tiistai 31. maaliskuuta 2015

Körttisukkaa pukkaa.

MIESTEN KÖRTTISUKAT (koko 45)
Puikot: 3,5mm pyöröpuikot
Lankalaihis: -185g


 Tällä kertaa projektina oli yhdet joululahjasukista. Sopivasti rupesi satamaan luntakin tunnelman luomiseksi. :) Tällä erää oli vuorossa isälle lupaamat sukat. Olin asettanut itselleni deadlinen, jotta saisin kaikki sukat valmiiksi ennen kesää. Tiukoille menee, sillä vielä on apen sukat vaiheessa. No tällä menolla kesä ei tule vielä moneen kuukauteen, joten ei pidä lannistua. :)


Olen facebookissa muutamassakin neulontaryhmässä ja sieltä on saanut mahtavia ideoita kerrakseen. Joskus jopa ei kerkiä kaikkia ideoita kirjaamaan ylös ja aivot sanoo overload. Joitakin todella hyviä ideoita on jopa jäänyt muhimaan päähän, kuten tämä "looppaaminen" (Magic Loop). Aivan mahtava idea! Minä, joka olen aina laiskistunut saatuani ensimmäisen sukan valmiiksi, riemuitsin tästä ideasta. Olen jo testaillut kahta sukkaa kerralla varpaista aloittaen ja nyt aloitin varresta.  Molemmat tekniikat ovat yhtä helppoja, ehkä alku on hieman helpompaa varresta aloittaen, mutta mielestäni kärki on taas siistimpi kun aloittaa siitä. Ryhmässä sain jokin aikaa sitten jo vinkkejä mitä tehdä lankakerille, jotka menevät koko ajan solmuun. En heti osannut ideaa lähteä hyödyntämään, mutta näiden sukkien kohdalla lamppu vihdoin syttyi. :)


Niinkin yksinkertaisesta ohjeesta on kyse, kuin laittaa lankakerät sukkien sisään, tällöin ne eivät mene niin solmuun. Toki ne saattavat sukan sisässä mennä ristiin, mutta on se parempi kaksi keskenään solmussa olevaa kerää kuin neljä. :) Todella hyvä idea, harmi että se välähti vasta sukkien loppupuolella. Sukkien varret pistin kiinni hätäpäissäni klemmareilla, mutta varmasti löytyy paljon fiksumpiakin ideoita. Ei meinaan ollut niin yksinkertaista irroittaa noita pirun klemmareita. Mutta ajoivat ne asiansa ja pitivät lankakerät sukkien sisässä. :)


Yritin matkan varrella korjailla rivinvaihdosta aiheutuvaa epätasaisuutta, mutta missään vaiheessa en saanut sitä kokonaan häivyttymään. Olisi ehkä auttanut, jos olisin tehnyt sukkien alut sukkapuikoilla ja vaihtanut sitten pyöröpuikot. Näin olisin saanut rivinvaihdon ulkosivuille eikä sisäsivuille. Tällä Dropsin ohjella yritin häivyttää rajaa.


Miten tuleekin mieleen noista täytetyistä sukista ALF, muistatteko hänet? :D







maanantai 16. maaliskuuta 2015

Baby steps, baby steps. :)


Aloitin jokin aika sitten kasaamaan haastavaa palapeliä. Rakastan palapelejä, koska niissä pääsee haastamaan omaa keskittymiskykyä ja pitkäjänteisyyttä. Se tunne kun puoli vahingossa löytää oikean palan kohdalleen. <3 :) Olen ottanut harrastukseksi tehdä palapelejä paikoista, joissa olen maailmalla matkustanut, niistä tärkeimmistä ainakin. Töissä pitää käydä jo siksikin, että saan rahoitettua nämä harrastukset. Käsillä tekeminen on aika vahvassa roolissa mun elämässä. Aina tarvitsee olla jotain näpertämässä, töissä tai kotona. :)

Pitkään olen suunnitellut teettäväni omasta valokuvasta Cinque Terren alueelta palapelin, mutta olen ollut skeptinen laadun suhteen. Ja jotenkin vaan en ole saanut aikaiseksi tilata. Ehkä sillä oli syvempi merkitys, sillä yksi kaunis päivä törmäsin vahingossa eräässä harrastekaupassa tähän palapeliin. Se on juurikin se kuva mistä olen itsekin ajatellut palapelin teetettävän. Ja se löytyi! <3 Sitten kun sen vielä saisi koottua. Tuo 2000 palaa aiheuttaa vaan pientä haastetta. ;) Tässä teille ensimakua. Helpoimmat kohdat on jo plakkarissa, mutta vielä ei olla voiton puolella. :)


