin että heitän työn roskiin. No mutta lupaus on lupaus, enkä todellakaan tekisi uudestaan tuota kirjokuviota. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi purkaa etukappaleet alas asti! Voitte kuvitella, että naapuritkin saivat osansa tästä ilosta, sen epätodellisen 15 minuutin tuijotuksen jälkeen. ;)


Ajattelin, että olisin saanut takakappaleen tehtyä valmiiksi parin päivän sisällä, mutta ei, saan tämän purkuhomman valmiiksi parin päivän sisällä, jee! :) Perfektionistia vielä häiritsee, kuinka epätasaista jälki on uudelleen tehtynä. Selkeästi näkee, mistä kohtaan on purkanut. Pistän kaiken toivon viimeistelyyn ja höyryttämiseen, jotta kaikki rumuudet silottuisivat. 


Kaukaa kuvattuna, se näyttää paljon paljon pienemmältä ongelmalta. Nämä kuvat ovat otettu purkukorjausvaiheen paremmalta puolelta. Kun olin ensimmäisen etukappaleen purkanut, ei tullut mieleenkään ikuistaa teille tilannetta. Sen verran oli kiukkua ilmassa. Nyt ehkä osaa jo hieman nauraa itselleen ja vakuutella, että onneksi ei ollut sen pahemmasta virheestä kyse. :) Huvittavaa tässä on vielä se, että kertaalleen toinen etukappale on ollut oikeinpäin työssä, kunnes huomasin "virheen" ja purin sekä tein uudelleen. Siinä vaiheessa ei onneksi ollut vielä kirjoneulekuviota mukana. 
  

Ehkä tästä vielä joskus villapaita tulee, toivon todella ettei ehdi tästäkin kasvaa ulos. :)