tiistai 22. heinäkuuta 2014

Huippuja ja huippumaisemia

Tässä on matkakertomus tämän vuoden Euroopan reissulta. Tunnetusti kuvaan paljon enkä osaa valita kuvista vain tiettyjä, joten matkakertomus koostuu useammasta osasta. Lähdettiin perinteiselle kiertueelle Hahnista vuokratulla autolla. Yritän kirjoittaa kaikki majoituspaikat ylös, jotta lukijat voivat löytää hyviä majoitusvaihtoehtoja. :)

Tässä ajettu reitti kokonaisuudessaan. N. 3000km:ä tuli mittariin matkan aikana, joten jonkin verran joutui myös peppua kuluttamaan auton penkissä. Mutta toisaalta pääsi näkemään vaikka mitä!


Hahnin kentälle päästyä kävimme hakemassa auton tutusta ja turvallisesta Europcarin toimistosta ja suunnattiin jo perinteeksi muodostuneeseen majapaikkaan lähelle Hahnin lentokenttää. Majapaikka on Altlayn pienessä kylässä nimeltä Historisches Landgasthaus Schmidt. Paikka oli erittäin viihtyisä (ei mikään luksus hotelli) ja hintalaatusuhteeltaan kohdillaan. Englantia majatalossa ei juurikaan osata, joten mongertavalla saksan kielellä piti tulla toimeen. :) Majatalossa on myös erittäin hyvä ravintola, suosittelen! 



Oltiin varattu majatalo viime tingassa, joten saatiin viimeinen huone, joka oli vapaana eli kattohuoneisto. :) Lämpöä lukuunottamatta, huone oli erittäin viihtyisä ja siellä olisi voinut olla pidempäänkin. Mutta meidän matka jatkui seuraavana päivänä kohti Itävaltaa. Itävallassa oltiin yötä Reuttessa, jotta oltaisiin lähellä Alppien ylityskohtaa. Ei ollut täysin varmaa oliko Timmelsjoch auki vaikkakin oli kesäkuu ja päätettiin ottaa varmanpäälle. Majapaikkana Reuttessa oli Gasthof Zum Schwanen. Paikka oli siisti ja maisemat komeita, valkoiset huiput näkyivät suoraan parvekkeelta. Omistajina oli vanha pariskunta, jotka olivat varmasti lähempänä 80 vuotta. Taas jouduimme pärjäämään mongertavalla saksan kielellä, sillä Englantia ei täälläkään osattu. Pienistä väärinkäsityksistä (lähinnä mun huonosta saksan kielentaidosta) huolimatta pääsimme yhteisymmärrykseen. :) 

Parvekkeella oli ihania kukkia...


Aamupalan jälkeen oli aika hypätä takaisin autoon ja lähteä ylittämään Alppeja Timmelsjochin solan kautta. Sää oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, eikä maisematkaan olleet kehnommat. Matkalla piti toki testata kameran säätöjä, jotta kuvista tulisi edes jonkinlaisia. Siinä se aika kuluikin säätäessä ja testaillessa kameraa. :)

Haikara sattui osumaan kameraan.
 Teipatut autot eivät meidän vauhdissa jaksaneet hinutella. :)


Timmelsjochille suuntaavan kannattaa muistaa, että tie on maksullinen.

Linssiludekin päässyt kuvaan. :)
Pitihän sit naama joka paikkaan tunkea. :)
 Huikeat maisemat vain jatkuivat ja Timmelsjochin solassa on monta hienoa paikkaa, jossa voi pysähtyä ottamaan kuvia. Paikat on merkitty karttaan, jonka saa alppitien portilla ilmaiseksi. Tosin kauhean montaa muuta tietä ei näkynyt, joten ilman karttaakin pärjää. Koko päivän saa helposti kulumaan solalla.

 
 
 
Huipulla oli lämmintä vaikka tuulikin. Sen verran oltiin korkealla, että tien vieressä oli kunnon lumikerros. Hämmentävää katseltavaa, +32 astetta ja ympärillä korkeat lumikinokset. Tiet oli sentäs sulia, ei tarvinnut auton kanssa luistella.


Korkeimmalla paikalla Timmelsjochin alppitiellä oli kahvila ja pieni mökki, lisäksi taidetta mm. ylisuuret tuolit, joissa linssiludekin pääsi ikuistamaan naamansa kameralle. :)
Ja tottakai kengät oli juuri sopivat lumihangessa tarpomiseen. :)

Rakkaat lukijat ja ystävät muistakaahan (toisin kuin mä) laittaa aurinkorasvaa, kun olette näissä korkeuksissa. Satuimme olemaan korkeimmalla paikalla juuri puolen päivän aikaan ja vaikka olimme vain vajaat puoli tuntia käppäilemässä, onnistuin polttamaan olkapääni kunnolla. Oma moka, kun ei lamppu syttynyt tässä kohtaa. :) Jos ajattelitte viettää enemmän aikaa näissä korkeuksissa, varustautukaa paremmin. Meille tämä oli tällä kertaa vain pikainen visiitti matkan varrella. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!


video


Jatkoa seuraa seuraavassa postauksessa...


