Eihän se tuossa nyt niin suurelta näytä, mutta jotta saisitte vähän tuntumaa niin kerronpa palapelin mitat koottuna, n. 98x75cm. :D Tässä saattaa jokunen tovi ja viinilasillinen mennä. Helpottaakseni työtä teen palapelien kanssa yleensä niin, että jaottelen kaikki samaa aihetta (jos pystyy tunnistamaan) olevat palat omiin pusseihinsa. Tässäkin palapelissä oli oikeastaan koottavana 6 pienempää palapeliä. Jos aikoo saada joskus valmiiksi 2000 palan palapelin täytyy olla aika järjestelmällinen. Olenkin naureskellut, etä ainoa järjestelmällisyys mussa tulee palapeleissä (ja töissä) esiin, muuten on hyvinkin leväperäistä toimintaa havaittavissa. :) Kun olen jaotellut palat isompiin kategoria pusseihin, jaan ne (varsinkin taivaat, metsät, meret) värisävyjen mukaan pikkupusseihin. Nämä vaiheet ovat mielestäni kettumaisimpia, mutta myös välttämättömiä. Jokaista palaa ei voi kokeilla joka paikkaan, siinä menisi ikä ja terveys. Tai no menee tässä muutenkin. :D


Kyllä siitä jo Manarolan kaupungin tunnistaa. :)


Paikallinen tuttava on naureskellut usein Italian rakkaudelleni ja kun näimme viimeksi, hän pyöritteli silmiään ja totesi olevani hullu. :) Hän ei voinut käsittää kuinka joku voi olla niin innoissaan maasta, jossa on ollut ja on edelleen niin paljon korruptiota yms. Totesin, että peferisco la lingua e le persone italiane, che sono molto simpatici e vivaci. Eli pidän italian kielestä ja italialaisista, koska he ovat sympaattisia ja eläväisiä. Toista maata, kuin me jurot suomalaiset. En tiedä mikä siinä maassa ja kulttuurissa loppujen lopuksi kiehtoo, onko se aurinko ja lämpö, jotka vaikuttaa positiivisesti ihmisiin tai sitten olen ollut edellisissä elämissä joskus italialainen. Tai mistä sitä tietää, jos esihistoriassani on joku ollut lämminverinen. :)

Tarkkaavaiset saattoivatkin jo hoksata, että kyseessä on sama kaupunki/kylä kuin mitä blogin taustalla. Taustakuva on vaan käännetty toisinpäin, jotta se olisi käyttökelpoisempi blogiin. :) Olen laittanut edellisen palapelin (Rooman Colosseumista, 1000 palaa) kehyksiin ja jatkossa ajattelin tehdä samoin muillekin. Jos joskus saan sen lottovoiton, voin ostaa talon missä on suuri askarteluhuone ja sinne seinälle voin ripustaa nämä palapelitaulut. Tässäpä teille väliaikatietoja. Hauska katsoa, koska saan päivittää palapelin valmistumisesta. :)

Villiä menoa.

Kansikuva otettu netistä.
 JAN VAN HAASTEREN, SAFARI 
1500 PALAA

Tätä palapeliä oli todella hauska ja nopea tehdä, sillä kuvassa ei ollut paljoa samanlaista osuutta kuten taivasta tai merta. Oman haasteensa teki kuvan sekavuus. Miten löytää oikeat eläimet kuvasta. Usein saattoi mennä puoli tuntiakin väittäessä, että nämä palat ovat menneet sekaisin jonkin toisen palapelin kanssa. Ei täällä tälläistä ole, mutta kuitenkin kummassa kaikki palat löysivät oman paikkansa. Palapelin tekijällä on uskomaton lahja tehdä piiroksen hahmoista niin samanlaisia, mutta kuitenkin jokainen ihan omanlaisensa.

Kuvat ovat hieman heikkolaatuisia, sillä ne on pikaisesti napattu kännykällä. :)


Prinsessa jos oisin...

