Sain tilaisuuden päästä WHO:n/UNICEFin järjestämään Neo-BFHI konferenssiin Uppsalaan. Neo-BFHI tarkoittaa vastasyntyneiden tehohoidon vauvamyönteisyyttä eli imetyksen turvaamista myös ennenaikaisten ja sairaiden vastasyntyneiden hoitotyössä. Tässä postauksessa en käsittele sen tarkemmin konferenssia vaan tarkoituksena on esitellä kaunista Uppsalan kaupunkia. Sen verran mitä sitä nyt kerkesi konferenssipäivien aikana nähdä.
Uppsala on pieni ja idyllinen kaupunki. Keskustan alue on helposti käveltävissä. Majoituin matkaseurani kanssa Park inn by Radisson hotellissa. Kentältä rautatieasemalle tullessa katsoimme, että hotellihan on ihan rautatieasemassa kiinni. Iso ja ruma kompleksi, mutta onneksi tuo kompleksi osoittautui Radisson hotelliksi ja meidän hotelli oli sen vieressä pienempi ja paljon idyllisempi. Hotelli oli viihtyisä ja siisti sekä aamupala oli erittäin runsas ja maittava. Hotelli oli ihan rautatieaseman vieressä ja kävely matkan päässä yliopistolta, jossa konferenssi järjestettiin.
Hotellin tarkastuksen jälkeen lähdettiin katselemaan kaupungin maisemia.
Uppsalan tuomiokirkko ja Fyrisån-joki. Joki oli oiva kohde valokuvaustestailulle.
Kaupungin kukkaloistoa.
Konferenssi pidettiin Uppsalan yliopistolla, joka on itsessään vaikuttava nähtävyys. Puitteet olivat kuin kuninkaan linnassa.
Ruokatauolla kerkesi pikaisesti kuvata kaunista aurinkoista puistoa. Lämpöä riitti. :)
Lisää ihanaa kukkaloistoa. :)
Aurinkoinen sää piti jättää taakse ja suunnata kotia kohti. Mielellään olisi viettänyt pidemmänkin aikaa tutkaillen kaupunkia. Ensi kerralla sitten.
Mieli olisi tehnyt jäädä aurinkoiselle terassille kokoomaan ajatukset erittäin antoisista päivistä.
Ihan ei kommelluksitta päästy takaisin kotiin, mutta ehjänä kuitenkin. Junassa matkalla lentokentälle meinattiin jäädä jumiin junaan ja koukata Tukholman kautta. Aseman kohdalla huomattiin, että ovi oli epäkunnossa (iso oranssi lappu ei osunut silmiin) ja pienessä paniikissa yritettiin päästä toiseen vaunuun ja sieltä ulos. Matkaa hidasti väliovet, jotka eivät suostuneet aukeamaan. Ei osattu heiluttaa kättä ovien yllä jotta ovet olisivat avautuneet, mutta onneksi ystävällinen paikallinen auttoi. :) Ja loppujen lopuksi kiirettä ei ollut, koska lento oli myöhässä 3 tuntia. Ihan hyvin olisi kerinnyt katsomaan kaunista Tukholmaakin. Kotiin pääsin vasta seuraavana aamuna 6.30 (lennon piti olla 23 aikaan edellisenä iltana Helsingissä), mutta onneksi oli vapaapäivä, jonka pystyi viettämään nukkumalla. :)
Viittauksena otsikkoon, Ruotsissa osataan tehdä asiat paremmin. :) Myös hoitotyön saralla (omasta näkökulmastani ainakin) he ovat 30 vuotta meitä edellä. Tämä siis ilmeni illallispöytäkeskustelussa, vaikka olihan se jo tiedossa. Kirittävää siis löytyy. :)