perjantai 4. heinäkuuta 2014

Pääkaupungin vilinää

 Lähdettiin miekkosen kanssa viettämään viikonloppua Helsinkiin. Perjantaipäivä meni miehellä työasioissa, joten hyödynsin tilannetta ja päätin katsastaa Helsingin lankakauppojen tarjonnan. Tutkin tarjontaa edellisenä iltana ja laitoin ylös mielenkiintoisimmat keskustan läheisyydessä olevat liikkeet. Valitettavasti montaa kivijalkaliikettä lankamaailmassa ei ole. Ja niistäkin liian moni joutuu lopettamaan. Hakaniemen halliin suuntasin ensimmäisenä, koska se oli lähinnä. Halli itsessään on jo kokemus, joten pettynyt en ollut siellä käyntiin. Vihreävyyhti kauppaa sieltä en tosin löytänyt vaikka etsinkin. Pienen nettitutkailun jälkeen (omaa huolimattomuutta) huomasin, että kauppa oli muuttanut lähistölle. Uusi osoite on Toinen linja 1, näin "maalaisena" pistin sen puhelimen navigaattoriin ja siitä se huono tuuri sitten lähtikin. :) Pyörin päättömänä pitkin hallin ympäristöä ja todella huonolla tuurilla en löytänyt kauppaa mistään. Navi näytti määränpäätä keskelle Hämeentietä. Aamuruuhkassa en sitten viitsinyt siihen keskelle tietä jäädä seisomaan. Olisi pitänyt enemmän katsoa ympärille ja kysellä eikä vain tuijottaa puhelinta. Myöhemmin asiaa tarkemmin tutkiessa huomasin pyörineeni liikkeen vieressä. :D Valitettavasti aikaa oli rajallisesti, joten oli pakko jatkaa matkaa. Täytyy tulla seuraavalla kerralla paremmalla onnella. Aurinkoisessa säässä oli helppo käppäillä ja katsella samalla maisemia.








Tuomiokirkon loisteessa...












Monesti on tullut pyörittyä Senaatintorilla, mutta koskaan en ollut käynyt Tuomiokirkossa sisällä. Tällä kertaa päätin kurkistaa sisälle asti. :)


Pääsin todistamaan lokkien valtataistelua. :)


Ystävykset nauttimassa auringosta.


Matka jatkui läpi kauppatorin ihmisvilinän. Ilmassa tuoksui ihanasti mansikat, vohvelit ja kesä. Kiireetön meno huokui ihmisistä ja turistit napsivat mun ohella kuvia. Torille olisi voinut jäädä istuskelemaan ja nauttimaan lämmöstä sekä herkuista koko päiväksi, mutta piti jälleen jatkaa matkaa.



Seuraavana kohteena oli lankakauppa Menita, joka sijaitsi Ratakadulla Tobeliuksen ja lasten vieressä. Liike oli pieni, mutta lankavalikoima oli hyvä. Paljon ihania erillaisia värejä. Sieltä tarttui mukaan Sirdarin lehti missä oli todella kivoja neuleohjeita vauvoille/lapsille. Ajattelin tehdä kummipojalleni synttärilahjaksi harmaan neuletakin, jonka ohjeista löysin. Langat otin samalla valmiiksi. Lisäksi käteen tarttui Dropsin Delight liukuvärjätty lanka, jossa oli ihanat ruskean värisävyt.



Tobelius ja lapset.


Matka jatkui seuraavaan kohteeseen eli FiinaNeuleeseen, jossa sattui sopivasti olemaan muuttoalennus. :) Sieltä mukaan tarttui ihanan pehmeää ja paksua fuksian väristä Bouton D´Oria, todella pehmeää ruskeaa Carmenia, josta syntyy vaikka lämmin huivi sekä Rowanin Cocoon lanka. FiinaNeule oli pieni tunnelmallinen liike, jossa oli muuttohässäkät menossa. Muutamia ihania liukuvärjättyjä neulepaloja oli esillä, joihin ei enää lankaa ollut saatavilla, harmi. Kukkaron onneksi langat olivat loppuneet. :) 



FiinaNeuleen jälkeen alkoi jaloissa tuntua kävelyristiin rastiin, joten päätin pitää pitää pienen luonasbreikin. Forum-kauppakeskuskin sattui juuri sopivasti olemaan kulman takana. Picnic pääsi lounaskohteeksi ja otin uutuuspatongin, kana-mozzarellan. Mmmm...hyvää oli!
 

Lounaan jälkeen oli aika suunnata Hietalahteen, josta löytyy Snurre. Snurre oli ihanan värikäs ja raikas. Sisällä oli kodikas tunnelma ja omistajat toivottivat asiakkaan lämpimästi tervetulleeksi. Ihania värejä ja lankoja oli jokapuolella. Ei tiennyt mihin olisi katsonut, paljon oli hypisteltävää.  Silmät osuivat Louhittaren luolan Väinämöinen lankoihin, upeita voimakkaita värejä! Hinta oli tyyris, mutta lohduttauduin sillä, että lanka on kotimaista ja käsinvärjättyä. Kaksi kerää tarttui Väinämöistä mukaan, kaksi kerää baby alpakkaa (ihanan syksyinen väri) ja muutama kerä puuvillalankaa tiskirättejä varten. Paljon muutakin mieli olisi halajanut, mutta onneksi järki voitti. :) Seuraavan kerran kun Helsinkiin suuntaan, otan Snurren käyntikohteeksi. 
 
 
 
 
Toisesta Väinämöinen langasta on tulossa jo pitsisukkia, siitä lisää myöhemmin.

Hietalahden torilla oli vielä muutama kirppismyyjä jäljellä. Sinnekin pitää mennä uudestaan katsastamaan tarjontaa, harmillisesti kello oli sen verran paljon, ettei ollut kuin muutama myyjä enää paikalla.

  
Katusoittajan mahtavaa musisointia pulloilla.

   video

Paluumatkalla majapaikalle kerkesi vielä ihailla upeita maisemia.

Kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut päivä, vaikka jalat alkoivatkin kramppailla loppumatkasta. Helsingissä on hyvä joukkoliikenneverkosto ja alunperin pitikin sitä hyödyntää, mutta ei sitten tullutkaan käytettyä. "Seuraava paikkahan on tossa ihan vieressä, mitä sitä nyt bussilla näin kauniissa säässä". :)