 NEUSCHWANSTEININ LINNA, SCHWANGAU, SAKSA
1000 PALAA

Myös tämän linnan piti päästä kehyksiin ja seinälle, mutta kuinkas ollakaan menin ja hössin sen homman lahjakkaasti. Nyt palapeli mahdollisesti odottaa uusiokäyttöä jätteiden lajittelussa tai makaa viimeisessä lepopaikassaan kaatopaikalla. :)

Tämä oli ensimmäinen maisema palapeli, jonka olen hankkinut sillä perusteella, että olen käynyt siellä oikeasti. Aloittelijan otteella tein hitaasti ja hartaasti tätä palapeliä. Voitte kuvitella, että muutama ärräpää pääsi omasta tyhmyydestä. Olin katsonut pahvilaatikon kyljestä mitat palapelille ja sen mukaan hakenut kehykset. Enkä tietenkään halvimmasta päästä olevia kehyksiä, olihan se hieno taulu. :) Kotiin päästyäni tajusin, että kehykset olivat aavistuksen liian pienet. No, tässä vaiheessa olisi päässyt vielä pienellä vaivalla, mutta koska itsepäinen ja pihi olin, niin totesin saavani mahdutettua palapelin kehyksiin, voisin vaikka hieman viilata reunoista, jos ei muuten mahtuisi. Ja jotta saisin palapelin tiivistettyä äärimmilleen, päätin liimata palapelin pohjaan kiinni. TIEDÄN, äly ja väläys. :D Ja miksi, oi miksi päähän pääsi sellainen ajatus, että liimaan reunat ensin ja ahdan sitten palapelin väkisin keskeltä yhteen. Teoriassa hieno idea....EI NÄIN! :D Siihen asti meni hyvin, kunnes pääsin lähelle keskiosaa. Palat eivät mahtuneet enää omille paikoilleen. Great!

Kuningasidea nro 2! Viilaan hieman paloista reunoja pois kynsiviilalla, jotta ne mahtuvat paikoilleen. Joo hyvä idea, kunnes viimeisissä palasissa alkoi olla palasta puolet viilattuna pois. Eikä se palapelin palan viilaaminen ole mitään helppoa, voin kertoa. :) Voitte vain kuvitella miltä se Neuschwansteinin linna näytti lopuksi, kun puolet palojen osista puuttui. Slummien linnakkelta. :D Sydäntä raastaen jouduin sen viemään roskiin. Mitä tästä opimme? Ajattele ennen kuin teet. :)


Onneksi kerkesin edes kuvata palapelin ennen kuin menin sen pilaamaan. Todistus siitä, että olen sen joskus valmiiksi saanut. :)

Palasia Roomasta.

Päätin postata myös aikaisemmin tekemäni palapelit. Rooman Colosseo pääsi ensimmäisenä kehyksiin ja kansiin. :)
 
IL COLOSSEO, ROME, ITALY
1000 PALAA


lauantai 7. maaliskuuta 2015

Täydennystä


Sain vinkkiä Käsityöblogit facebookryhmässä Ilosofiaa blogin Johannalta lopettavasta lankojen verkkokaupasta, Lankatuvasta. Ja viime hetkellä kerkesin nappaamaan sieltä itselleni pientä kivaa. :) Paljoa ale-koreissa ei enää ollut jäljellä, mutta löytyi sieltä muutama sellainen mitä ei vielä omassa kokoelmassa ole.


Perjantaina se sitten saapui! Ja todella nopeasti. Tänään vielä kävin linkkien vuoksi kurkkimassa nettisivuilla ja ne olivat jo poistuneet. Joten todellakin viime tipassa kävin nappaamassa omani, kiitos Johannalle vinkistä! :)


Tässä ohjeessa ihastuin lehtimäiseen reunukseen, jonka halusin oppia. Miten se nälkä voi kasvaakkaan syödessä. ;) En ole todellakaan mikään huivi ihminen, mutta huomaan silti bongaavani kaikkia kivoja huiviohjeita. Kaikissa blogeissa kun näkee toinen toistaan ihanampia huiveja, tulee itsellekin tarve saada samanlainen. Nyt on siis tehtävä itsestä vaikka väkisin huivi-ihminen. Saatte sitten opettaa mua pitämään niitä. :)


Lisäksi piti kasvattaa KnitPro perhetta vielä vähän lisää, kun niin hyvään hintaan sai. Harmi, että ei ollut enempää jäljellä tilattavaa. :)






keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Buon ultimo viaggio il nonno, a volte ci vediamo.

"Kun yö saapui, niin matka päättyi

ja uneen uuvutti väsyneen.

Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen,

on rauha saapunut sydämeen."



Tämä blogi alkaa olla aikamoinen sekametelisoppa. On sitä sun tätä tarjolla. Mutta eipä se muuten olisi omannäköinen. :) Tällä kertaa tein korttiaskarteluja, vähemmän kivasta aiheesta. Muutama vuosi sitten tein itse isoäidin hautajaiskutsukortit ja nyt oli vuorossa isoisän kutsut. Samalla teemalla, mutta hieman muunnellen. Voitte uskoa, että on aika vaikea löytää hautajaiskutsu teemaan sopivaa materiaalia askartelukaupoista tai edes internetin kultaisesta maailmasta. Vai eikö ole tapana tai soveliasta tehdä hautajaiskutsuja itse? En todellakaan ole skräppääjä tai korttitaiteilija, vaikka niin voisi käsillä tekemisen rakkaudesta äkkiä luulla. :) Mutta silti lähdin yrittämään.

Valinnan vaikeus ja askartelukaupan myyjän palvelualttiuttomuus tekivät päätöksistä vielä vaikeamman. Mutta lopulta päädyin yksinkertaiseen ratkaisuun. 



"Ruusuboordi" on tehty valmiista ruusunauhasta. Tämä oli myyjän idea ja hetken sulateltuani, totesin sen käyttökelpoiseksi ideaksi. 


Tulostin tekstin läpinäkyvälle paperille kortin sisäpuolelle. Se antaa mielestäni sopivaa juhlavuutta kuitenkin tilanteeseen sopien. 


Lopuksi voin kertoa (en tiedä kannattaisiko) erittäin nolon kömmähdyksen liittyen tähän korttiaskarteluun. Niin kuin kerroinkin, koneelta löytyi ennestään valmiina tekstipohja isoäidin hautajaiskutsusta. A4:lla tekstipohja x 4 (paperin säästämiseksi tietenkin). No niin arvaatte varmaan mitä onnistuin sähläämään. Kyllä, osassa korteista luki: "jätämme jäähyväiset rakkaalle mammalle" papan sijaan. :D Jotenkin kummassa kone ei ollut tallettanut (Kröhöm....) kaikkiin neljään tekstiin tekemääni muutosta henkilön suhteen. Muuten tiedot piti kyllä paikkansa. Onni onnettomuudessa, että tarkistin vielä seitsemännen kerran kortit kirjekuorissaan (päivämäärän lähinnä) ennen kuin suljin kuoren. Enkä päässyt aiheuttamaan suvussa katastrofia ja paheksuntaa. :)


sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Unohdettu harrastus

Miten ihmisellä voi olla niin monta rakasta harrastusta? :) Käsityöt, italian opiskelu ja valokuvaus ovat vieneet mennessään ja jättäneet unholaan yhden rakkaimmasta harrastuksista, lukemisen. Tänään pitkästä aikaa sekin vimma pääsi valloilleen, alekorien äärellä. :) Suomalaisessa kirjakaupassa oli helmikuun ajan 3 pokkaria 15€:lla, joten pakkohan sitä oli tarttua tilaisuuteensa. Koska nää vaan saa luettua. :) Olen kerännyt pikku hiljaa mistä milloinkin Patricia Cornwellin Scarpetta-sarjaa ja nyt tuli täydennystä oikein urakalla. Enää kaksi kirjaa puuttuu! :)


Ja jottei meni elämä niin synkäksi niin piti sitä vastapainoksi ottaa vähän hömpääkin. Päätin pitkästä aikaa kokeilla Tuija Lehtistä, joo tiedän niin teiniä :). Pystyisinkö edelleen arvaamaan ensimmäisissä luvuissa kuka on kenenkin kanssa lopussa. Lehtisen kirjat on ihanan aivotonta lukemista, jonka kera voi ottaa kasan sulkaata ja lasin viiniä. 


Ja jottei se käsityöharrastuskaan jäisi vähemmälle niin....


Sivuhuomautuksena vaikka vanhennunkin pian ei nämä olleet synttärilahjuksia itselle. Tuo paketti kortti on viime vuodelta saadusta ihanasta paketista ja se oli niin osuva, että pääsi koristamaan kirjahyllyä koko vuotisesti. :)